Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Se sujahtaa saranoiltaan valahtaneen oven raosta ja jää läikäksi lattialaudoille.
Hämärä pitää otteensa tomun ja hämähäkinseittien peittämän ikkunan avulla.
Päivällä tupakynnyksen yli evästauolle tulleen silmät jäävät ulos. Vasta silmien sopeutuessa hämäryyteen selviää tupapahasen rappiotila.
Pöydän tahmea pinta hipoo sotkuissaan epätodellista. Enempää
siihen ei mahtuisi.
Ikkunalauta puolestaan on täynnä kuolleita ampiaisten ja kärpästen kuoria. Luultavasti hämähäkeillä on ollut ruhtinaalliset bakkanaalit herkutellessaan.
Taukoa pitämään tullut kääntyy pois. Ei levitä eväitään pöydälle. Ei heittäydy laverille selälleen lepuuttamaan jalkojaan.
Miettii mennessään - Montako hämähäkkiä olisin voinut nielaista yöllä nukkuessani?
Totuus tälläkin kertaa.
...silkkoa sisältä.
