Kuvaan ja kudon

Tammikuuni on hiljaistakin hiljaisempi. Ei pahassa mielessä, sillä nyt lepää mieli sekä kroppa.

Pakkaset ovat pysytelleet toista viikkoa yli -30. Tänä aamuna oli jopa -36.5, mutta aamukahvin nautittuani sain kuvaan enää -36.3. Kylmää sekin.

Tammikuun touhuamiset ovat maltillista sorttia. Hiihtäminen on jäänyt joulukuun puolelle, kävelykin vähiin, eikä myöskään ole tarvinnut rehkiä lumitöissä. Vain kaksi kertaa kevyttä pakkaslunta olen kolannut ja suorastaan kaipaan lumitöitä! Ilmeisesti on käynyt niin, että Lumikuningatar on joutunut luovuttamaan valtikan Pakkasherralle, mutta olen varma, ettei taisto pääty tähän.

Nyt kudon, kudon ja kudon. Olen ehkä joutunut neuloosin pauloihin? Vaikka edellinen työ on kesken, suunnittelen uusien lankojen tilaamista.

Nyt huovutan töppösiä. Seuraavaksi vanttuita. Lapaset, sormikkaat ja villapaidan tein joulua ennen.

Kun jotenkin itse ja kamera tarkenee, niin luonnossa on paljon kaunista kuvattavaa. 

Auringonnousua ehtii hyvin kuvaamaan, vaikka olisin aamu-uninenkin. Aurinko nousi eilen klo 10,15 ja ehdin juuri ja juuri ottaa kuvan, ennen kuin se pullahti kokonaan häikäisevänä näkyviin. Taivas oli oranssi-keltainen laajalti auringon ympärillä. Päivä kuulas ja kylmä.

 

En kai koskaan aikaisemmin ole kuvannut taivasta noin keltaisena. Myöhemmin värit tasaantuivat nopeasti, kun myös yön tummuus vaihtui siniseen ja valkoiseen. Jäljelle jäi vain aavistus aamun vahvoista väreistä.

Kylmästä huolimatta olen napsinut 167 kuvaa tammikuussa. Osa on puhelimen tiedostossa, kamerasta olen siirtänyt tietokoneelle.

Touhua riittää sytyttää kynttilöitä ulkona. Olen ajastanut ledkynttilät palamaan kahdeksan tuntia iltapäivän klo 15 - klo 23  välisen ajan, Lisäksi jäälyhdyissä palavat oikeat kynttilät. 

Pukeutua saan ulos lähtiessä, kuin Michelinukko, mutta kylmä iskee paljaisiin sormiin. 

Eilen kaupasta tullessa yritin saada avainta ulko-oven lukkoon paljain käsin. Se ei sitten millään tahtonut osua reikään ja sormiin kävi kylmä niin, että alkoi tuntua poltteelta. Kesken kaiken oli pakko heittää avain terassin pöydälle hetkeksi ja lämmitellä sormia.

Näillä kotoisilla touhuillani osallistun Repolaisen tammikuun haasteeseen, joka kehottaa TOUHUAmaan ja mitä TOUHUat tammikuussa 2026?

 Hyviä touhuja kaikille ja Repolaiselle kiitos uudesta haasteesta.

                                                   ♥

 

Kirjoneuleeseen vanhaa roosaa

 Seison harmistuneena lähes tyhjän lankahyllyn edessä.

Hyllyn reunassa on alekyltti ja jokunen kerä harmaata sukkalankaa, mutta ei valitsemiani kirjoneuleen värejä.

Myyjä kertoo syyn lankakatoon.

Syksyllä alkanut lankasesonki on kuulemma ohi ja sydäntalvella villalankojen menekki on niin olematonta, ettei kannata pitää varastossa.

Olisi pitänyt tietää, ettei helmenharmaata, vaaleaa petrolia, taivaansinistä, poltettua oranssia ja vanhaa roosaa koskaan ole ollutkaan näissä hyllyissä. Silti rohkenin toivoa, kun olin löytänyt mieleiseni villapuseron mallin pehmein ja lämpimin värisävyin.

Myöhemmin selaan nettilankakauppojen väripaletteja. Lopulta päädyn tekemään tilausta. Kuitenkin kassalla selviää, että helmenharmaata ja poltettua oranssia 0 kpl varastossa.

Huokaan syvään ja siirryn kutomaan sukkaa.

 

Krapu 7/24 uusi juttu. Ei kolmea sanaa, ei katsottavia kuvia, ei annettua alkulausetta vaan aihe. VÄRIPALETTI on viikon 7 aihe eli siitä sitten kirjoittamaan mitä tahansa annettu aihe teissä inspiroikaan. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa