lauantai 26. heinäkuuta 2025

Helteistä keskikesää

 

Suon yllä leijuu väreilevä kuumuus ja uhka ukkossateesta. Askel uppoaa märkään mättääseen, kun koetan kiirehtiä paahteesta metsän suojaan. Kuitenkin näkymä on valtavan kaunis.

Tupasvillan valkoisia tupsuja näkyy joka puolella vielä paljon ja suopursu tuoksuu ympärilläni, vaikka suurin osa kukinnoista on jo varissut.

Hilla kypsyy tänä kesänä hitaasti. On vielä täysin raakaa, Runsasta satoakaan ei näytä tulevan. Tästä syytetään hidasta ja kylmää alkukesää, jolloin sade hakkasi hennot terälehdet, etteivät pöllyttäjät edes löytäneet kukkia. Toisaalta kylmyyskin kuritti pikku uurastajia.


Vajaa viikko sitten tein kierroksen myös mustikkapaikoillani, enkä saanut maistaakseni mustikan mustikkaa. Varvuissa oli vain pieniä vihreitä raakileita. Uskon, että menee vielä toista viikkoa, ennen kuin pääsen poimimaan ensimmäiset piirakkamustikat.

Vanamot olin unohtanut. Syystä kai, kun helteiden vuoksi ei ole tullut kalallakaan käytyä. Tuskin ahventa kiinnostaisikaan hiukapala lämmenneessä vedessä. Kalat ovat siirtyneet syvänteille.


Huomasin ikäväkseni, että parhaimmat vanamokenttäni olivat jääneet metsätyökoneiden alle. Kestää jonkin kesän, ennen kuin maa peittyy takaisin vanamomattoon. 


Siinä missä minä virkistän itseäni polskimalla vedessä, poro makaa rentona, silmiään raottaen  suovilla- ja vaivaiskoivupedillä. Talkkariporo käy mieluummin makaamassa pihahiekalla. Olen nähnyt sen monesti silmät kiinni ja pää hiekalla lepuuttamassa niskojaan. Kyllä sen komeilla sarvilla on varmasti suunnaton paino.


Eilen illalla pihatietä taaperteli neljä vesilintua. Telkkäperhe oli matkalla lampeen. Aikamoista vaappumista oli askellus ja ihmettelin, miten kauas vedestä emolintupari olikaan pesinyt. Noin puolen kilometrin matka tien ylityksineen oli vielä edessä. Ajotien reunaan tullessaan kaikki pysähtyivät katsomaan molempiin suuntiin, aivan kuin olisivat saaneet liikenneopetusta. Toivotin mielessäni nelikolle hyvää matkaa.


Helteet eivät ole ollenkaan minun juttuni.  Mansikat ovat. Maistuvat makealta, vaikka torihinta onkin suolainen. Jäde ja mansikat on niin kesäherkkua!


Myös uiminen kuuluu kesäjuttuihini ja lähes joka ilta käyn uimassa. Siedettävän ajomatkan päässä on onneksi useita uimakelpoisia lampia. Ovat mutapohjaisia, mutta kirkasvetisiä.                     

Vesi on kuitenkin reilun viikon aikana lämmennyt niin, ettei se ihmeemmin virkistä, mutta on nautinnollista kellua ja katsella sinisellä taivaalla soutelevia poutapilviä. 

Minulla on korvatulpat korvissa, että vältyn siltä ikäävyydeltä, että vesi menisi korviin, sillä se tietäisi varmaa TK-reissua. Niin on käynyt joskus.


Keltaiset kulleroniityt ovat poissa, samoin kurjenpolvien, ailakkien ja niittyleinikkien kukinta loppunut.  Vuorossa ovat koiranputki, mesiangervot ja maitohorsma. Ei ole yhtään hullumpaa katsella lähes purppuran punaisena tuulessa huojuvaa laajaa horsmakasvustokaan.

Kohta kuukausi vaihtuu. Aika näyttää, minkälainen muodostuu elokuusta. Täällä oli kylmä kesäkuu, helteinen heinäkuu, entä saadanko elämyksellinen elokuu?

34 kommenttia:

  1. Enpä rakasta helteitä. Pääsisikin uimaan edes lämpimään veteen, mutta matka uimapakoille vaatisi istumista julkisissa kulkuvälineissä, kahdessakin. Ei jaksaisi.

    Luulisi todellakin, että poroilla on niskat kipeinä, kun kantavat tuollaisia upeita kruunuja. Kyllä siinä pitää poron lepuuttaa itseään.

    Onko siellä ollut paljon itikoita?

    Elämyksellinen elokuu olisi mukava, on tämä elo tällä hetkellä enemmän sellaista mökkihöperyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minut helle aivan lamaa. Jäisi minultakin uimaan menemiset, mikäli pitäisi metrolla ja / bussilla mennä. Lähelläkään kotiani ei ole julkista liikennettä, mutta onneksi ovat nuo uimakelpoiset lammet. En ole vuosiin uinut näin ahkerasti.
      Porot alkavat olla taas komeassa karvassa. Edelleenkään me emme aja niitä pois pihasta, kun tulevat. Papanat haravoin pois kylläkin, mutta harvoin ovat jääneet pisulle pihaan.
      Itikoita, mäkäräisiä, polttiaisia ja paarmoja on, mutta päivän kuumempaan aikaan ne eivät lentele. Meistä kumpikaan ei tarvitse mitään suojamönjiä tai harsoja suojautumaan niiltä, sillä ne eivät käy kimppuumme. Ei iholle, mutta suuhun, nenään, korviin mielellään tunkivat itsensä. En koe sitäkään isoksi kiusaksi.
      Tupapäiviä on ollut minullakin, mutta kestetään, ei tätä ikuisuutta jatku

      Poista
  2. Kyllä siellä teillä on kokonainen eläintarha ympärillä.
    Tuo suomaisema on niin kaunis, samoin vanamot. Kuka ilkimys on niiden päältä ajanut, hyi!
    Kyllä se lammessa uiminen tekee varmasti hyvää vaikka vesi lämpenee. Minullakinn oli aamulla järvessä jo 24 astetta. Silti virkisti kun ulkona ei vielä ollut helle.
    Kestetään ja sinnitellään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotini ympäristö on suota ja metsää, joten eläimet rohkevat tulla pihaan. Nämä telkät tulivat suolta ja kulkivat suoraan pihan läpi maantielle, josta jatkoivat kohti lampea.
      Pidän kovasti vanamoista, kukkien muodosta ja tuoksusta. Tehometsätalouden maasto kärsii paljon, isot koneet jättävät syviä kulku-uria.
      Mittaria minulla ei ole, mutta lämmintä vesi on. Tuntuu toki ensin kuumalla iholla kylmältä, ei pitkään.
      Kiitos - sinnitellään, sinnitellään.

      Poista
  3. Olisipa saanut tähän tuoksun mukaan: suopursun tuoksua on ikävä (kompuroijasta ei ole suolle 😄) Vanamot kukkivat kauniisti - ja palaavat kyllä ennen pitkää.
    Toivottavasti telkkäperhe jaksoi pitkän matkan veden ääreen eikä uupunut matkalle - olisiko lasten uima-altaasta matkan varrella ollut heille apua 😉
    Toivon, että elokuu tuo helpotuksen helteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tuoksublogia - vielä. Suopursun tuoksun tuntee kävellessään suolla, kun kahlaa varsien läpi, vaikka kukintoja ei olisikaan. Nyt myöhästyin vanamoiden kukinnasta. Tavallisesti käyn kuvaamassa niitä heinäkuun eka viikolla. Nyt vanamo ei silloin vielä kukkinut ja sitten unohdin ja kukkinnot eivät kestäneet kauan.
      Minulla on pihassa muutamassa kohtaa linnuille kylpy- ja juomavettä. Nämä eivät tehneet välitankkausta, vaan tepsuttevat suoraan tielle ja piennarta pitkin tovin matkaa, josta kääntyivät järvitielle. Uskon, että pääsivät illan aika uimasille.
      Niin, kaikella on taipumus loppua aikanaan, helteilläkin.

      Poista
  4. Kivaa tarinointia, ja kaunis kuva ihanista vanamoista. (Miksi ihmeessä Arabian vanamo-kahviastiaston vanamot ovat sinisiä?😁) Poro makuulla metsässä on hauska kuva. Voi noita telkkiä! Toivotaan sitä elämyksellistä elokuuta, mukavia elämyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä en tunne Arabian vanamoastiastoa, mutta vanamo kukkii hennon punaisena ja valkoisena, muuta väriä en ole nähnyt. Minä pidän poroista, vaikka täällä monet inhoavat niitä. Syystä, että liikkuvat vapaina, käyvät aidattomissa pihoissa herkuttelemassa, pissivät ja kakkaavat siellä, missä tarve tulee.
      Keväällä ja alkukesästä tekkien näki lentävän jonnekin päin suota, siis pesivät siellä melko kaukana kotivesistään.
      Saanähdä ja kokea, mitä elokuu tuo tullessaan

      Poista
  5. Unohdin kysyä, että mikä turkoosi kaistale näkyy taivaanrannassa ensimmäisessä kuvassa? Arabian vanamoa on myös ruskeana, mutta ei oikean värisenä. Se olisi niin herttainen väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka kuvassa kuvasin ukkosrintaman lähestymistä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja tummat pilvet vyöryivät vauhdikkaasti. Piti keskeyttää kuvausretki ja kiirehtiä autoon.
      Vanamon punertava väri on kaunein, mielestäni.

      Poista
  6. Kiitos ihanista kuvista. Toivotaan elämyksellistä elokuuta. Tämä helteinen heinäkuu on mennyt jo aivan överiksi. Ensin toivottiin lämpöä ja sitten sitä saatiin aivan liian kanss.a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei todellakaan käy, miten toivoisi. On vain tyytyminen. Katsoin säätietoja eteenpäin ja tänne on ainakin luvassa vielä viikko helteistä.
      Kiitos, kun pidit kuvistani.

      Poista
  7. Ihanat kuvat. Tekisi suolle mieli mennä, mutta minulla ei ole sinne asiaa kahden keinolonkkani kanssa. Lakkoja ostin 12 kiloa ja pakastin jo. Täälläpäin lakat ovat kuivaneet helteellä. On ollut luottopaikat minun lakkojeni myyjillä.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onko sinulle tullut jotain ikävyyksiä keinolonkkiesi kanssa? Vai onko leikkauksista vasta vähän aikaa? Minulla on oikea lonkkanivel korvattu proteesilla, mutta kaikki on ok ja pystyn liikkumaan soilla ja metsäpoluilla, mutta toisen puolen kuluman en tykkää kävellä päällystetyillä teillä.
      Hilla ole tänä kesänä ollenkaan lähisoilla, enkä viitsi lähteä etäämmälle.
      Sinulle niin ikään oikein hyvää loppukuuta ja uudet kujeet elokuulla.

      Poista
  8. I don't like hot weather either, but according to the forecast, it looks like it's going to be very hot here where I live (Lisbon) in the coming days.
    Beautiful photos ❤️
    I hope you have a fantastic August.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. In Lisbon, as elsewhere, it is still much hotter than here in the north.
      Here, temperatures are expected to be at least close to 30 degrees for the next week.
      Let's do our best and hope for a milder August, whatever the weather brings.

      Poista
  9. Kiitos ihanasta kerronnasta kesän kulusta, kukka niittyjjen vaihtelusta. Nyt on kesää ollutkin koko maassamme. Hellettä riittänyt kylmän alku kesänkin edestä. harmi vaan, kun lopulta se kesä tuli, nyt joutuu sitä lämpöä sisälle pakenemaan. En voi olla kuumassa ilmassa tuon keskusaseman takia, s evaan ei kestä enään hellettä.

    Tuleva elokuu sitten varmaan jo viekin helteiltä terää niin, että taas ulkotyöt onnistuu. Niitä odotellessa toivon sinulle oikein hyvää kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti vaan itsellesi, että pidät tekstistäni. Vaikka kesää lämpöineen toivottiinkin, niin ei me ikäihmiset jakseta puuhailla just mitään.
      Yritän aina muistaa, että esim. Etelä-Euroopassa porottaa vielä kuumempi sää. Kyllä tätäkin säätä aikanaan seuraa sateet ja tuuleet, kunpa vain ei myrskyäisi.

      Poista
  10. Ihastuttava postaus 🌸

    Vanamot 💕

    VastaaPoista
  11. Kauniita, tunnelmallisia kesäkuvia! On tosi mielenkiintoista miten vuosi pohjoisemmissa oloissa etenee. Luonto ja se, miten osaat sitä havannoida on todella upea taito.
    Telkistä tuli heti mieleen kun kesäkuun puolella näin sorsaemon taluttavan pesuettaan. Alueella on peltoja puolin toisin, ja iso valtatie josta kääntyy päällystetty tie kylään. Näiden teiden risteymäkohdassa olevaan ojaan oli sorsa tehnyt pesueensa, ja lähtenyt viemään poikasiaan kylää halkovalle joelle. Matkaa sinne on varmasti kaksi kilometriä, ja sitä päällystettyä kylätietä pitkin tarpoivat. Autoilijat minä mukaan lukien pysähdeltiin ja väisteltiin, tosin mallikkaasti taapersivat jonossa tien oikeaa laitaa. Jäin vain miettimään pitkää matkaa ja tietä jossa säännöllisesti kulkee autoja, toivottavasti pääsivät perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toinen kiitos oman muistelusi kertomisesta. Tällaiset hienot tapahtumat jäävät mieliin. Vaikuttaa, että emoilla on synnynnäinen tieto taito huolehtia jälkeläisitään.
      Uskotaan, että niin sinun seuraamasi pikkusorsat pääsivät turvallisesti uimasilleen, kun uskon myös näiden telkkien sunteen.

      Poista
  12. Ihania kuvia!
    Minäkin pääsin ihastelemaan tupasvillaa ja suopursuja pohjoisen reissulla. Koska olen viettänyt lapsuuden kesäni mökillä suon reunamalla, nuo kuuluvat lapsuuden ihaniin kesämuistoihin.

    Ihania eläinkohtaamisia myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.Tupasvilla kukkii tällä yhä vallattomasti kaunistaen suomaita ja kosteita ojanpohjia.
      Oliko reissullasi inisijöistä kiusaa? Minä olen onnekas, kun ne eivät kajoa minuun. En tarvitse mitään itikkamyrkkyjä ja suojavaatteita niitä vastaan.
      Porot olivat varmaan hurjan takkuisia karvanlähtönsä aikana. Nyt ne ovat niin upeita uudessa karvassa ja sarvissaan.

      Poista
  13. Pidän lämpimästä ilmasta mutta en näistä helteistä, jotka saavat aikaan sellaisen "väsähtäneen hikisen olon". Toivon hartaasti sadetta koska etelässä kaikki nurmikot ovat ihan ruskean kuivia.

    Vanamo kuva on suloisen kaunis. Kun vanhat metsät ovat hävinneet niin samalla myös vanamojen kasvuympäristö on hävinnyt.´Muistan lapsuudessa nähneeni vanamoita meidän lähimetsässäkin mutta eipä viime vuosina ole osunut silmiin.

    Onko kuvissasi kaksi eri poroa vai yksi? Ensimmäinen näyttää ihan valkoiselta porolta mutta ehkä kuva vääristää värin. Meillä Espoossa Nuuksion poropuistossa on valkoinen poro, joka on suloinen. Linkkaa tähän kuvan.
    https://www.marjonmatkassa.fi/2023/03/nuuksion-poropuistossa-on-suomen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit kuvannut paljon poroja, jotka olivat niin kesyjä ja ihmiseen tottuneita. Kiitos linkistä. Täällä vapaina liikkuvat eivät ole noin kesyjä, silti pihassa usein päiväänsä viettävät yksilöt ovat tottuneet minuun ja pääsen lähes kosketusliki niitä, mutta silitystä eivät kelpuuta.
      Kuvissani poroja on kaksi eri yksilöä. Ovat vakityypit pihassa. Tosiaan suolla torkkuva poro on liki valkoinen, toinen karamellin ruskea. Olen porojeni ihailija, tosin ei minulla ole aavistustakaan, kuka porot omistaa.
      Ensimmäiset vanamot löysin niiden tuoksun perusteella. Tuoksu on viehättävä ja voimakas vanamomaton kukkiessa.
      Minutkin helteet lamaannuttavat. Eilen iltaisen hetkellisen reippaan raekuuron otin ilolla vastaan.

      Poista
  14. Horsma on yksi lempikukistani. Mesiangervo on toinen. Kolmas on kurjenpolvi. Kaikki kukat itse asiassa ovat lemppareitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Horsma on kaunis minunkin mielestäni ja juuri nyt horsma ja mesiangervo kukkivat yhdessä. Se on väriyhdistelmänäkin kaunista katsottavaa.

      Poista
  15. Metsä oikein tuoksuu kuvistasi🌞. Mansikat🍎😋Täällä on mustikat kypsiä ja isoja. Mukavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, varsinkin aamuisin ja iltaisin metsän tuoksun tuntee vaoimakkaasti. Voi, kunpa täälläkin olisi mustikkaa ja hillaa! Tykkään marjastaa, tosin viime kesänä en enää jaksanut hyvin suolla rämpiä hillan perässä, vähän kuitenkin. Oletko itse innokas marjastaja?

      Poista
  16. Kiitos aimarii, miten hauska olikin taas vaellella kanssasi - katsella, tuntea, haistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin oli minusta mukavaa, kun piipahdit. Kiitos.

      Poista
  17. Tupasvillan taikaa.... valkoinen helmeily tuntuu kiivenneen puiden latvoihin saakka. Upean upea kuva ja kylläpä oli mansikan makea retki muutoinkin kanssasi... Ikävää, ettei niitä "muun maan mustikoita" (miksi ne on muun maan???) löytynyt... täällä olisi.
    Lasten kanssa poimittu jo suoraan suuhun, eilen sitten ihan kippoon...
    parhaimpia tuoreina. Hillasta vain haaveilen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taianomaista tuulessa heiluva tupasvilla on minustakin. Huvikseni sitä katselen ja kuvaan.
      Harmi tosiaan, ettei nyt tälle alueelle tule mustikkaa, vain vähän, ettei juuri kannata sanojen aknssa lähteä mustikoita poimimaan. Kyllä sen verran löytää, että piirakkaan.
      Edelliset kolme vuotta olivat anteliaita hillavuosia, nyt on toisin. Jos neljä tuntia suota tarpoo ja vain litran saa hillaa astoiaansa, niin kuinka moni jaksaa.minä luovutan

      Poista