Virkistyneenä
vilkaisen kelloa, joka on aamuyöllä kolme!
Vääntäydyn
istumaan ja kauhistun. Olisin myös kiljunut,
jos kurkustani olisi lähtenyt ääntä.
Tuijotan lamaantuneena
makuuhuoneessa seisovaa miestä, jonka harmaat silmät katsovat minuun surullisesti ensin
etäältä, sitten lähempää. Päässäni pyörivät enää seinätapetin kuviot väreineen yrittäessäni
selvitä näystä pyörtymättä.
-Painu
pois! Karjaisen. Sitten viskaan tunkeilijaa yöpöydältä napatulla kirjalla. Se
lentää miehen läpi, mutta hän seisoo yhä paikallaan.
-Olen
tämän talon poika. Kuollut vuosikymmeniä sitten. En piru, enkä paha, vain
etsijä.
- Mitä
etsit? Kysyn vaivoin.
-Sielulleni
rauhaa.
Tapahtuma mielessäni selailen talon vanhoja valokuvakansioita, kunnes vakuutun eräästä
kuvasta.
Siinä hän
on, etsijä! Rauha sielullesi!
♥
Krapu 45/25 aiheena on ylläoleva kuva, josta kirjoittaa sadan sanan teksti. Lisää SusuPetalin blogissa.
