Karkulainen

 

Hiihdän vaaran reunaa viistoon ylöspäin.

Kevättalven aurinko häikäisee. Pakkanen nipistelee poskipäitä ja lunta on paljon. Onneksi metsäsukset eivät uppoa syvälle.

Ylösnousua riittää ja ajoittain pysähdyn vetämään henkeä. Kerran ajatusviivaa vetäessäni hätkähdän riekkoa, joka päästää ruman räkätyksen aivan vieressäni. Säikähdän valkoisen linnun kolkkoa naurua niin, että pyllähdän takamuksilleni. Rytäkässä toinen suksistani karkaa lenkistään ja liukuu alamäkeen.

Seis helkkarin karkulainen!

Kiljun rumia sen perään, kun tottelematon suksi jättää minut pulaan. Hanki ei kestä kävellä, enkä yhdellä suksella osaa lasketella, kuten joskus lumilaudalla.

Kiukkuisena irrotan toisenkin suksen.

Konttaaminen karkulaisen perässä ottaa voimille, mutta tunnin kuluttua sujuttelen jo tasamaalla tyytyväisenä – ähä kutti, selvisinpäs!

***

Krapu 4/26, sanat, hätkähtää, seis, tunti. 

Lisää tästä kirjoitushaasteesta löytyy SusuPetalin blogista.