- Ihminen tarvitsee 4 halausta päivässä hengissä selviämiseen, 8 hyvinvointinsa ylläpitämiseksi ja 12 halausta kasvaakseen.-
Joku on joskus pohtinut halaamisen supervoimaa näin.
En minä ole noin ahkera halailija, vaikka mielelläni perheenjäseniäni ja ystäviä halaankin. Melko pidättyväinen olen kuitenkin vieraanpien hyvänpäivän tuttujen suhteen. Jos en tiedä, voiko halata, jätän sen tekemättä.
Halauksen voima on valtava. Jotkut halaukset voi muistaa vielä vuosien, vuosikymmenten takaakin. Ne saavat edelleen hymyn huulille.
Paitsi rakkaitani, halaan myös "omia" halipuitani. Olen puunhalaaja, ollut sellainen vuosikymmenet. Täällä en lumen aikana pääse tärkeimmän halipuuni luo ja siksi olen löytänyt myös kodin läheltä puun, jota tänään kävin halaamassa. Hiihtäen sen luo pääsin, mutta se kannatti.
Halaukset ovat tärkeitä. Minäkin halaan mielelläni, mutta vain niitä, joiden tiedän pitävän halauksista.
VastaaPoistaItseäänkin pitää muistaa halata, ellei fyysisesti, niin ainakin henkisesti.
Kiitos! Niinpä, halaus saa aikaan ihmeitä.Tuo on myös tärkeä pointti, että muistaa myös itseä halata ja kehuakin, jos tuntee, että siihen on aihetta.
PoistaHauska kuva!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaHalaus on ihanaa - ihana haaste !
VastaaPoistaKiitos. Niin on.
PoistaHalaan ystäviäni, niitä läheisimpiä. Metsässä halaan mäntyjä, ne oikein kutsuvat halaamaan.
VastaaPoistaSamoin minä, enkä pistä pahakseni, jos minua vähän vieraampikin halaa. Itse olen siinä suhteessa hieman arempi. Mäntyjä minunkin halipuut ovat, kuten tuo alkukuvankin vanha mänty. Varmasti paljon minua vanhempi.
PoistaIhanat kuvat<3 Minäkään en ole ollut nuorempana mikään halailija, mutta nyt halailen perheenjäseniä ja läheisimpiä ystäviä. Puita en ole tainnut koskaan halata.
VastaaPoistaKiitos. Muistan, ettei vielä -50 ja 60-luvuilla kovin paljon halattu, ei lapsuusperheessäni ainakaan, vaikka sylissä meitä kyllä pidettiin. Puita olen halannut pitkään ja onpa minulle tullut tavaksi keskustellakin halipuiden kanssa.
PoistaOlet oikeassa, jotkut halaukset muistaa vuosien takaakin: Futari-Prinsessa tuli ensimmäistä kertaa käymään Suomessa, oliko vuoden vanha. Oli nähnyt Papan (Tunturiruipelon) vain videopuheluissa. Minä ja Mummo odotimme keittiössä "kädet ojossa" nyt tulevat, saadaan halata Pientä Prinsessaa - ja mitä teki hän? Käveli tomerasti meidän ohi kamariin, suoraan Papan syliin ja rutisti lujasti kaulasta ❤️ Siihen jäimme kuin öötin töllit ihmettelemään mitä oikein tapahtui...
VastaaPoistaPikkuveljen, Ötökkätutkijan, 9 v, halaus viime syksyltä ei unohdu: Pappa oli pötköllään sängyssä ja Ötökkätutkijaa vähän varoitettiin, että Pappa on kipeä. Menin perässä, "tulkiksi", kun halasivat. Suuri pieni mies halasi Pappaa tiukasti, nousi, lähti tulemaan pois ja kuivasi poskiaan ❤️ (niin kuivasin sitten minäkin..)
Siinä kaksi halausta, jotka varmaan muistan ikäni.
Halaus, niin on se vaan mahtava tapahtuma. Se koskettaa syvintä ja sen tuntee iholla. Aito halaus on rehellinen tunteiden välittäjä. Sinun muistilokeroissasi on ihania halauksia. Kerronpa myös yhden mieleen jääneen halin. Sain sen aamulla työpaikkani heräämön ovella 14.helmikuuta v.2000, kun kerroin, että minusta on mummo tullut! Se oli sydämellinen ja pitkä halaus pitkäaikaiselta työtoveriltani.
PoistaSe on totta, että jotkin halaukset jää mieleen ja lämmittävät vielä vuosienkin päästä. Nykyään on ihan parasta, kun lastenlasten pienet kädet kietoutuu kaulan ympäri ja monesti muiskahtaa vielä pusukin poskelle. Virtuaalihalaus sinulle! 😘
VastaaPoista