Senioritalossa on lamaava tunnelma.
Sitä rikkoo hieman salin pöydälle tehty kaunis kahvikattaus kermakakkuineen,
kukkineen. Talon senioriväki on tervetullut
herkuttelemaan.
Kahvittelun lomassa ehditään ihmetellä isoon ääneen, miten Lyydia
oli saanut niin monta ystävänpäiväkorttia? Kuitenkaan koskaan kukaan ei käynyt häntä
tervehtimässä.
Nainen hymyilee salaperäisesti moisille arvailuille.
Hämmästys on suuri, kun pöytään tuodaan lisäksi vielä iso
sydämenmuotoinen suklaarasia kortin kera. – Rakas Lyydia. Suklaa on hyväksi
terveydelle. Makeaa ystävänpäivää!
Suklaata riittää kaikille. Aina yksin viihtyvä Lyydia nauttii
saamastaan huomiosta.
Sisimmässään Lyydia tietää, että lähetti itse itselleen viisi
ystävänpäiväkorttia, sekä tilasi kukat, kakun ja suklaarasiankin.
Ei Lyydialla ole oikeita ystäviä. On vain yksinäisyys.
Voi Lyydiaa! Eikö hän ollut saanut senioritalostakaan yhtään ystävää?
VastaaPoistaEi vapaaehtoinen yksinäisyys tekee kipeää.
Surullista on Lyydialla, kun itse pitää tilata kortit ja kakut. Halusi näyttää muille, että kyllä hänelläkin ystäviä on. Toisenlainen luonne olisi yrittänyt tutustua senioritalon muihin asukkaisiin, mutta Lyydia ei ollut sellainen.
VastaaPoistaJotenkin aloin aavistaa ennen kuin se tarinassa tuli ilmi, että Lyydian ainoa ystävä oli Lyydia itse. Mutta onko hänen yksinäisyytensä vapaaehtoisesti valittu? Ehkä on jokin trauma, jonka yli ei ole koskaan päässyt. Ei ole kyennyt arvostamaan itseään? Hiljainen, salainen toive elää vielä sydämessä, että olisi edes yksi oikea ystävä? Surullinen tarina mutta jotenkin nämä Lyydiat ovat lähellä sydäntäni, oman elämänsä, oman mielensä erakot.
VastaaPoista