maanantai 23. helmikuuta 2026

Itsekovettuva savi

                                                   


Siitä on aikaa, kun sain valtavan innostuksen savitöihin. Hurmosta kesti keskikesän ajan, jolloin valimossani syntyi kaikenlaisia kippoja, maljakoita, ruukkuja.

Ihmettelen yhä, mikä hätä oli saada aina uutta kuivumaan.

Seuraavana kesänä puuha ei enää huvittanut. Se oli liian hidasta ja sotkuista.

Sen sijaan kiinnostuin itsekovettuvasta savesta. Sellaisesta voi tehdä pienesineitä, korujakin, jos olisi riittävää taiteellisuutta.

Totta puhuakseni sen laita on niin ja näin, mutta muovailuvahan ja sementin kanssa askarteluna sain joskus aikaan tarpeellista käyttötavaraa.

Keittiön pöydällä savilaatan kauliminen piparkakkutaikinan tapaan tuntuisi jokseenkin nostalgiselta. Miten se onnistuisi, sillä piparitaikinankaan kanssa ei mennyt aina nappiin.

Ehkä sanomista saattaa tulla keittiöpöydän valtaamisesta.

                                                                               ♡

Krapu 9/26, sanat; taikina, nostalgia, hätä.  SusuPetal on Krapu kirjoitushaasteen sompaimissa.

                                      

4 kommenttia:

  1. Hienot ruukut ja kukkakimput. Suopursuakin, ihanaa!

    VastaaPoista
  2. Komeassa ruukussa on kaunis kesäinen kukkakimppu.
    Kun oli piha, niin minäkin innostuin betonitöihin, vaikka en osaa tehdä mutta laitoin muotteihin betonia. Se itsekovettuva savi kuulostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  3. Onpahan hienot ruukut!
    En ole milloinkaan innostunut savitöistä. Kolmiulotteisuus tuntuu vaikealta. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat muotoilla savea.

    VastaaPoista
  4. Betonista tehnyt juttuja puutarhaan, vanhat pitsiliinan upotin ja nätit tuli puutarhan kiviseen pöytään.

    VastaaPoista