Senioritalossa on lamaava tunnelma.
Sitä rikkoo hieman salin pöydälle tehty kaunis kahvikattaus kermakakkuineen,
kukkineen. Talon senioriväki on tervetullut
herkuttelemaan.
Kahvittelun lomassa ehditään ihmetellä isoon ääneen, miten Lyydia
oli saanut niin monta ystävänpäiväkorttia? Kuitenkaan koskaan kukaan ei käynyt häntä
tervehtimässä.
Nainen hymyilee salaperäisesti moisille arvailuille.
Hämmästys on suuri, kun pöytään tuodaan lisäksi vielä iso
sydämenmuotoinen suklaarasia kortin kera. – Rakas Lyydia. Suklaa on hyväksi
terveydelle. Makeaa ystävänpäivää!
Suklaata riittää kaikille. Aina yksin viihtyvä Lyydia nauttii
saamastaan huomiosta.
Sisimmässään Lyydia tietää, että lähetti itse itselleen viisi
ystävänpäiväkorttia, sekä tilasi kukat, kakun ja suklaarasiankin.
Ei Lyydialla ole oikeita ystäviä. On vain yksinäisyys.
Voi Lyydiaa! Eikö hän ollut saanut senioritalostakaan yhtään ystävää?
VastaaPoistaEi vapaaehtoinen yksinäisyys tekee kipeää.
Ilmeisesti ei. Hän viihtyi omissa oloissaan, eikä hänen kuivaa huumoriaan ymmärretty, mutta jonkinlaisia erikoisia jekkuja hän harrasti. Lyydia on Lyydia ja tuhahti, kun moni sanoi häntä Lyytiksi.
PoistaSurullista on Lyydialla, kun itse pitää tilata kortit ja kakut. Halusi näyttää muille, että kyllä hänelläkin ystäviä on. Toisenlainen luonne olisi yrittänyt tutustua senioritalon muihin asukkaisiin, mutta Lyydia ei ollut sellainen.
VastaaPoistaLuulenpa, että kaikki ystävänpäivän juhlaan liittyvä oli Lyydian kehittelemää jekkua, jos siinä ohessa nainen halusikin esittää jotain muuta.
PoistaLyydia eristäytyi, hän jutteli, jos joku tuli puhelemaan, mutta ei itse hakeutunut seuraan. Muistin tämän "Lyydian", kun kerran olin terveyskeskuksen vuodeosastolla usean päivä potilaana.
Jotenkin aloin aavistaa ennen kuin se tarinassa tuli ilmi, että Lyydian ainoa ystävä oli Lyydia itse. Mutta onko hänen yksinäisyytensä vapaaehtoisesti valittu? Ehkä on jokin trauma, jonka yli ei ole koskaan päässyt. Ei ole kyennyt arvostamaan itseään? Hiljainen, salainen toive elää vielä sydämessä, että olisi edes yksi oikea ystävä? Surullinen tarina mutta jotenkin nämä Lyydiat ovat lähellä sydäntäni, oman elämänsä, oman mielensä erakot.
VastaaPoistaEhkä Lyydia oli niin tyypillenen minun kuvailema tyyppi, että osasit arvata. En päässyt selville, oliko Lyydilla koskaan ollut perhettä. Ikänsä säästänyt, joten hän halusi joskus yllättää. Seuraavalla kerralla hän keksisi taas uutta.
PoistaNätti ja kiva tarina. Luin myös edelliset kommentit. Minun mielestä kertomus ei ole surullinen. Siinähän mainitaan, että Lyydia on yksin viihtyvä. Silloin nimenomaan arvostaa itseään, on itsekunnioitusta, pystyy kohtaamaan itsensä ja oman elämänsä ilman, että tarvitsisi siihen paljon palautetta tai pönkittämistä toisilta. Henkisesti tasapainoisesta ihmisestä kertoo sekin, että pystyy leikkisyyteen ja järjestämään toisille kivaa jekullaan.
VastaaPoistaKiitos. En minäkään kirjoittaessani ajatellut Lyydiaa surullisena, vaan tarkkasilmäisenä ja -korvaisena elämän tarkkailijana. Ei hän ollut ollenkaan pahansuopa eikä ilkeä, vaan auttoi muita, jos tarve vaati, mutta itsestään ei melua pitänyt. Minä pidän Lyydiasta.
PoistaAina on hyvä hämmentää!
VastaaPoistaJuuri hämmentämisen taidon Lyydia osasi!
PoistaVaikka on yksin ei välttämättä ole yksinäinen. Lyydia halusi olla yksin, ehkä ilahduttaa muita pienillä jekuilla.
VastaaPoistaElämänmakuinen tarina. Lyydian asiat tuntuu olevan kuitenkin hyvin ja onnellien loppu kruunasi tarinan! 🌷🌷
VastaaPoista