Meneillään on pihaleikki ”Kymmenen tikkua laudalla” Muiden leikkijöiden nimet on jo huudettu kirjoihin, vain kaksi puuttuu.
Pihassa aletaan kailottaa.
Alisaa suututtaa. Hän
on ryntäämässä piilosta kasvot tulipunaisena, kun Niilo nappaa tyttöä nilkasta.
-Rallattakoon! Niitä
harmittaa, kun ei tulla pelastamaan.
Alisa nieleksii itkua.
Niilo kuiskaa lohduttaakseen,
ettei ainakaan aio ruveta pussailemaan.
Tikut pysyvät
laudalla. Etsijä on valppaana, ettei kumpikaan piilossa olijoista pääsisi
polkaisemaan niitä hajalle.
Leikkijät huutelevat.
– Tulkaa! Ei leikitä enää!
Niilo ryömii
kulleropellon ojasta, mutta Alisa jatkaa piilopaikassa kiukkuisena
murjottamistaan. Sairasta, kai itselleen voi uskoutua, että tykkää vähän Niilosta.
👧👦
Krapu 16/26, vihjeenä - LEIKKI. Lisää krapukirjoittamiesta SusuPetalin blogissa
Ihana leikki, vielä onneksi omista lapsistani ainakin tytär on leikkinyt sitä pihalla. Itselleni se oli lapsena yksi lempileikeistäni. Itse olen aikuisena leikkinyt kymmenen tikkua laudalla -leikkiä alakoululaisten kanssa. Ja ihana tuo Alisan murjotus <3, kun ei voinut itselleenkään myöntää, että tykkää Niilosta.
VastaaPoistaUlkoleikit ovat ja olivat kivoja. Kiitos.
PoistaLapsuudestani tähän krapuun ammensin idean. Meitä oli paljon, kun me ja naapuritalojen lapset aloitimme jonkun pihaleikin. Monesti kävi niin, että joku loukkasi mielensä. Yleensä leikki-ilo loppui siihen.
Voi Alisaa, ei ole niin helppoa olla nuori ja ihastunut.
VastaaPoistaPihaleikit olivat kyllä hauskoja. Juuri tämä 10 tikkua, tervepata, väri, peili, kyykkyhippa, polttopallo, keinupallo ja vaikka mitä!
>3
PoistaKyllä, kyllä, pihaleikit oli kivoja. Paljon ollaan leikitty samoja leikkejä, mutta on joitakin, mitä en tunne. Esim. väri ja keinupallo.
PoistaKyllä muistan nuo lällätyksetkin, tosin en ollut kai koskaan päähenkilönä. Veljeni olivat ihastuneet molemmat Alisaan.
AilaKaarinallekin tuttuja varmaan nämä leikit.
Ujostuttaa kun on ihastunut tuossa iässä. Minä en tuota leikkiä leikkinyt, meillä oli polttopalloa, sokkoloikkaa, piilohuutoa, kiviaskel ja kaikkien nimiäkään en muista. Lisäksi poikien kanssa kun leikin, oli aina kilpailtava jossain lajissa. Koko kesä kului pihalla. Komea kulleropelto!
VastaaPoistaJep. Koko kesä myös meillä kului pihalla leikkien. Tosin oli askareitakin, joita velvoitettiin hoitamaan. Monen monta leikkiä on muistissasi. Osin tuttuja minulle, osin ei. Minulla on neljä veljeä, tai oli. Siis tuntumaa on rajuimpiinkin leikkeihin. Kiitos kulleropeltokehusta. Vielä niitä löytyy, vaikka metsäkurjenpolvi on valtaamassa niiltä alaa, samoin kuin voikukat.
PoistaMinä olin hirmu rakastunut jo 8-vuotiaana, ja sanoin kotona että menen hänen kans naimisiin, sain suklaamunasormuksen, se on tallella vielä.
VastaaPoistaSinulla on varhainen rakastumismuisto. Et kuitenkaan aikuistuttuasi mennyt hänen kanssaan naimisiin. Sormus on ihana muisto lapsuuden rakkaudesta.
PoistaEnsinnäkin ihana kulleropelto. Minäkin mielelläni jäisin ojaan makoilemaan ja kulleroita katsomaan. Mielellään Niilon kanssa mutta ilmankin käy ;)
VastaaPoistaKiitos, kulleropelto on myös ihana kuvattava sopivan aurinkoisella säällä.
PoistaMikäpä siinä, kyllä tuonne kulleroiden joukkoon hyvin voi piiloutua yksin tai kaksin.
Minä joskus penskana, kun halusin omaa aikaa, menin kirjan kanssa korkeaa heinää kasvavaan peltoon piiloon kaikilta. Viltti alle ja olin kirjoineni omassa "kuplassani".
Kulleropeltoa olet kuvannut hienosti!
VastaaPoistaKiitos!
Poista..."nimi kirjoissa!" -DD oi miten tuttu huudahdus ja ihania muistoja lapsuudesta. Mutta tuon rallatuksen kohteeksi joutuminen...oli kenkkua!
VastaaPoistaMinä jätän tämän krapuilun väliin..
Niinhän sitä silloin huudettiin. Tai etsijä laittoi ensin omat nimet kirjaan ja kirjan kannet kiinni, sitten jokaisen löydetyn nimi kirjaan. ei minua itseänikään pahemmin rallateltu. Olin liian pahasisuinen.
PoistaÄlä tuosta murehdi, jos jokunen krapu jää väliin. Ei tahtonut minullakaan ensin syttyä yhtään lamppua.
Asuin kerrostalossa lapsena ja aina oli leikkikavereita pihassa 😊
VastaaPoistaTuota leikittiin, hypättiin narua, twistiä ja ruutua.
Se oli sitä aikaa, kun ei ollut älykännyköitä, ei tietokoneita. Telkkareita alkoi olla, mutta ohjelma-anti oli iltapainotteinen aluksi. Ennen RV-ohjelmia ehti olla uilkona leikeissä. Twistiä en ole koskaan kokeillut. Se on vähän uudempi leikki.
PoistaOmat nimet kirjoissa, kirjan kannet kiinni - ja takaisin Alisan viereen kulleropeltoon 😊
VastaaPoistaNiin ihana kulleropelto, tuli lapsuus mieleen enemmänkin noista kulleroista. Äidin kanssa lenkkeillessä kerättiin myös kulleroita, niitä oli siihen aikaan valtavasti joka paikassa, siellä missä asuimme, ei kovinkaan kaukana nykyisestä asuinpaikastamme. Nykyään tuntuu, ettei täällä päin ole kulleroita juuri missään ja sen kerran kun niitä näen, ei tule enää mielenkään niitä poimia - kuvan vain otan ja lähetän kukkia siskolle ja äidille.
Niin kai siinä kävi ja joku huomasi, että olivat samassa piilossa. Se ei lällättelyyn muuta tarvinnut.
PoistaKullerot ovat vallanneet monet pakettipellot, joskin niiden valta on vähenemäässä, kun metsäkurjenpolvi uhkaa ottaa sen. En minäkään enää kulleroita kerää maljakkoon, kun eivät montaa päivää siinä kestä.
Lapsena minä saatoin poimia voikukkia äidille.
Niin tuttua leikkiä!
VastaaPoistaja myös hauskoja!
PoistaAivan ihana tarina. Tuota leikkiä olen minäkin leikkinyt lapsena.
VastaaPoistaKiitos. Tämä on niitä tutuimpia pihaleikkejä. Arvelinkin, että monille tuttu.
PoistaOli kuin kurkistus lapsuuteen. Tuttu leikki. Kulleropeltoa ei ollut pikkukaupungissa,mutta pihan lisäksi palosolat ja järvenrannat leikkipaikkoina. Hellyttävä ensi-ihastus sadussasi. Ja aina välillä kilpailuhenki johti kiistoihinkin. Ihana satu, joka on monelle oman lapsuuden eletty tarina.
VastaaPoistaKiitos. Oli oikein mukavaa muistella lapsuuttaan, jolloin aina löytyi leikkiseuraa ja kivaa tekemistä. Tietysti porukassa tiedettiin kuka tykkää kenestäkin ja kiusoittelu oli varmaa. Oli kaupunki tai maaseutu, lapset löysivät ennen toisensa ja leikit. Nykyään tilanne on muuttunut.
PoistaSe tyttö "älähti", johon yksi tikku kalahti. Lällätykset ovat varmaan aina kuuluneet lasten maailmaan; vähemmän haitallisia kuitenkin kuin tiktok-videoilla kiusaaminen. Jutussasi on kuvat ja teksti yhtä.
VastaaPoistaKiitos! Noloa tietysti oli, että jonkun sydämen asioita lälläteltiin, mutta ei se niin vaarallista ollut. Joskus saattoivat nyrkitkin puhua, mutta ei sen pahempaa.
PoistaOi - 10 tikkua laudalla ja maa, ne olivat suosituimmat ulkoleikit padan ja peilissin kanssa....
VastaaPoistaUlkoleikit, pihaleikit niitä muistellaan mielihyvällä. Ne olivat mukavaa tekemistä. Tuohon leikkien listaasi lisäisin vielä nopan pelaamisen viidellä liki samankokoisella kivellä. Se kehitti sorminäppäryyttä. Jaloille sai vipinää hyppynarut.
PoistaOlen leikkinyt samantapaista leikkiä, mutta sen nimi oli purkki. Jos onnistui potkaisemaan purkkia etsijän huomaamatta, sai aina pelastettua muita kiinni jääneitä.
VastaaPoistaSama peli. Tikkujen keräämisessä meni aikansa, kun pelastaja oli saanut ne lentämään oikein hyvin.
PoistaVoi miten upea kulleroniitty! Tuonne olisin minäkin piiloutunut ehdottomasti eikä kukaan olisi osannut sieltä edes hakea. Tosin en ole koskaan pelannut 10 tikkua laudalla -peliä. Ensi-ihastus voi olla vaikeaa ymmärtää ja käsitellä myös asiaa.
VastaaPoistaKivaa viikonlopppua Karsikonperälle ♥
Kiitos! Ei tuolta niityn ojasta mitään näkynyt, eikä etsijä kovin kauas tikuistaan rohjennut lähteä, tai joutui keräämään niitä uudelleen. Nykyään oli leikit toiset. Punkeistakin varotellaan. Tosin muistan meilläkin äidin pitäneen iltaisin punkkisyynit.
PoistaMukavaa kevättä sinulle. Maisemistasi ovat lumetkin jo sulaneet ja on kukkasten vuoro.