Vanha mies kulkee määrätietoisesti ulko-ovelle. Avaa oven, mutta jää portaalle elottomin silmin katsomaan täydenkuun valossa sädehtivää siltaa. Ilmiselvästi hopeasillan tuike houkuttelee pidemmälle.
Äkkiä mies vilkuttaa jollekin. Vilkuttaa innokkaasti molemmin
käsin. Suuret kyyneleet alkavat valua vanhuksen karkeille poskipäille. Sisimmässään
hänellä on käynnissä suuri tunnemyrsky.
Hoitajat seuraavat tilannetta, jonka kokevat koskettavaksi.
-Katso, näkee
olemattomia! Naiset supisevat. Samalla estävät miestä menemästä rantaan ja
ohjaavat hänet takaisin sänkyynsä.
Vanhuksen mieli ehti kuitenkin livahtaa kuunsillalle
kohtamaan hänet, joka siellä hänelle vilkutteli.
Aamulla odotetaan unissakävelijän heräämistä aamiaiselle. Hänet löydetään myöhemmin kuolleena
sängystään, hymy huulillaan.
♥
Krapu 40/26, sanat: hopea, suuri, valo. Krapukirjoitushaastetta emännöin SusuPetal. Lisää faktaa löytyy hänen blogistaan.
Vanhalle miehelle vilkutteli joku edesmennyt rakas ihminen kuin kutsuvasti. Sitten saattoi mies nukahtaa ikuiseen uneen hymy huulillaan. Oli hänen aikansa mennä perässä.
VastaaPoista