Vilkaisen ikkunaverhojen välistä ulos. Sataa räntää.
Liiterin seinäraoista pursuavissa valojuovissa näyttää leijailevan
harvakseltaan jättisuuria lumihiutaleita. Maahan pudotessaan ne sulavat heti.
On se aika vuodesta, kun siirrytään aamuhämärästä
iltahämärään, mutta nautin tästä kiireettömyydestä. Ei syytä stressiin, vaikka Koillismaan
kaamos jatkuu epämääräisen harmaana.
Auringon nousut ja -laskut ovat kuitenkin olleet muutamina selkeinä
päivinä väriloistoa hurmaavimmillaan. Varsinkin pakkasöinä tulee tunne, kuin kaamostaivas
lämmittelisi revontulten loisteessa.
Talvi ei tunnu pääsevän vauhtiin. Joulukuu alkoi, mutta
maassa tuskin kymmentä senttiä enempää lunta. Pellolla törröttää yhä sänki ja
suomättäät antavat periksi jalan alla.
Ehkä Lumikuningatar ja Pakkasherra jatkavat toisiinsa sydämistyneinä pattitilannetta, johon joutuivat aiemmassa kraputarinassani.
♥♥
Krapu 49/24, vapaa aihe, sääntönä vain sata sanaa. SusuPetalin blogissa asiasta enemmän.
Tämä on vuoden viimeinen krapu. Hyvää joulunodotusta koko Krapuköörille, sekä kaikille blogiini vierailulle pistäytyneille. Susulle lisäksi vielä suurkiitos tämän karpukirjoittamisen emännöimisestä.

