Taudin kourissa

Yskin toista viikkoa, eikä tunnu helpottavan.

Nuha ja kuume ovat pois, samoin voimat.  Rokotukset toki tämä piikkipelkuri on ottanut, mutta silti tauti iski.

Iski sellaisella voimalla, että jaksoin vain maata vuorokausi tolkulla. Pistin toivoni joka ilta uuteen parempaan päivään, joista yksikään ei ole toistaiseksi tuonut yskään helpotusta.

Pitkittyneen yskän kohtauksen aikana tuntuu, kuin keuhkotkin hajoaisivat. Tuskanhiki kipuaa otsalle ja leviää nopeasti ylävartaloon. Lakanat ja paita on vaihdettava usein.

Saatuani kuivaa ylle kiedon lisäksi vielä villasaalin hartioille. Juon lämmintä mustaviinimarjamehua ja pujahdan sänkyyn.

Katson haikeana ikkunan ulkopuolella olevaa jumalaisen kaunista talvea ja nukahdan, mutta uusi yskänpuuska herättää rajusti todellisuuteen.

***

       Krapu 6/26, sanat: uusi, tuskanhiki, kietoa.      

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.                                                       
       

Neuvolakäynti

 

Harpon pihalaatalta toiselle ja pysähdyn vanhan betoniruukun viereen. Hypistelen kanervia ja vilkuilen isää, joka seisoo jo ylemmällä portaalla pitäen ovea auki ja hoputtaen minua.

Vastaani tulee yököttävä haju. Pysähdyn, sillä muistan, se on sairaalan haju!

 Käytävällä odottaa valkotakkinen mies, lääkäri, eikä neuvolan täti, kuten luulin. Vilkaisen itku kurkussa isää, joka nyökkää hymyillen rohkaisevasti.

Olen petetty ja nieleskelen itkua.

Nousen kuitenkin tuolille ja katson, miten valkotakkinen ottaa neulan. Laittaa sen ruiskuun ja alkaa vetää siihen pullosta jotain. Minuunko se pistetään?

Nyt riittää.

Pomppaan tuolilta alas ja juoksen vikkelästi ulos. Potkaisen kiukussani ovipielestä varsiluudan nurin ja katoan metsään.

Juoksen kotiin asti.

                                                                          😓

Krapu 5/26, kirjoittamisvihjeenä kuva, josta sata sanaa. Lisää asiastaa SusuPetalin blogissa.