Kamelinnahkapussukka

 Istun tunturihotellissa aamiaisella.

Kahvimuki edessäni suunnittelen 0maa päiväohjelmaani. Äkkiä minua puistattaa, kuka kulki hautani ylitse?

 Kauimmaisen pöydän takaa minua katsovat tummat silmät.

Väistän katseen. 

Mietin, tuskin turisti, ehkä polttariporukkaa. Miehen vaatetus on  kummallinen ja pikimustat hiukset roikkuvat niskassa poninhännän tapaan.

 Mieleeni tulvii kummallisia asioita. 

Ikään kuin muistoja, että olisimme tavanneet ennen, vuosisatoja sitten. Kerran myös myöhemmin, jonka jälkeen  sain Casablancasta muistoksi kamelinnahkaisen pussukan. Se on kirjeen kanssa yhä tallessa samassa kirjekuoressa, missä posti ne toi.

 Räpäytän silmiäni. Nukahdinko aamiaispöytään? 

En, kahvi ei ole kylmää, mutta kauimmainen pöytä on tyhjä.

Suunnittelemani retkiohjelman mukaan lähdin jäälinnaan. Peruin kuitenkin yövaraukseni nähtyäni huoneen jääfiguurin silmät.

 

Krapu 5/23, sanat; kylmä, kirjekuori, poninhäntä

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa