Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiravaljakko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiravaljakko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. helmikuuta 2025

Häikäisevää helmikuuta

Joka päivällä

on oma tarinansa.

Jokainen aamu

aukaisee uuden sivun,

ilta luo loppusanat.  

Tulppaaneja kiitokseksi teille hyvät blogiystävät!  Tänä aamuna -KuvaKirjeitä Karsikonperältä- kävi vilkaisemassa viidessadas tuhannes vierailija.

 

Vaikka tämän talven lumet eivät jaksa peittää kokonaan ryssänpäitä, eikä peltojen pajupensaikkoja, silti ne ovat hurmaavaa, ehdotonta talven eliittiä.  

Helmikuun alun pari viikkoa ovat olleet aivan jotain muuta, kuin tammikuiset sunttasäät. Niin monesta aurinkoisesta pakkaspäivävästä on saatu nauttia Koillismaan kolkalla. Tosin ensi viikolle luvassa plusasteita.

Mutta viime päivinä taivas on ollut häikäisevän sininen. Puissa kauttaaltaan pörröinen huurre. Pikkuiset kuuset kimmeltäneet kuin joulukuusi. Lumen pinta säihkynyt auringon säteiden osuessa sopivasti lumikiteisiin. Muuten lumi lähes mannaryynimaisen röpelöistä. 

Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä. 
Kuitenkaan peukaloni eivät tykänneet.  Vähän väliä nykäisin tuplalapaset käsistä ja puhalsin peukaloille lämmintä ja työnsin äkkiä takaisin tumppuihin. 

Pakkasta oli vain -11, mutta sormet kärsivät kylmästä. Tietäähän sen, kun kaivaa kameraa ja puhelinta taskusta kuvatakseen maisemaa, taakse jäänyttä latua, edessä olevaa ehjää lumenpintaa, kuusia ja käkkärämäntyjä, jotka ovat tällä kertaa paljon kauniimmat, kuin edellisellä kerralla. Ne tosiaan olivat niin juhla-asuisia, kuin olisivat juhliin menossa!





Koiravaljakoita oli vauhdikkaasti liikkeellä lähes kymmenen. Monessa reessä vain jalaksilla ohjastaja, muutamissa myös toinen henkilö reessä. Tämän päivän aljakkoretkeläisillä oli loistokas sää. Koiria oli töissä viisi- kuusikymmentä, sillä yhdessä valjakossa on yleensä kuusi koiraa. Innoissaan ne pitivät vauhtia. Turistit vilkuttelivat ja huutelivat heloutaan hiihtäjälle.




Naavakuusen oksista riippuvien tupsujen läpi valo siivitöityy satumaisen kauniisti. Kuvaan en sitä saa napattua, mutta yritin.
Sitten kotiin, ensin ojan ja hangen yli, sitten koivujen lomitse  ja tien yli kotipihaan  Ehkä huomenna uudelleen.