Tammikuun talvea

 

Lumi narskuu saappaan alla ja villapipon saa vetää syvään korville, että tarkenee.  On kunnon talvi lumitöineen, pakkasineen. Pehmoista lunta on kahlata asti, mikä tuo lisänsä metsästä puurankoja kotiin ajaessa. Lumilapiokin muistettava ottaa mukaan.

Vain kerran olen malttanut käydä hiihtämässä. Jouluaattona. Silloin ajattelin ehtiä kotiin Turun joulurauhan julistusta näkemään. Oikaisin järven jään yli, mutta se oli virhe! Yllättäen lumen alta nousi vesi ja suksenpohjat paatuivat. Tipalle meni ehtiä ajoissa telkkarin ääreen. No. Ihan en ehtinytkään.

Pakkasmittarin lukemat ovat viime aikoina pysytelleet -15  ja -30 välillä. Rokulipäiviä on tullut, mutta ne ovat olleet vain tervetulleita. (Tämä on niitä eläkeläisen etuja.) Ei huvittanut pistää nenää ollenkaan ulos, kun mittarilukemat olivat -31 toissa  päivänä.

Kaamoshämärää riittää vielä tovi. Taivas hehkuu aamuisin, kuin myös illansuussa värikkäänä. Useana yönä on myös upea kuutamo valottamassa maisemaa. 

Pilarikuuset sojottavat upeassa tykyssä ja koivumetsiköt sädehtivät lumikiteisinä, kunnes monikymmenpäinen teeriparvi pyrähtää puiden latvustoon aamuaterialle.  Uskon sataan pääseväni laskuissa, jos linnut pysyisivät tarpeeksi kauan paikallaan. En ehdi ynnätä niitä kaikkia, kun jo pyrähtävät toisaalle, mutta paljon niitä on.

Parhaillaan sataa lunta. Hiutaleet ovat suurempia, kuin lumensydämet, kunnon pakkaslunta toistaiseksi Aamuinen tuisku ehti varistaa enimpiä lumia puiden oksilta, joten lisää sopii. Vaarojen tykkyihin tuisku ei pystynyt. Nekin kasvattavat muotojaan lisälumen sataessa.

Mutta lumisade tietää huomiseksi lumitöitä ja minä opettelen sulkemaan silmäni pihan lumitöiltä ja pitämään suuni kiinni nipotuksilta, vaikka vinot vallit kirpaisevatkin.