Päivystyspuhelimen tunnari herättää Anrin. Tottuneena hälytyksiin hän kiirehtii leikkausosaston pesukäytävälle. On hänen vuoronsa instrumentoida.
Kyseessä on
hätäpernanpoisto tuulimyllyn siivestä pudonneelle pojalle. Sen verran Anri tietää.
Tiimi on nopeasti
valmis.
Kirurgi tiedustelee
veitsi kädessään – Onko verta
varattu? Paljon? Punasoluja ynnä plasmaa?
Anri seisoo sidetaitos
toisessa, imulaite toisessa kädessään kirurgia vastapäätä. Salissa vallitsee pahaenteinen hiljaisuus.
Avausviilto.
Vatsaontelo on auki. Sieltä pulppuaa paljon verta.
-Pojan verenpaine
romahtaa! Anestesialääkäri kertoo ja tunnelma salissa jännittyy äärimmilleen.
Vasta kun kirurgi
ilmoittaa pernan olevan pois ja vuotokin suljettu, kaikki tuntevat huojentavaa
helpotusta. Lapsi todennäköisesti selviää sittenkin.
Anri alkaa kuitenkin
täristä vilkaistessaan potilaan
kalpeita kasvoja.
-Minun
poikani!
Krapu 37/26 , aiheena tämän viikon Krapuun on Caran Tuulimylly.
Linkitä oma krapusi SusuPetalin blogiin. Siellä myös faktatietoa krapukirjoittamisesta.
