Erilainen kesä

Runotorstaissa 253 oli kesähaasteena kirjoittaa viiden runon sarja / teemallinen kokonaisuus.

Hiki liimaa hiukset otsalle,

itikat inisevät korvallisilla.

Jalan alla tuntuu sammalikon

pehmeä vihreys,

tuulen mukana

poronkellon kilahdus.

Poutapilvet kisailevat

taivaalla,

eikä virran juoksu murheita kanna.

Suvesta voimaa syksyyn.

*

  Mieleni vetää ajatusviivaa,

maisema raiskattu,

puut pinottu

metsäautotien varteen.

Tilalla näkymätön risuaita,

josta ei läpi pääse.

Vapaana vain tuulessa

 heiluva tupasvilla.

*

 Puropahanen levee isoksi,

eikä mahdu

virtaamaan uomassaan.

Sitä paisuttavat

vuotavat sadepilvet

Se kasvaa.

Se hukuttaa rannoiltaan

angervot ja vaivaiskoivut.

Siitä on tullut tuonenjoki,

kylmänä ja mustana

läikkivä tuonelan virta.

*

 Vasta oli kevät

ja nyt jo syksy.

Mitä oli niiden välissä?

Kesä,

tai oikeastaan sitä

 ei ollutkaan.

*

Haaveilen kesästä liikaa,

joku sitoo yhä siihen.

Ajatukset vihlovat,

vaikkei etäisyyttä ole.

Kulleroiden kultahehku on karissut,

marjat vienyt aikainen hallayö.

Iholla tuntuu syksyn hengitys

ja hämärä antaa suojaa.