Heleää syysaamua

Harmittaa, kun en aikanaan tullut osallistuneeksi Lauantain Aamukampaan. Siellä on ollut ja on monissa blogeissa upeaa luonnon seuraamista kuvin ja tekstein.
Teen kuitenkin syksyisen tunnelmapalaseni, ennen kuin lähden poimimaan variksenmarjoja. Saatan katsella myös löytyisikö puolukkaa.
Aurinko piilotteli tänään melko kauan sumuverhon takana, on ollut lähes pakkasyö, mutta nyt on kuulas aurinkoilma. Kylmää tietenkin.
Hyvää huomenta toivotteli poro, joka köpötti ikkunan alle. Silmästä silmään siinä viestitettiin aamukuulumisia. Kovin pitkään poro ei katsekontaktista välittänyt, vaan siirtyi aterioimaan.

Tämä poro vierailee usein pihassa. Se on niin mieltynyt ottamaan aamiaisensa tienpenkan horsmista ja pajupensaista. Sarvista minä sen tunnistan.

Poro ja vasat ovat niin lähellä sydäntäni. Kuvaan niitä kuvaamasta päästyäni. Ehkä korvikkeeksi, kun kukkasia en voi kuvata, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä juurikaan ole.

Vasa tarvitsee vielä emon läheisyyttä ja maitoannoksensa. Sille tulee nälkä yllättäen, eikä emon auta muuta, kuin pysähtyä imetyshetkeksi. Nytkin siltä jäi kesken oma ruokailunsa, eikä niin mielellään olisi pysähtynyt lainkaan, mutta pikkuinen oli vaativa. Eivät vasat enää ole niin pieniä, ovat kasvaneet hirmu vauhtia keväästä, mutta söpöjä ovat pikkuisten sarventynkiensä kanssa.

Kaunis on hämiksen verkko. Taidekäsityötä parhaimmillaan, niin kaunis silmälle, mutten tykkää pyyhkiä niitä kasvoilta. En halua ensinnäkään niitä rikkoa ja kierrän, jos huomaan verkon, mutta joskus niitä saa kaapia naamaltaan oikein urakalla.

Kopistuksen suon ohi en näytä koskaan pääseväni, ettenkö sitä kuvaisi. Ehkä salaisuus piilee nimessä - Kopistuksen suo, kun sitä huulillani maistelen, tulee tavattoman monenlaisia makuja. Eilen otettu kuva suosta ei ole mitenkään hääppönen, siis ohimennen joen vartta edetessä napattu. Tuonne suon taakana nousevalle kankaalle ajattelen suunnistaa marjakorini kanssa. Siellä pitäisi variksenmarjaakin olla.

Ainakin jokipenkalla pääsen ihailemaan lepän kukintoja ja yleensäkin leppiä, jotka kaartuvat veteen ja peilaavat kuvajaistensa kanssa. Leppä vasta kypsyttelee käpyjään, jotka ovat nyt ihan vihreitä. Kaipa niistä aikoinaan siemet pöllähtävät ilmoille. Lopuksi huikean hienoa lauantaita teille.