Valokuva- ja Runotorstain 264 innoittajana on tekstikatkelma.
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
Täyteläinen puu
on varissut lehtensä
maan märkään syliin.
Kaikkialla näkyy
poismennyt kesä,
jota syystaivas
itkee.
Nurmettomille teille
nousee uusi elämä,
eikä mikään ole autioitunut.
Hattivateilla on näemmä uudet hatut päässään! En tunnista sieniä, uskaltaako noita syödä!
VastaaPoistaEn tunne minäkään, enkä menisi syömään.
PoistaOlet Runoilija aimarii!
VastaaPoistaÄläpäs nyt, enempi riimiraapustelija.
PoistaHieno runo! Piti oikein lukea monta kertaa kun tykästyin niin.
VastaaPoistaKiva, kun tykästyit. Lämmitti mieltä.
PoistaKuvassa on outoa lumoa, joka runon herkän alakulon kanssa tuo viehätystä syksyiseen kaamokseen.
VastaaPoistaKiitoksia.
PoistaSyystaivas on itkenyt kovasti tänä vuonna. Ihmisten aiheuttamia tuhojako se itkee? Varmaankin.
VastaaPoistaKuvassasi on juuri sellainen jännittävä tunnelma, kuin haastetekstissäkin. Hieno vastaus!
Ehkä sadekesä oli juuri innoittajani, kun tuijottelin tekstinpätkää ja sienikuvaani. Siitä se lähti.
PoistaNiillä on työmaakokous meneillään.... vai ovatko sittenkin menossa marrastansseihin, joukolla.
VastaaPoistaHyvää viikonvaihdetta♥
Melko lailla on meikit poskellaan, jos pippaloihin ovat menossa, vaan mistäpä sen tietää noiden juhlat.
PoistaKauunita ajatuksia syksystä. Minä tykkään lenkkeillä myöhäissyksyn säissä. Siinä on oma taikaa.
VastaaPoistatavallaan syksy, pimeys, märkyys, jne kiehtovat minuakin.
Poista"...eikä mikään ole autioitunut." Ah, tämä runo tuo valon pilkahduksen syksyn surumielisyyteen.
VastaaPoistaNiin, mielestäni syksy on vain luonnon lepoaikaa, itsekin sen voisi ottaa niin, mikäli mahdollista.
PoistaMarraskuun alakuloinen tunnelma täynnä toivoa, tykkäsin.
VastaaPoistaKiitos, alavireisyyskin on tunne, johon sekoittuu niin paljon muutakin.
PoistaSyksyn satoa.
VastaaPoistaJustiinsa niin.
PoistaTykkäsin kovasti tulostasi! Sitä paraikaa elän täällä saarimökilläni. Kesän muistot vahvana, mutta läsnä tämä ihana täyteläinen vahva hetki. T. Ruska
VastaaPoistaEi tulostasi vaan tulostasi. Uusi kännykkäni muuntaa omavaltaisesti sanojani, pah. Ruska
PoistaRUNOSTASI! Ruska taas
PoistaKiitos. Kännyt elää omaa elämäänsä, se tiedetään. Ja sinä jatkat kesäisissä merkeissä. Älä anna jäiden kuitenkaan yllättää.
PoistaMustesienet sulattavat hattujaan syksyn sateessa. Hieno runo.
VastaaPoistaNyt ne on jo sulaneet ja odottavat uutta syntymistä
PoistaIhana runo ja niin muumimainen kuva! Vahingossa luin ensin "nimettömile teille", toisaalta olisihan se voinut niinkin sopia :)
VastaaPoistaTämmöisiäkö ne muumit ovat? Jäin itse aikanaan muumimaailmasta jokseenkin paitsi.
PoistaEi mikään häviä, vain muuttaa muotoaan. Sienetkin ovat laittaneet sadehatut päähänsä kokoustaan pitäessään.
VastaaPoistaSilleen haluan uskoa, ettei elämä oikeastaan häviä, vaan ilmestyy uudenlaisena joskus takaisin.
PoistaHattivattien hatut ovat alkaneet sulaa, hi!
VastaaPoistaHieno kuva ja runo, tykkäsin tosi paljon!
kiitos tykkäämisetä. Nyt nuo hattivatit on sulaneet ja odottavat uutta syntymää.
PoistaPienuudessa on vahvuus ja siellä se elämä piilee. Positiivinen ote!
VastaaPoistaNäin se on nähtävä.
PoistaElämä on kiertokulkua. Juuri niin kuin sen pitääkin.
VastaaPoistaIhana ja lohdullinen <3
VastaaPoistaJänniä kavereita Muumimetsässä, mustat lakit kallellaan.
VastaaPoista