Valokuva- ja Runotorstai 265 antoi kuvan, josta inspiroitua.
Minut annettu kuva johdatteli kompassin ja kartan käytön tarpeellisuuteen ja tarkkaavaisuuteen tunturialueella liikkuessa. Laajalla alueella haarhaan joutuminen on vaarallista oli kesä tai talvi.
Missä pilvet hyväilevät maata,
missä tunturin laki sukeltaa pilviin,
on kaukana kaikki muu.
Kaunis ja karu luonto
ei armoa tunne,
ei kartta, ei kompassi paljoa auta,
jos ei tiedä,
mistä on lähtenyt,
minne menossa.
Harhaluuloa, toiveajattelua vain,
että kaikki polut johtaisivat
autiotuvalle,
mutta valkean poron
voi silloin kohdata.
Vaikuttavat säkeet kertovat tunturissa kulkemisesta, mutta kuitenkin elämän poluilla liikkumisesta. Etsimisestä, missä ei kompassi auta, suunnan ja kohteen etsimisestä, minne on menossa.
VastaaPoistaSäkeesi ovat kauniita, mutta samalla voimakkaasti sisälle pyrkiviä ja sinne jääviä.
Kiitos!
Kiitos paljon.
PoistaMuistan, mitä ajattelin tuon kuvan ottohetkellä. Olin kuitenkin suht lähellä tunturin erämaatupaa, mutta sen verran kaukana, ettei sitä enää näkynyt. Jos napakka tuuli pyyhkisi suksen jäljet pois ja pyörisin kamerani kanssa tovin, olisin vaarassa lähteä väärään suuntaan.Silloin ajattelin, miten kohtalokasta olisi kadottaa suunta niin tunturissa, kuin elämässä yleensäkin.
Kaunis kuvasi houkuttelemaan hiihtämään, ilman päämäärää, vapauden riemusta. Ja siinähän voi käydä juuri niin kuin elämässä muutenkin,jos on koordinaatit hukassa.
VastaaPoistaNiin houkutteli tuo maisema minutkin yhä kauemmaksi. Se oli huikea tunne seisoa suksilla keskellä "tyhjää" valkoista. Ajattelin, jos nyt jäljet häipysivät, voisin olla hukassa.
PoistaTuo kuva on kerrassaan upea!
VastaaPoistaKiitos kaunis.
PoistaTykkäsin valtavasti, sekä kuvasta että runosta!
VastaaPoistaOikein mukavaa, että tykkäsit. Kiitos.
PoistaTunturin lumoon voi päästä monella tavalla. Tässä runottuna ja kuvattuna yksi joka saa mielen läikkymään.
VastaaPoistaJuuri niin. Tunturi on lumoava talviasussaan hohtavan valkoisena, syksyn ruskaväreissään, keväisin purojen lirinät ja kesällä vaellusretket sytyttävät kipinän kokea lisää.
PoistaJoskus kun kalastelin Lokan ja Porttipahdan altailla oli sumun yllättäessä otettava kompassilla ilmansuunnat selville.
VastaaPoistaSinulla on omakohtainen kokemus, miten arvaamaton luonto voi olla. kartta ja kompassi on ehdottomat, eipä pahitteeksi ole myöskään GPS, kun huolehtii, ettei virta lopu. Mutta se, jos on kadottanut tulosuuntansa, eikä tiedä missä on suunniteltu kohde ja miten nämä sijoittuvat ilmansuuntiin. Varansa kannattaa pitää.
PoistaHienosti vastattu. Asiantietävä olet kun tunturissa vaellat. Täytyy tietää mistä on lähtenyt.
VastaaPoistakiitos. En missään nimessä ole asiantuntija tunturivaeltamisessa, mutta se kiehtoo. Olen ihan noviisi, mutta joitakin asioita on iskostunut jo kalloon, kiitos hyvän opastajan.
PoistaKaikessa yksinkertaisuudessaan huikea kuva ja ajatuksia herättävä runo.
VastaaPoistakiitos kovasti, kun tykkäsit.
PoistaIt's like the sea ! beautiful photo...
VastaaPoistaMuch love
Annick
Thaks, but it´s not really the sea. It´s snow and heaven. I was in the Lapland to ski.
PoistaTuntureiden maastossa maisema ilman kiintopistettä katoaa tuntemattomaksi ja suuntavaisto pettää. Kompassi on oiva kotiinkuljettaja.
VastaaPoistaHienosti sen sanoit runossa.
Kompassi on hyvä olla matkassa, mutta silti tulo ja menosuuntansa pitää tietää, muuten on lirissä.
PoistaKiitos kommentistasi.
Hienoa! Sopii hienosti myös arkeen meille jokaiselle. Mistä olet lähtenyt ja minne menossa. Tykkään.
VastaaPoistaKuva on viime kevään hiihtovaellukselta Ounas-Pallastunturimaastosta. Kiitti, kun tykkäät.
PoistaTähän suorastaan eläytyi, runo pohjusti kuvaa niin vahvasti. Jospa olisi se sisäänrakennettu kompassi jo syntymästä.....
VastaaPoistaKunpa olisikin jo sisäisesti hyvä suuntavaisto, vaan minulla ei ole just minkäänlaista. Olen eksyjätyyppi. Pärjään perässähiihtäjänä parhaiten, toki joskus on auottava latuakin.
Poistakoskettava, koskettava runo, kuvassa valkeus, olen sanaton, en tarvitse sanoja, on tämä tunne ja yhteys, valkoisen poron suojelus
VastaaPoistaTuntuu hyvältä, kun tykkäsit.
PoistaKyllä minusta yhä voimakkaammin on alkanut tuntua, että valkoinen poro on suojelijani. Sen näkeminen ei jätä minua kylmäksi.
ps ainokainen, sinua odottaa tunnustus blogissani
PoistaKaunis runo ja kuva. Kuvasta välittyy tunne ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta suuren luonnon edessä.
VastaaPoistaKiitos. Oli tavattoman hieno tunne katsella tuollaista autiuden jylhyyttä kaikkialla.
PoistaEi auta komapssi jos ei tiedä lähtöpaikkaa eikä määränpäätä. Totta niin kirjaimellisesti kuin symbolisestikin.
VastaaPoistaTuohon tulokseen olen tullut ja entistä varmemmin yritän aina lähtiessä tunturiin tallentaa muistiin, ilmansuunnat ja lähtöpisteeni nyt ainakin, otan kompassiharjoituksia silloin tällöin, ettei pääse unohtumaan.
PoistaKaunis kuva ja runo! Yhdessä ne luovat upean tunnelman ja runon sanoma on puhutteleva.
VastaaPoistaKiitos kaunis.
PoistaTykkäsin taas kuvasta ja runosta. Koskettavasti kuvaat tunturissa ja ehkä elämässäkin eksyneen avuttomuuden tunnelmia, taikaeläin antaa toivoa.
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit. Kiitos. Valkoinen poro on minulle tärkeä.
PoistaHienosti ajateltu, ja niin totta. Ihme, miten entiset lapin ihmiset kulkivat kymmenet kilometrit summassa (tai ei tietenkään summassa vaan ilman välineitä) ja osuivat juuri sen puun kohdalle, mihin viime vuonna jättivät reppunsa ja suolapurkkinsa.
VastaaPoistaLuulen, että ihmiset elivät ennen enemmän luontoa tuntien. He olivat oppineet sisäistämään kartat itseensä.
PoistaJos kairaan eksyy, voi ruveta tuntumaan yksinäiseltä.
VastaaPoistaAivan varmasti. Voi pelottaakin.
PoistaTuo on varmasti se valkoinen erämaa. Aika pelottavakin kuva. Tuolla ei ilman asiantuntemusta ja sitä kompassia (+kompassin lukutaitoa!) parane kuljeskella.
VastaaPoistaLaajoilla tuntureilla on viisasta pitää suunnat mielessä.
PoistaBlogissani on sinulle jotain!
VastaaPoistaKiitos paljon. Käyn katsomassa.
PoistaKuva ja sanat. Molemmat toimivat erikseen, mutta yhdessä tuovat tarkoituksensa aivan eri tasolla esiin. Kiitos tästä kokemuksesta. :)
VastaaPoistaKiitos, mukavaa, että kommentoit.
PoistaHieno runo ja oivallus
VastaaPoistaKiitos paljon.
Poista