perjantai 23. marraskuuta 2012

Yks oikein, yks nurin

Kuukausi vielä ja ollaan jouluaaton aaton illassa. Ihan vielä en ole jouluisissa tunnelmissa, vain kynttilä palaa mökkipöydällä iltaisin. Pihakuuseenkin on kynttilät laittamatta, vaan ehtiipä nuo. Niitä odottaa oksilleen juureton kuusi, jo toista vuotta sitten kaadettu ja pihaan pystytetty, mutta viheriät neulaset yhä.
Lumet ovat saaneet kyytiä ihan hirveästi. Edelleen on vielä lunta, mutta suksille en ehtinyt, vaikka ladutkin oli kunnostettu. Saamaton, mikä saamaton. Joskus vain jahkailee liiaksi, eikä kerkiä mitään. Seurailen ja haikailen, miten lujille talven tulo ottaa. Syksy koettaa pitää pintansa, mutta kuitenkin uskon tämän marraskuun päättyvän aurinkoisena ja valkoisena. Viikko on aikaa muutokseen.
Kaamos on pimeimmillään juuri nyt, kun edes rakastamani sininen iltahämy ei ole näyttäytynyt, ei aamun siniset hetketkään.

Kun toiveistani huolimatta sää ei kirkastunut ja tiet alkoivat olla peilikirkkaita, kaivoin lankakopan esille. Innostuin tekemään rästitöitä ja innostuin hankkimaan uuttakin lankaa. Varmasti vuoteen en ole neulonut mitään ja sen huomasi. Sormet tuntuivat kömpelöityneen muun kropan kanssa.


Tehokkaimman potkun käsitöiden virittelyyn sain Värjärin padan neuletöistä. Odotti vain aikansa ennen kuin sytyin, mutta rupesi tapahtumaan. Jo kolmas pari Lovikka-lapasia tekeillä ja kaulahuivin tekasin heti samana iltana, kuin langan hankin. Olen pettynyt kyllä paikallisiin lankavalikoimiin, eipä löytynyt juuri paljon muuta, kuin seiskaveikkaa tai isoveliä. Huovutettavia töppösiä varten olisin tarvinnut kerän valkeaa Huopastakin, vaan ei ollut. Vanhasta varastosta löytyi vain yhteen tossuun huopanen, joten etäämmälle on lähteminen langan ostoon. Kaulahuivi tuli siis valmiiksi. Nyt ei ainakaan kurkkua palella, vaikka tulisi ne -40 asteen pakkaset.


19 kommenttia:

  1. Kaunis huivi!
    Eikö posti toisi lankaa systeriltä, saisi vaikka mitä väriä, mikäli olen oikein sivuja selaillut. On siellä ahkera sisko puodissaan. Voi ihmettä, mitä kaikkea on tehnyt. Pakkohan sinun nyt on alkaa kutoa, että uskomme samaan sukuun kuuluvan ;-)
    Minä olen jättänyt käsityöt muille, kun on tätä muutakin kiinnostavaa tekeillä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis.
      Luulenpa, että täytyy turvautua lankatilaukseen ja siskon apuun.varmaan niinkin on, että käsitöistä kiinnostuminen on kyköksissä geeneihin.

      Poista
  2. jipii aimarii nyt annoit pikkusormen, kohta vie kaiken aikasi! kaulahuivi on tosi kaunis, se näyttää jotenkin ihan lampaan turkilta. tuosta langasta voisin itsekkin tehdä muutaman huivin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet pahuksen oikeassa, mutta ei paha ollenkaan. Kiitos kehuistasi, olen itse myös aikaansaannokseeni tyytyväinen. Lanka oli siis Tuuli.

      Poista
  3. Lämpöinen ja pörröinen on huivisi!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, kohta pääsee testaamaan, kun lähden ulos.

      Poista
  4. Onpa hieno asukokonaisuus ja kaunis huivi. Äitini on tuontyylisiä kutonut, sain minäkin yhden. Notkeat kädet tekevät kaunista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kehuista. Oli muuten yllättävän helppo ja nopea kutoa. Siis palkitseva.

      Poista
  5. Hieno huivi ja upeat värit. Kuin sammaleikossa kulkisi!

    VastaaPoista

  6. Niin pehmeän ja lämpimän näköinen huivi, ja kaunis!

    Täällä on valmistumassa toinen torkkupeitto, käsityöt ovat parasta terapiaa marraskuun pimeydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Pitkään tämmöistä pörröä kaulalleni halusin, olin vain laiska aloittamaan sen tekoa.
      Samaa mieltä olen kanssasi, käsityöt on tosi terapeuttista, niin rentouttavaa, varsinkin jos on tuttu malli, niin ajatukset seilailee vapaasti siellä täällä.

      Poista
  7. Neulominen on hyvänlaatuista huumetta. Sormet suihkivat kilpaa aamuhämyn ja iltahämyn välillä.

    Ihania tuotteita olet tehnyt. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun alkuun pääsee, niin mukanaan vie.Päivät on vaan niin pimeitä, että tumman langan neulominen tuottaa kiusaa.

      Poista
  8. Mahtava, upea huivi, tuollaisen minäkin haluaisin ja tuota lunta myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki sinä tämmöisen huivin teet hetkessä, kun aloitat. Helppo, kun mikä. Luntakin tulee ihan varmasti. Tosi hidasta on ollut talven tulo tänä vuonna, tosin täällä on vielä noita lokakuun puolivälissä sataneita lumia hiukan. Parhaimmillaan oli jo puolisen metriä.

      Poista
  9. Tosi kaunis huivi, tuollaisen minäkin kaulaani kietaisisin. Aikoinaan minäkin olin ihan himo neuloja, nyt taas rupeaa sormenpäitä syyhyämään!

    VastaaPoista
  10. Kauniin huivin tekasitkin! Kutimet olen minäkin kaivanut esille ja ei enää taho muuta ehtiä tekemäänkään:).

    VastaaPoista