Tänään pääsin ensimmäisen kerran ohjaksiin, joissa reen edessä on poro, sillä innostuin osallistumaan leikkimieliseen jokkisluokan porokisaan. Lähdin hyvissä ajoin pelipaikalle tutustumaan ajokkeihin, jotka löysin "varikon" kupeelta.
Tänään taivas oli harmaa ja tuprutteli lunta, mutteivat porot moisesta piittaa. Minä änkesin itseni ensin rekikyytiin, josta huvista maksoin 2€. Minulla oli kuljettaja, jolta utelin vinkkejä poron ohjastamisesta.
Saamiani vinkkejä sulatellessa siirryin suopunginheittopaikalle. Kokosin supungin kouraani ja singautin sen etäämmällä lumihangessa kököttäviin poronsarviin. Kiinni otti, eipä olisi poro päässyt karkuun. Kokeilin vielä pari heittoa uudestaankin, kun jonoa ei näyttänyt olevan.
Aiemmin en ole ollut hyskyjen kyydissäkään, nyt olen. Ostin toisen 2 euron piletin ja istahdin kuuden upean koiran vetämään rekeen porontaljan päälle. Koiria ei tarvinnut nohittaa, niin vauhdikkaasti lähtivät matkaan. Pikku lenkki lumisessa metsässä oli oikein piristävä kokemus. Valjakko ei edes mutkiin hiljentänyt vauhtiaan. Väliin tuntui, että jalaksilla ohjastava "jarrumies" joutui tosi toimin jarruttelemaan koirien vauhtia.
Porokisa oli alkamassa ja innokkaita osallistujia ilmaantui paikalle runsaasti. Oli toivottavaa, että istahdettaisiin rekeen parittain. Sain puhuttua itselleni parin, kun itse lupauduin ohjastamaan. No toki, sehän minun tavoitteenikin alun alkaen on ollut. Olin katsellut sillä silmällä ajokkeja, että tuittupään ohjaksiin teki mieli.
Niin myös kävi, että juuri tuon tulisen poron rekeen päästiin ja minä sain ohjakset. Hetki odotettiin starttilupaa ja kaksi poromiestä pidätteli poroja, etteivät ennen aikojaan lähtisi matkaan.
Lähtö onnistui ja hurjapää pisti parastaan. Puolimatkassa ohitettiin toinen poro ja hyvällä etumatkalla saavutettiin maali.
Kisajuhlan tuntua oli ja kannustuksia raikui. Maalin tultua radiojuontaja Kimmo Vehviläinen jakoi mitalit kaulaan.
Kuvat on vaan suttuja kehnon sään ja valaistuksen takia.
