Tunturissa tuulee

Talven tuisku tunturilla,

tummuva taivas,

tähtien tuikkeet

tuttuja taivaltajalle.

Tuulen tuiverrus tukassa

tapaillen tanssia,

tarinoita tarjoillen

tuskin tyhjiltä tuntuvia.

Tiettömät tiet,

tuskaiset taipaleet tarpoen

toisinaan taakkana tarpeetonta.

Tunnelman tupaan

tuo tuohuksen tohina,

tulenliekkien taika.

Luvassa on säätyypin muuttuminen ja kenties aurinkokin ilmestyy hetkiseksi taivaanrannalle. Aivan pohjoisemmassakin Lapissa kaamos päättyy noin viikon päästä. Täällä Koillismaan kolkalla auringon nousun ja laskun välillä on liki 4 tuntia. Kauan aurinko on piilotellut raskaan pilviverhon takana nuokin tunnit.  

Ei ole tähtitaivastakaan aikoihin näkynyt, eikä revontulia. Jokohan tulevan viikonlopun pakastuva sää räväyttäisi taivaalle tuiketta tai värikkyyttä? 

Kalevalan päivä

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään 28 helmikuuta Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Näin sanoo Wikipedia.
Kalevalasta tulee mieleen Elias Lönnrot ja runoilu ja minä myös rupesin kokeilemaan runoa kalevalamitalla, mutta ei se mennyt ihan nappiin, ei niin kuin Strömsössä.

Lähet jo talvi taantumahan,

kylmä pois pakenemahan

hangetki häviämähän.

Jäät virtoina valumahan,

pehmittämään paksut rouat,

haukkaamahan hurjat vallit,

sulatteleen kuurankukat.

Kevät kohta koitteleepi,

vähäisen ajan perästä

pudonneet on tykkylumet,

Tapion kylvös tehtynä.

Talven tekoset paljastunna.

Päivällä klapeja halkoessani  ajatukseni liitelivät sinne ja tänne. Napakka tuuli oli pudottanut puista tykkyä ja pohdin, miten onnekkaita olivat juuri ne hennompi latvuksiset puut, joista tykky putosi. Monesta puusta latva saattaa katketa tykyn painosta. Viikko sitten tykky oli ehkäpä kauneimmillaan ja tykkypuiden alla oli mukavaa hiihdellä ja kuvata.