Oma jouluni on vuosien myötä muuttunut paljon.
Poikkeuksetta
jossain vaiheessa joulun alla muistuu mieleen jotain lapsuuden jouluista. Rakkaimmat,
mutta myös ikävimmät muistot eivät unohdu.
Kun ensi kerran näin joulupukin, pelkäsin mokomaa karvareuhkaan
ja nurinpäin käännettyyn pomppatakkiin pukeutunutta pahvinaamaa. Turvallisinta oli
piiloutua isän tai äidin selän taakse. Ei pukilla aina ollut jakaa lahjoja,
mutten niitä osannut odottaakaan.
Kerran oli jouluaattona riisipuuro mennä väärään
kurkkuun.
Syy oli sinapin! Veli
Vilkastus oli salaa töräyttänyt sinappia puurooni, kun tiesi vastenmielisyyteni
sitä kohtaan. Yäk. Riita oli rakennettu ja pelkäsin, että ainakin minulle
joulupukki tuo koivuniemen herran.
Ei tuonut, mutten sen koommin ole sinappia suuhuni pistänyt.
♫
Minullekin joulupukkiin liittyy tuonkaltaisia muistoja, esim joulupukkilauluun muutin sanat ' käyppä tänne Seija pelkää'. Omien lasten ollessa pieniä pukki kävi meidän ollessa saunassa. Lapset alkoivat keksiä siihen omia tarinoitaan ja kukin vuorollaan olivat tonttuina nuorimmilleen. Tästä jäi kaikille hyvät muistot.
VastaaPoistaNe muistot, ne muistot.
PoistaJoulupukki oli pelottava, sen muistan minäkin. OI, voi Veli Vilkastusta, minkä sai aikaiseksi. Sellainen herkku ja sinulle jäi siitä kammo, harmi.
VastaaPoistaNo jos jostain ei pidä, ei se harmitakaan :-) Leppoisaa sunnuntai -päivää.
Ei minua harmita, eteti sinappi ole mun juttu. En kaipaa sitä lainkaan.
PoistaRiisipuuro ja sinappi, voin hyvin kuvitella kammosi, Aimarii. Meillä oli enismmäisellä pukilla pelkkä valkoinen lakana ympärillä ja ihan kuin olisi ollut Mikko-sedän ääni. Mutta Mikko-setä oli saunassa, ei se voinut olla hän. Ensimmäisessä kuusessa oli vain yksi ainoa kynttilä ja höylällä vuoltuja lastuja koristeena. Oi saisipa vielä joskus tuon joulun niukkuuden!
VastaaPoistaKyllä sitä lusikallisen varmaan suuhun lykkäsin ja sitten yök.
PoistaMeillä monilla on just tuon imuistoja entisajan joulupukeista.
En muista minäkään pahalla lapsuusjouluja, koskaan ei oltu nälässä
Kaunis, tunnelmallinen kuva. Riisipuuroa ja sinappia!! Hyvää toista adventtia!
VastaaPoistaEi sinappi passaa joulupuuron mausteeksi.
PoistaJoulupukit ovat ennen olleet todella peloittavan näköisiä, liekkö se ollut tarkoituskin :)
VastaaPoistaNämä sisarusten väliset kinat, ovat jälkeenpäin aika hauskoja muistella.
Meillä oli eräänä jouluna pukkina perhetuttava (tiesin vasta jälkeenpäin) hän kutsui minua Lienaksi (Leena on siis oikeaa nimi) ihan kiusallaan, joka lahjan yhteydessä. Liena tuntui jotenkin vanhan mummon nimeltä, siis silloin ja loukkaannuin :)
Ainakin pukeilla peloteltiin ja kiristettiin kiltteyttä.
PoistaEtenkin näin vanhemmiten tulee joulun alla muisteltua omia lapsuusjouluja.
VastaaPoistaRiisipuuro ja sinappi, ehkä joku sinapin ystävä tykkäisi tästä yhdistelmästä:)
Näin se varmaan on, lapsuuden aika käy varsinkin juhlapyhien lähestyessä mielessä. Miten oli ennen, miten nyt.
PoistaHauskoja jouluraapaleita ja niihin sopivia kuvia olet sommitellut.
VastaaPoistaMinullekin niin tuttua ja ikimuistoista oli tuo veljien kepposten kohteeksi joutuminen. Nyt niille muistoille voi jo hymähtää :)
Kiitos.
PoistaJoskus on vaan haasteellista saada asiaansa sataan sanaan sopimaan. Sisarusten kesken satutuu yhtä ja toista. Meitäkin muksuja kuusi kaikkiaan.
melkoisia muistoja! Veljelläsi oli aika katala temppu. Taisin minäkin tulla aika usein huijatuksi veljieni taholta.
VastaaPoistaLempeää toista adventtisunnuntaita!
Kyllä sisarusparvessa käytiin taisteluita ja minä tietysti yritin esikoisena niskan päälle.
PoistaMuistoja mahtuu ja ne tulee välisinkin aina mieleen määrätyissä tilanteissa..mutta tuo oli huippu riisipuuroa ja sinappia, ei ihme ettei sinappi maistu. Mukavaa 2. adventtia :)
VastaaPoistaAjatteles, tuosta tapahtumasta on reilusti kuusikymmentä vuotta. Onhan se anteeksi annettu ja vitsinä enää muistelen.
PoistaMinulla on kuva mummulan joulupukista,jota peljäsin ihan kamalasti.Pukki oli juuri kuvaamasi kaltainen. Kuvassa mummu pitää minua kädestä ja yrittää vetää pukin lähelle, ja minä haraan juhlakoltussa vastaan kauhuissani.
VastaaPoistaOlisiko se pukki sen takia ollut vähän pelottava, ettei oltaisiin niin heti tunnistettu ja koko vuoden olisi helpompi vedota olemaan kiltti? :)
Voi veli Vilkastusta,et pääse nauttimaan hyvästä tuotteesta nyt tempauksen takia.Vaikken kyllä minäkään riisipuurossa söisi. :D
Paljon tulee muisteltua nykyään lapsuuden aikaa,ja tykkään näistä lukea muidenkin blogeista.
Kyllä, kyllä, huomaan, että meillä kaikilla on niin paljon muistoja lapsuuden ajoilta. Mukavaa niitä on muistella ja kertoakin.
PoistaIhania nämä sinun raapaleesi! Alkaa itsekin muistella lapsuuden jouluja. Noita veli Vilkastuksia on varmaan ollut useammassa kuin yhdessä perheessä :D
VastaaPoistaTäällä on luumukiisseliä (joka siis on aina ollut herkkuni) muistuttava tosi makea ruoka ja eka kertaa sitä saatuani olin aivan onnessani, jee luumukiisseliä... kunnes sain huomata, että siinä oli pääaineksena lampaanliha! Varmaan sama reaktio sinappi riisipuurossa.
Kiitos.
PoistaHöpösti kävi sinullekin jouluherkkujen kanssa.
Luumukiisselistä minäkin tykkään, vaan en kyllä lampaanlihasta kiisselinä.
Lapsuuden joulumuistoja tulee tosiaan mieleen. Minä muistan, kun laitoin mielestäni liian pitkään nukkuneen siskoni kahviin suolaa. Hän purskautti kahvit kauniille joululiinalle aamulla.
VastaaPoistaAi silleen ja siskolta meni kahvinautinto plöröksi.
PoistaKiitettiinkö sinua, kun joululiina suttaantui.
Minäkään en lapsena enkä nuorenakaan tykännyt sinapista, mutta nyt jo mieto menee.
VastaaPoistaJoulu on muistojen aikaa, onneksi jotkut ikävätkin muistot nyt jo naurattavat.
Muistoja ovat ne ikävätkin. Ilmeisesti myös vahvoja, kun eivät ole unohtuneet.
PoistaMinäkin muistan lapsena pelänneeni pukkia
VastaaPoistaMeitä on pukkia pelänneitä monta.
PoistaEihän ne joulumuistot aina ole niin ihania, mutta enimmäkseen sentään sitä ovat! Aika paha tuo riisipuuro..
VastaaPoistaMuistoja on moneen lähtöön.
PoistaOnnetonta että tutustuit sinappiin näin oudolla tavalla!
VastaaPoistaMinä ole pitänyt sinapista, varsinkin Meiran merkillä varustetusta.
Puuroon kannattaa laittaa myös rikottuja ohraryynejä riisin lisäksi tai tehdä joulupuuron kokonaan ohraryyneistä. Minä tykkään hitaasti haudutetuista uunipuuroista, niissä on makua.
Juuri tuollaisia pahvinaamoja ne joulupukit olivat, meillä pukilla oli nurin käännetty miesten sisäturkki päällä, ja relluvarsirukkaset kädessä. Pelotti kovasti pientä poikaamme, kun pukki tuli tupaan ja nosti polvelle istumaan.
Vaan kaiken voi muistot kullata - tai sitten ei!♥♥♥
Kaikki puurot kyllä maistuu minulle, muttei tosiaan sinapilla maustettuina.
PoistaMinun varhaiset muistot pukista on sitä, kun joka joulu joko isä tai äiti oli jossain ja minulla kova hätä ettei nähnyt pukkia.
VastaaPoistaMutta sinappia riisipuurossa, lienee kyllä pistänyt irvistämään pahasti. varmaan sen muistat aina kun riisipuuroa keität.
Sitähän minunkin lapsuudessa oli. Isä usein hevosta hoitamassa pukin käynnin aikana.
Poistaharvakseltaan tulee keitettyä riisipuuroa, mutta kyllä minä tätä juttua aina kertoilen.
Minun ei tarvinnut pukkia pelätä, kun koulun kuusijuhlan pukillakin oli isän ääni! Kotiin se tuli aina, kun isä oli tallissa, eikä ehtinyt odottaa. Hiukan harmitti sellainen. Riisipuuro itse oli minulle pettymys, kun sitä sodan jälkeen alkoi saada. Mokomasta oli niin hössötetty, vaikka ohrapuuro oli melkein parempaa. Sinapista en tykännyt, mutta nyt tykkään oikein tulisesta. Koitapas kokeeksi edes hiukan maistaa makkaran päällä! Sopii siihen riisipuuroa paremmin.
VastaaPoistaOn niin kivoja nämä juttusi, että tulee kirjoitettua ylipitkiä kommenttejakin!
Saattoi isä olla joskus meilläkin pukkina, ainakin ooli hevosta syöttämässä. Totta, totta, ohrapuurossa on makua enemmän riisipuuron verrattuna, molemmat mulle maistuu.
PoistaE-hei Nummentonkija, en se minä sinappiin kajoa! En huoli edes minkäänsortin majoneeseja, jos niissä kuitenkin on sinappia!
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Your brother was a little stinker! My brother used to play nasty tricks as well!! Love your memories! hugs,Jackie
VastaaPoistaThe brothers are like that.
Poista