Kummallista, miten viime aikoina vanhat asiat välähtävät
usein mieleen.
Joulun läheisyyskö siihen vaikuttaa?
Ehkä? Ehkä se on ikäkysymyskin.
Pihakuusta istuttaessa mietin lapsuuskodin pihakuusia ja huomasin
toivovani omalle kuusellenikin yhtä pitkää elämää.
Joululiinoja ja kynttelikköä
asetellessa ajattelin vanhempiani. Joulupukkikuvia työstäessä väistämättä
mielessä kävivät ne pahvinaamat, joita lapsena pelkäsin.
Kalannin kirkon kuvaa
katsoessa palasin kolmenkymmenen vuoden takaiseen jouluaamuun valmiina lähtemään
kirkkoon.
Pitkä matka lumisen metsän läpi oli elämys. Kapea metsäautotie,
neitseellinen uusi lumi ja koko matkan ajan satoi lisää.
Kalannin pieni kirkko oli tupaten täynnä. Pakosta jäätiin ovensuuhun.
Katselin lepattavia kattokruunukynttilöitä, kun urkumusiikki ja Enkeli taivaan kajahtivat
kirkossa.
Muistot on ihmismielen rikkautta.
♫ ♪♪
Sitä ne ovat: ihmismielen rikkautta! Joulun aikaan paluu muistoihin korostuu. Johtuneeko juhlan herkistävästä luonteesta?
VastaaPoistaJoulu herkistää, mutta niin taitavat tehdä ikävuodetkin, mitä enemmän, sitä herkemmin rupeaa muistelemaan. Ja on mitä muistella.
PoistaPiipeA, vielä ykksi joulukalenterin luukku on kiinni, niin sinulla kuin minullakin. Huomiseen.
Komea on kirkko.
VastaaPoistaNiin ne vanhat asiat tulevat mieleen juuri jouluna ja kyllä olen minäkin huomannut, että mitä enemmän ikää tulee, niin niitä muistelee.
On kyllä, vanha ja kaunis kirkko. Pienikin. Joulu saa muistamaan monenlaista.
PoistaKaunis kuva kirkosta!
VastaaPoistaOnneksi on muistot! Lapsena kuusenhakukin oli mahdottoman jännää, silloin ei vielä tiedetty muovikuusista mitään.
Minä muistan myös niin monet kuusenhakureissut. Hauskoja ja vähemmänkin hauskoja mahtuu mukaan.
PoistaMinulla ei ole ollut koskaan muovikuusta.
Oikeassa olet. Jouluun liittyy paljon muistoja meillä kaikilla. Itselläni jostain syysyä joulukirkosta tulee mieleen omena. Luulen, että koska kirkkoon piti mennä todella aikaisin, että sai istumapaikan, niin minulle annettiin omena mutusteltavaksi :)
VastaaPoistaMinä en ole kovin monesti ollut joulukirkossa, siksikin kerrat ovat hyvin muistissa. Lapsena kirkkoreellä, hevosen kyydissä vällyjen alal, tiun soidessa. On semmoinenkin muisto.
PoistaOletko myöhemmin ottanut joulukirkkoon omenaa evääksi?
Tuollaisesta minä olen vain haaveillut!
PoistaEn ole ottanut :)
Muistot todella ovat ihmismielen rikkautta!
VastaaPoistaOlen huomannut, että muutun vanhetessani yhä herkemmäksi muistelemaan menneitä, varsinkin näin joulun aikaan.Ja liikutus hulvahtaa kyynelinä silmiin ihan pienestäkin kauniista kohdatusta asiasta.
Kaunis ja harras kuva.
Näin on. Luin kerran kirjan, jossa oli onnettomuuden jälkeen mennyt koko siihen astinen muisti ja kaikki muistot sen myötä.
PoistaKatastrofihan se oli. Henkinen luhistuminen lähellä.
Joulun iloa sinne Karsikonperälle ja Onnellista Uutta Vuotta
VastaaPoistaKiitos Amalia. Sinun jouluusi myös iloa, kuin tulevalle vuodellesikin.
PoistaMinäkin ajattelen usein muistoja. Lapsuudesta, nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta. Mitä niille tapahtuu? Onko niillä jotain arvoa? Sinnekö ne vuosisatojen unholaan päätyvät? Varhaisin muistoni, varmaan olin vähän yli 1-vuotias liittykin joulupukkiin. Pelkäsin sitä kovasti, itkin ja huusin ja menin äidin selän taakse piiloon. Tiedän ikäni aina siitä, missä talossa asuimme.
VastaaPoistaKun kirjoitan, niin usein myös muistelen asioita ja tapahtumia elämäni varrelta. Ehkä mitä mieleenpainuvampi jokin on ollut, sitä vahvemmin sen muistaa. Toki aikaa pehmentää ainakin ikäviä muistoja. Sitä en osaa sanoa, kaunisteleeko lisää ihania muistoja.
PoistaPukkimuistot ovat minullakin unohtumattomia.
Joulun aika on todellakin muistojen täyttämää.
VastaaPoistaNiin on ja mukavia muistojahan on ihanaa jakaa ja muistella.
PoistaKyllä on komea kivikirkko. Joulun aika herättää aina kauniita muistoja.
VastaaPoistaBanneriporot on tosi kauniita.
Kiitos, kiitos Sisko.
PoistaJoulu herättää tunteet.
Lapsuuden muistot, lapsuuden joulut. Paljon matkalla unohtuu, ei, mitä me saimme silloin. Hyvää joulua sinulle, Aimarii.
VastaaPoistaPaljon unohtuu, mutta paljon pysyy mielessäkin. Kiitos.
PoistaToivotan sinulle niin tunnelmallista ja hyvää joulua.
Kaunis kirkko. MInäkin olen käynyt Kalannissa, kun keskimmäinen tyttöni asui siellä muutaman vuoden. He muuttivat sitten Raumalle. Ihanaa joulua!
VastaaPoistaKalanti on kaunis paikkakunta osa Uuttakaupunkia ja minä asuin siellä 26 vuotta.
PoistaKiitos, hyvää joulua myös sinulle.
"Taas kaikki kauniit muistot nyt tulee mielehen" Tämä joululaulu soi korvissani kun katselen kaunista kirkkoa ja luen tekstiä!
VastaaPoistaHyvää joulua!
Melko monesta joululaulusta tulee mieleen itse kullekin joku muisto.
PoistaKiitos samoin.
Vanhemmiten aivot eivät enää ole kiirettä täynnä, on tilaa muistojenkin pulpahtaa pintaan. Jouluna ne ovat yleensä niitä positiivisia muistoja.
VastaaPoistaNiin se taitaa olla. Nyt on mahdollista ottaa niitä aikalisiä ja olla vain vaikkapa ajatuksissaan.
PoistaJouluaika todellakin nostaa muistoja pintaan. Ne laulut ja virret. Vaikka uusiakin lauluja syntyy, vanhat tuntuvat elävän vahvoina kulttuurissamme. Levollista joulua sinulle ja kiitos kuvakirjeistäsi!
VastaaPoistaKyllä, kyllä ja minä tykkään erityisesti kirkossa, kun urut soivat kuunella joululauluja, kuin myös virsiä.
PoistaKiitos paljon ja hyvää joulua sinulle itsellesi myös.
Kaunis kirkko!
VastaaPoistaMuistoja ei kukaan voi ottaa meiltä pois! Olen ajatellut että omalla kohdallani taitaa ainakin olla ikäkysymys. Tässä viime päivinä olen muistellut poikkeuksellisen paljon ja herkistynyt vähän väliä, iloisistakin muistoista!
En edes muista, koska olisin viimeeksi käynyt joulukirkossa.
Se on myös tunnelmallinen.
PoistaJoulu koskettaa. Montaa en ole myöskään joulukirkossa käynyt, mutta nyt jouluaamuna on toiveita. Matka on kyllä melko pitkä.
Hyvää Joulua! ♥
VastaaPoistaKiitos samoin.
PoistaJa silloin kolme-viisikymmentä vuotta sitten vielä jouluaamuna kirkot olivat täysiä. Nyt käydään aatohartauksissa kirkossa, ketkä käyvät, jouluaattona haudoille kynttilöitä viedessään.
VastaaPoistaKalannin kirkko on tuttu minullekin: Palmujen perheeesä olen vieraillut ja läheinen kuopuksen perhe on tänäänkin.
Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Minun ensimmäinen mielikuvani joulukirkosta on jo yli 60 vuotta, mutta muistan silloinkin täyden kirkon, ehkä enemmän hevoskyydin, tiut, vällyt.
PoistaTiedän Kalannin kirkkoherrana olleen Allan Palmun. Tutumpi henkilö on Uusikaupungissa sairaalapappina toiminut Heikki Palmu.
Kiitos, toivotan sinulle ja perheellesi myös jouluriemua.
I so agree with you about the memories that come to mind at this time of the year. Even though my memories are filled with happiness and love, they most times bring tears to my eyes,missing my folks and wishing to spend just 5 more minutes with them.
VastaaPoistaWhat a beautiful church you attend in the woods- Merry Christmas wishes dear Aimarii!
hugs&love,Jackie
Thank you Jackie. That church is there where I lived before moving to north. It´s beautiful.
Poista