Hiljaa katovat aamutaivaalta tähdet

Hitaasti valkenee loppiaisaamu.
Vaikka on kireä pakkanen, alkaa taivas vetäytyä harmaan harson taa. Se tietää päivälle lumisadetta.
Niin hiljaa ja huomaamatta ovat vetäytyneet taivaalta tähdet.
Hetki sitten niitä tuikki miljardeja ja nyt ei silmä erota ainuttakaan.

Varhain eilisiltana taivas muuttui vihreään loimotukseen luoteen ja pohjoisen puolelta. Taivaantulet syttyivät.
Niiden loimuja ei liiemmin haitanneet edes tähdet, ei linnunradan hohde,, eikä sirppikuu, joka ikään kuin roikkuu oikealle kallistuneena. Iskee silmää kraatereistaan, mutta pitäköön vaan varansa, ettei kupsahda nokalleen.

Ihan kunnollisen kuutamon sirppikuu on osannut tehdä. Kirkkaan ja kalvakan, vaikka itse hieman kellertääkin.

Kuutamo, tähdet ja pakkanen sopii hyvin minulle samaan pakettiin. Mielestäni on taianomaista seisoa pihassa ja koettaa vangita talven yönäkymiä.
On jotain hupia palelluttaa sormiaan ja varpaitaan, jos on kadottanut unen ja kehtaa nousta peittojensa alta -30 pakkaseen

Pari kertaa kehtasin, mutta kireimpänä pakkasyönä kuljin levottomana ikkunasta toiseen ja tyydyin ottamaan muutamat kuvat ruudun läpi. Sitten pujahdin takaisin sänkyyni ja jäin sieltä katselemaan taivaan värikkäitä valoja.

Leppoisaa Loppiaista