Pysähdyn nojaamaan suksisauvoihin.
Puuskuttaa.
Pitää tasata henkeä ja antaa samalla katseen karata eteen avautuneeseen maisemaan.
Olisi helppoa syytellä suksihuoltoa, mutta kun en voi. Kyllä suksi on luistava, eikä edes lipsu pahemmin. Jaksamisessa vain on suuria puutteita, surulla myönnettävä.
Latua piisaa edessä ja on sitä varmasti toinen mokoma takanakin.
Kaivan repusta vesipullon ja kourallisen pähkinöitä. Tankkaus on tuiki tarpeen. Pitkäksi aikaa ei passaa jäädä pysähdyksiin, tai tuntee kohta vilun työtyvän puseron alle. Hoppua ei tietenkään ole, maltan kyllä kaivaa taskusta kameran.
Tunnen hienoista haikeutta muistellessani menneiden vuosien monia hiihtoretkiä.
Nyt on kilometri venynyt monikertaiseksi. Ladulla on vastaantulijaa ja ohiviilettäjää. Joskus jopa levottomuuteen asti.
Mieli rupeaa kaipamaan harppausta valmiilta laduilta umpihankeen, oman itseni seuraan. Löytämään isoa voimaantumista milloin tykkypuiden alta, vaaran rinteiltä, aavoilta soilta, missä
hanki hohtaa kimaltaen.
Neitseellinen vitivalkea hanki,
joka peittää metsäkoneiden runnomaa maata silmää hivelevän kauniisti. Jopa niin, etten lähde suksineni maiseman harmoniaa rikkomaan. Katselen sitä. Kuvaan sitä, mutta kierrän sen metsän reunaa myötäillen.
Minun umpihankihiihtoni on lähinnä mielenterveyttä, ei niinkään kuntoilua. Siinä samalla sekin tietysti kohenee.
Kuitenkin omiani miettien ja elämänmenoa pohtiessani tunnen, kuten paimenpoika laulussa - metsä kirkkoni olla saa.
Milloin en mieli metsään, huvittaa lähteä autoajelulle.
Verkkaisella vauhdilla metsäautoteitä pitkin.
Keväästä ei ole Koillismaalla juuri tietoa. Edellisviikolla tuli lunta lisää useampi kymmenen senttiä. Katoille on terveellistä kolata enimmät lumimassat pois.
Raskasta puuhaa.
Tiheästi pidän lepotaukoja. Nojaan lumikolan varteen tai kyykötän katonharjalla. Silti tykkään fyysisesen työn antamasta rasituksesta.
Tiedän kyllä, ettei yli kuuskymppisillä ole mitään asiaa katoille!
Toki varovaisuus ennen kaikkea, etten tupsahtaisi ite lumien mukana alas. No, lienee noin metrin pudotus, sillä lunta on paljon.
Lumikolan kanssa heiluessa, en suksia kaipaa samalle päivälle.
Kohtuus kaikessa.
Ehkä minun pitäisi noudattaa kohtuuttaa myös näiden lumi-& talvipostausteni kanssa, mutkun, mutkun just muutakaan kuvattavaa ei ole.
Puuskuttaa.
Pitää tasata henkeä ja antaa samalla katseen karata eteen avautuneeseen maisemaan.
Olisi helppoa syytellä suksihuoltoa, mutta kun en voi. Kyllä suksi on luistava, eikä edes lipsu pahemmin. Jaksamisessa vain on suuria puutteita, surulla myönnettävä.
Latua piisaa edessä ja on sitä varmasti toinen mokoma takanakin.
Kaivan repusta vesipullon ja kourallisen pähkinöitä. Tankkaus on tuiki tarpeen. Pitkäksi aikaa ei passaa jäädä pysähdyksiin, tai tuntee kohta vilun työtyvän puseron alle. Hoppua ei tietenkään ole, maltan kyllä kaivaa taskusta kameran.
Tunnen hienoista haikeutta muistellessani menneiden vuosien monia hiihtoretkiä.
Nyt on kilometri venynyt monikertaiseksi. Ladulla on vastaantulijaa ja ohiviilettäjää. Joskus jopa levottomuuteen asti.
Mieli rupeaa kaipamaan harppausta valmiilta laduilta umpihankeen, oman itseni seuraan. Löytämään isoa voimaantumista milloin tykkypuiden alta, vaaran rinteiltä, aavoilta soilta, missä
hanki hohtaa kimaltaen.
Neitseellinen vitivalkea hanki,
joka peittää metsäkoneiden runnomaa maata silmää hivelevän kauniisti. Jopa niin, etten lähde suksineni maiseman harmoniaa rikkomaan. Katselen sitä. Kuvaan sitä, mutta kierrän sen metsän reunaa myötäillen.
Minun umpihankihiihtoni on lähinnä mielenterveyttä, ei niinkään kuntoilua. Siinä samalla sekin tietysti kohenee.
Kuitenkin omiani miettien ja elämänmenoa pohtiessani tunnen, kuten paimenpoika laulussa - metsä kirkkoni olla saa.
Milloin en mieli metsään, huvittaa lähteä autoajelulle.
Verkkaisella vauhdilla metsäautoteitä pitkin.
Keväästä ei ole Koillismaalla juuri tietoa. Edellisviikolla tuli lunta lisää useampi kymmenen senttiä. Katoille on terveellistä kolata enimmät lumimassat pois.
Raskasta puuhaa.
Tiheästi pidän lepotaukoja. Nojaan lumikolan varteen tai kyykötän katonharjalla. Silti tykkään fyysisesen työn antamasta rasituksesta.
Tiedän kyllä, ettei yli kuuskymppisillä ole mitään asiaa katoille!
Toki varovaisuus ennen kaikkea, etten tupsahtaisi ite lumien mukana alas. No, lienee noin metrin pudotus, sillä lunta on paljon.
Lumikolan kanssa heiluessa, en suksia kaipaa samalle päivälle.
Kohtuus kaikessa.
Ehkä minun pitäisi noudattaa kohtuuttaa myös näiden lumi-& talvipostausteni kanssa, mutkun, mutkun just muutakaan kuvattavaa ei ole.
Upeasti kuvaat hiihtoretkien tunnelmia. Tuli muistoja mieleen, aikoinaan hiihdin paljon. Talvikuvia ihailen myös mielellään.
VastaaPoistaHiihtäessä tulee ajateltua niin paljon.
PoistaUpea kuvasarja lumisista maisemista, etenkin kolmoskuvaa tuli katsottua useammankin kerran.
VastaaPoistaKyllä katolla on varovainen oltava, sieltä on moni tupsahtanut maahan, onneksi sinulla on kaiken varalta reippaanlaisesti lunta alla.
Mukavia maaliskuun päiviä!
Heleinä päivinä talvi näyttää kuvissakin hyvältä.
PoistaLumia tosiaan pitää pudottaa katoilta. Varovaisuus on valttia.
Sinulla on ihanaa kuvattavaa, älä vaan lopeta. Saamme me täällä lounaisnurkassakin nähdä lunta. Jos sitä vähän tulee, niin heti sulaa. Ei kunnolla edes peltoja peitä, metsistä puhumattakaan. Neljään talveen en ole suksille päässyt. Voimani vähenevät ja talveni myös. Kiitos kuvistasi ja kertomuksistasi!
VastaaPoistaTalvisin minulla ei juuri muuta kuvattavaa olekaan, kuin lumi ja linnut. Tänä talvena on lintuja ollut vaan melko vähän. Metsässä harvemmin näkee, sentään lintulaudalla pihalintuja.
PoistaTuo sama on minulla - voimat vähenee, kuin myös talvet, mutta suksille pääsen ainakin lumitilanteen takia.
Kiitos hienoista kuvista ja tekstistä,täällä etelässä voi vain haaveilla noin ihanista hiihtokeleistä
VastaaPoistaIlmasto on muuttunut. Etelän talvet ovat melkoista jojoilua. Lunta sataa, sitten seuraavana päivänä sulaa. Toki talvet ovat muuttuneet täällä Koillismaallakin, mutta lumettomia talvia ei ole ollut.
PoistaKuka Heikki mahdat olla? Anna vihje.
Älä yhtään jarruttele hyvä ystävä näitä postauksiasi. Saa etelän varis edes ihanien talvikuviesi kautta nauttia pohjoisen talven ehdottomasta kauneudesta. JA miten tarinasi kulkeekaan, melkein hiihdän mukana. Niin hyvin ymmärrän tarpeesi omiin oloihin luonnossa, myös fyysisen ulkona touhuamisen suoman euforian... Kaipailen niitä itsekin, vaikka nyt olenkin elooni varsin tyytyväinen. Ehkä sitten seuraava elämänmuutos....! :) Kiitos, kun postaat! <3
VastaaPoistaOn ollut jonkinmoinen tyhjän paperin kammo taas, kun ei ajatus ole juossut kirjallisesti.
PoistaHiihdellessä se se virtaa kyllä hyvinkin vuolaasti, mutta annas olla, kun rupeaa kirjoittamaan.
Juu, kyllä ulkohommissa euforiatunteen saa ja siitä tykkään.
Terkkuja sinne lumen ja luonnon keskelle. Elämä on ihanaa!
VastaaPoistaKiitos terkuista. Viihdyn mainiosti lumimaailmassani, talvi on minulle mieluinen asia.
PoistaPostaat juuri siitä mitä siellä kullakin hetkellä on menossa ja nyt lunta! Mukava postaus! Mutta muista tosiaan olla varovainen katolla. Sinä sentään olet suksilla, minä olen luopunut hiihtämisestä, on huonot välineet ja liian mäkiset ladut, en uskalla laskea ja kerran olen kaatunutkin.
VastaaPoistaNiinhän se on, en muusta osaakaan. Omista arkisista touhuistani vain. Lumet on pudotettu pariin kertaan, tuskin enää tälle talvelle.
PoistaKyllä minä hiihtelen, vielä viim etalvena reippaastikin. Nyt on pitänyt hiljentää menoa, mutta hyvä näinkin.
Etkö löydä sopivia latuja, siis ilman isoja mäkiä, että voisit hiihtää?
Ei Syötteen maisemiin koskaan kyllästy :-)
VastaaPoistaMeilläkin on lunta saatu melkein joka päivä tällä viikolla. Viimeyönä oli komea kuutamo ja tänään +4, mutta pilvistä. Lumityöt saisikin jo riittää, olen ihan kyllästynyt kolanvarressa olemaan. Mukavampaakin liikuntaa voisi harrastaa :-D
Ei todellakaan kyllästy. Viimeksi päivällä ajattelin lähtiessäni Iso-SYötteeltä kotiin päin, että asun vallan mahdottoman kauniissa paikassa tätä maata.
PoistaTäällä on täysikuu pilvien takana. Oli viime yönä ja näyttää olevan tulevanakin.
Minä ei vielä passaa tykätä huonoa lumitöistä. Niitä tulee yhä piisaamaan, mutta kevätkin tulee aikanaan.
Oulussakin on vielä täysi talvi, mutta ei noin kauniita maisemia. Helppohan meidän lukijoiden on ihastella toisen ottamia kuvia, joten antaa tulla vaan lisää : )
VastaaPoistaJäämme tosin ilman sitä tunnetta, jonka metsässä kokee. Ymmärrän hiihtoretkiesi antaman voiman.
Taitaa tulla talvikuvia vielä jokunen postaus. Niin luulisin. Ihanaa vain, jos ja kun niitä joku katsoo.
PoistaEikö ole kumma, vaikka metsässä umpisella väsyy, niin tavallaan elpyy kuitenkin enemmän?
Upeita kuvia, hienoja maisemia!
VastaaPoistaKyllähän se niin on että kroppaansa on kuunneltava, metsän hiljaisuutta voi kuunnella vähemmälläkin ponnistelulla.
Valoisia päiviä ♥
Niin se on, kroppa sanoo, mihin pystyy, mihin ei.
PoistaKun oikein on vailla energiaa, niin silloin menen nojailemaan ison Männyn runkoon, halimaan sitä ja anomaan tavallaan voimaa.
Hienot on talviset maisemat sielläpäin vielä.
VastaaPoistaMinä ymmärsin hyvin tuon tarpeen omille laduille, pois levottomuudesta.<3
Ajattelin samaa eilen kävelylenkilläni.Kuinka on yksin mukavaa. Saa pysähdellä kun haluaa, ei tarvitse puhella ja ottaa kaveria huomioon.Näkeekin ihan eritavalla ympäristönsä.
Ja senkin huomaan, että tahto ja voimat eivät enää kulje käsikädessä puolessa välissä kuuttakymppiä käyvälläkään. :)
On kyllä talvimaisemat parhaimmillaan. Ehkä omaan vielä hitusen kilpailuhenkeä ja kiristän huomaamattani vauhtia, kun joku pyyhältää ohi ja sitä ei maksaisi tehdä.
PoistaYksin hiihtäessä joskus tuntuu, ettei matkani etene lainkaan. Seison ja imen maisemavirtaa itseeni.
Totta on vuodet eivät tule ilman "tuomisiaan"
Oih, minun niiiiin tekee mieleni hiihtämään, ja vielä kunnon varusteilla omaan tahtiin, se tekisi mannaa! Rauha suorastaan tulvii kuvistasi, onneksi et kuvannut niitä kiihkohiihtäjiä.
VastaaPoistaKyllä sitä saa jo ruveta varomaan noita raskaita töitä tehdessä,sille ei voi mitään, että kroppa vanhenee, vaikka mieli pysyykin nuorena.
Pakkaahan kimpusi ja tule suksille kaveriksi! Pelivehkeet kyllä löytyy, eteti tarvitse ottaa mukaan. Palan halusta esitellä nuo mielenmaisemani sinulle.
PoistaHissuksiin hiihdellen on mukavaa.
Upean näköiset talvimaisemat <3
VastaaPoistaKiitos kovasti.
PoistaSeesteisen näköistä. Vaan totta, kroppaansa on ajateltava, liikaa ei saa rehkiä (no, minulla ei vaaraa täällä kotisohvalla olekaan...).
VastaaPoistaNauti hankikannosta ja auringosta!
Kyllä on.
PoistaJa minä sain pikku potkun postauksen tekoon muutaman päivä sitten saamastani s-postikirjeestä. ♥ Sen mukana tuli aimo annos energiaa. Tulin niin hyville mielin.
Kropasta on yritettävä huolehtia...kotisohvallakin voi olla vaaransa.
Noita hankikantoja olen ruvennut oottelemaan. saattaa tulle vielä lumikuvia, heh, heh...
Että siellä pohjoisessa voi olla kaunista ja rauhaisaa! Ei tuollaisia hankia todellakaan viitsi mennä rikkomaan, sillä ne ovat niin kuvauksellisia.
VastaaPoistaItsekin olen nyt hiihdellyt useana päivän jäällä, jonne on joku tehnyt hyvät ladut.
Onnellista maaliskuun jatkoa!
Oisko niin, ettei maailman melut olet ehtineet (ainakaan täysillä) tänne syrjäseudulle. Rauhallista on ja iso nautinto liikkua mielimaisemissaan.
PoistaMukavaa maaliskuuta myös itsellesi.
Talvipostauksesi ovat ihan huikeita, osaat valita oikeat kohteet. Ilokseni näitä kuvia katselen kun meillä täällä kotinurkilla ei lunta ole nimeksikään.
VastaaPoistaKiitos kuvista ja kirjoituksistasi.
Kiitoksia. Piipahdin juuri uusinta postaustasi katsomassa, eipä näkynyt kovin paljon lunta olevan. Täällä olisi vaikka jakaa.
PoistaTosi mukavaa, että lumikuvani kiinnostavat.
Anna tulla vain lumi- ja hiihtokuvia niin kauan kuin lunta riittää! Rauhoittavalta niitä tuntuu katsella Ei edes yhtään hengästytä ;)
VastaaPoistaVarmaan...ainakin kerran vielä tulee lumisia maisemia, sillä ootan jo kovin kantohankia. Silloin pääsen uusiin paikkoihin ja saan uutta kuvattavaa.
PoistaMahtavia lumisia maisemia, tänne vaan näytille jotta saan minäkin ihailla kaunista ja puhdasta luontoa. Meillä taitaa olla vajaa 20cm lunta, taloyhtiön piha melkein tyhjä mitä nyt vähän seinustalla:-))
VastaaPoistaKiitos. Tuossa edellä jo lupailin, että varmaan postaan lisää talvikuvia ennen lumien sulamista. Luulen, että toukokuulle lumet piisaa.
PoistaNiin se vain on, että talvesta tykätään tai ei, lumikin jakaa mielipiteet.
Aimarii, Your photos are just breathtaking!!
VastaaPoistaAnd I am sure i would be out of breath,had I skied what you did!heehee
Thank you for taking us with you on your trip through the winter wonderland! I would love to hear you sing like a choir!
hugs,Jackie ")
Thank you. Don´t you know you can ski so slowly and admire everything what you can see. I tell you a secret - I cannot sing at all. I only use to listen that wonderful silence of the winterforrest.
PoistaNämä kauniit talvipostauksesi ovat sellaista herkkua, että älä ajattelekkaan näitten vähentämistä :)Nämä antavat lohtua, että jossain on vielä kaunis talvi.
VastaaPoistaEn ole viitsinyt lähteä kiertämään tuota meidän lentokenttää ympäri, siellä on kyllä lähes 8km latu, mutta ymmärrät varmasti mistä syystä se ei ole mukavaa :)
Puolensa ja puolensa, kun ajattelen näitä teidän lumitöitänne, ei todellakaan mitään kevyttä puuhaa. Ole varovainen!
En varmaan osaa lopettaa näitä talvipostauksia, hidastella vaan etsiessäni jotain uutta.
PoistaTotuus on, että talvi on minule mieluinen, jopam lumitöineen. Tuski minulta intoa riittäisi sinun 8 km tasamaaladulle, ymmärrän sinua.
Tässä maassa on niin erilaisia talvia maan eri kolkilla. Minä tiesin tänne Koillismaalle muuttaessani nämä talvet ja lumet.
On se jännä juttu. Hyvinhoidetulta ladulta tekee mieli omille reiteille. Luulen, että tänä talvenakin olen enemmän hiihtänyt umpihankea kuin valmista latua. Ja laduistakin pidän eniten niistä joissa ei ole luistelubaanaa.
VastaaPoistaNiinpä. Presiis samoilla linjoilla, mukavaa edetä hangessa omia reittejään. Tosin vaihtelua on noilla upeilla laduillakin, joita on näillä kulmin aivan mahtavasti. Tänä talvena olen hiihtänyt vain pertsaa, puhti loppuu nopeammin lusteluhiihtäessä, liekö siksi.
PoistaNiitä liukulumisuksia tekisi mieli kokeilla, samoin kuin läskipyörällä ajelua.
Timantteja koskemattomilla, puhtailla hangilla. Sinitaivas, huurteiset vaarat, hiljaisuuden pyhyys säteilee tänne asti. Tulee vain hyvä mieli, kiitos aimarii.
VastaaPoistaNuo hankitimantit ovat niin sähkyviä, että niiden lumoon jää helposti. Tiivistit hienosti tuon hiihtoretkeni tunnelman. Kiitos.
PoistaPuhdasta on luonto siellä, mikäs on hiihdellessä hiljalleen ja maisemista nauttien ja raikkaudesta. Kyllä umpihangessa hiihdellessä kuntoa tarvitaan, älä rasita liikaa itseäsi.
VastaaPoistaJuurikin niin. Kyllä puhdasta lunta voi kahmaista nokipannunsa täyteen ja keitellä kaffetta. Ei ole isompia saasteita.
PoistaTavallaan näissä maisemissa hiljalleen hiihtely ei kuluta niin paljon, kuin antaa vireyttä ja energiaa vastapainoksi.
Hienoa maisemaa, hienoja ajatuksia. Kyllä meidän on jo aika hellittää, mutta kohtuudella jatkaa.
VastaaPoistaNiinpä taitaa olla, että pikkuinen löysäys on paikallaan. Kun ei papuja ole, niin ei ole.
PoistaKiitos taaskin komiat upeet talvi maisemat!
VastaaPoistaKiitoksia.
PoistaMeillä alkaa olla jo puiden juurilla lumettomat renkaat ainakin aurinkoisilla paikoilla. Sänkipelloilla näkyy jo sänki.
VastaaPoistaOletko päässyt jo hankikannosta nauttimaan? Voin vain kuvitella, miltä noissa sinun maisemissasi olisi sivakoida.
Etelässä alkaa olla täysi kevät ja se mitä siellä lunta vielä tulee, niin on vanhan lumen surmaa.
PoistaHankikantoja ei ole vielä ollut. Liikaa lunta jäätyäkseen kestäväksi kävellä tai edes hiihtää. odottelen niitä kyllä huhtikuulle.
Asut kyllä varsinkin näin talvella ihan mahdottoman ihanassa paikassa, sillä näin etelänasukille tuottaa ihan valtavaa kateutta nähdä, miten kaunista siellä teillä on!
VastaaPoistaMeillä vaan täällä on talvet kuraa ja räntää vuorotellen!
Ja älä missään nimessä lopeta kirjoittelua ja kuviasi... sillä nämä sun postauksesi ovat suurta herkkua tänne etelän loskakeleihin!
Kiitos niistä sulle!
Olen itse myös tavattoman ihastunut omiin maisemiini. Ovat ehtineet syöpyä syvälle jo minuun.
PoistaM epuolestaan ollaan saatu hirmu lisä lunta, joten joissain kohden mittauksissa on jo 130 senttiä.
Nämä postauksesni ovat peräti toisiaan toistavia, mutta niin minun maailmaani ja mistäpä muusta sitä osaisi kirjoittaa kuin itseään lähellä olevasta. Joten saattaa talvikuvia ja -ajatuksia tulla lisää.
Voi että siellä on vielä oikeat talvimaisemat. Kyllä näissä kelpaa hiihtäjän hiihdellä. Sanomattakin on selvää että ihanat kuvat 💜 Yhdyn edellisiin kommentteihin.
VastaaPoistaEhkä talvi on ollut viime päivinä kauneimmillaan ja ainakin heleimmillään. Ktyllä tykkään itsekin, kun olen vasta päässyt irti kaamoksen kaipuustani. Se niin sytyttää minua ja kestää aikanasa, ennen kuin ihastun kevätpuolen valoon.
PoistaIhania kuvia ja tunnelmia muistui mieleen omat hiihtoretkeni kauan sitten.Sukseni ovat olleet vintillä(risoina) jo useamman vuoden ja hiihto tyssäsi suksen särkymiseen.Nyt kun aurinko paistaa on mielessä käynyt uudet sukset mutta mutta...Kiitos sinulle hienosta hiihtomatkasta sain olla mukana muistoissa.Oikein hyvää kevättä sinulle.
VastaaPoistaKäythän sinä myös lumien aikaan Lapissa, etkö silloin innostu suksille?
PoistaOlet kyllä niin tervetullut näille minun hiihtoretkilleni.
Hyvää kevään etenemistä.
Talvipostauksesi ovat upeita, jatka vaan, kesä tulee ajallaan .-)
VastaaPoistaNäitä on nautinto lukea ja katsella ihastuttavia kuvia. On kuin pääsisi hiihtoretkelle mukaasi.
Kolmas kuva on häkellyttävän kaunis, niin sieluuni asti yltävä. Aika pysähtyy ja maisema lumoaa....apua olen metsänpeitossa :-) Kiitos talvisesta retkestä upeisiin maisemiin.
Täällä talvi todellakin saattaa kestää vielä pitkälle toukokuulle, vaan saattapa se yllättää ja kevät putkahtaa aiemminkin. Metriset hanget voi hävitä joskus hyvin nopeaan.
PoistaMaisemat lumoavat täällä minutkin kerta toisensa jälkeen.
Kauniisti kirjoitit noista valkoisista hangista, itselläkin teki mieli lähteä nauttimaan luonnosta suksilla. Tällä hetkellä en omista suksia, en kenkiä, annoin ne lainaan, kun ajattelin, etten nyt tarvitse.
VastaaPoistaHöpsis, ainahan suksia talvikeleillä voi tarvita! Valkoiset , kimaltavat hanget omaavat semmoista taikavoimaa, mikä osaa houkutella.
PoistaBom dia, lindas imagens do inverno que ainda se faz sentir por ai, a primavera chegou hoje, boa primavera para si.
VastaaPoistaAG
Obrigado bem, com excelente primavera para você. Aqui, o inverno vai continuar por um longo período de tempo.
PoistaIhania talvilumikuvia, niin kauniita. Tuntuu, että olisi vuosisata sitten kun meillä olisi ollut noin paljon lunta, mutta eiköhän tänäkin vuonna ollut, tosin hieman erilaisissa maisemissa vaan.
VastaaPoistaKakkos- ja kolmoskuva on ihania, latu vie jonnekin… ja kolmonen on niin koskematon, kauniit valot ja varjot.
Ja vika on hyvä, huiliminen tekee hyvää, ainakin kuvanottohetkellinen...
Monet lähes lumettomat talvet muistan myös lounais-Suomesta. Toki silloinkin tuli käytyä näissä nykymaisemissani talvisin hiihtelemässä.
PoistaOlet ihka oikeassa. Huiliminen on paikallaan jo melko usein. Kroppansa ääntä on parasta kuunnella.
Yes - you are right. I think your comment is like a poem. Thank you for your words and my best regards to you and your students. ♥
VastaaPoistaOnpa kauniita talvikuvia. Paljon teilläkin vielä lunta. Meillä sataa tänään vettä, ehkä lumimäärä vähenee. Oletko huomannut, että blogissani on neljän ihanan puutarhakirjan arvonta? Käyhän kurkkaamassa.
VastaaPoistaTalvea on hauskaa ja kiinnostavaa kuvata varsinkin kun se näyttää kauniimman puolensa. Harmaina päivinä jätän usein kuvaamatta.
PoistaKiitos, käyn kurkistamassa arvontaasi.
Kivahan näitä sun kauniita kuvia on katsella.
VastaaPoistaKiitoksia vain.
PoistaOlen mukanasi lumen kolaamisessa ja sun muussa sillä osaat kertoa niin kuvaannollisesti. Harmi etten itse jaksa keskittyä pitempiin teksteihin, rauhattomuus tekee niistä vain huudahtamisen pituisia..harmittaa mutta nyt näin.
VastaaPoistaMinusta on kiva, että tulet lukemaan näitä talvijuttujani. Ei minulta teksti aina suinkaan hetkessä synny, mutta ajan kanssa. Mikäs hoppu kirjoittessa on???
Poista