Eevert on osastopotilaana.
Hän elää uudelleen -70-luvun taitetta, jolloin asusteli enimmän
aikaa korpikuusten kainalossa lemmikkikoiransa Vyötin kanssa. Katseli
yötaivasta revontulineen, seurasi ufolentoja useana yönä Särkivaaran laitamilla
ja haaveili turistimatkasta planeetoille.
Tarjoili jopa kerran tehtaansa tuotetta vihertäväpukuiselle,
isosilmäiselle tyypille, joka oli eksynyt lautasvekottimellaan erämaahan ja
sattumoisin Eevertin tehtaan eteen. Vyöti piti silloin elämän. Ei tykännyt. Lähti
lipettiin, mutta joutui lautasen sisälle.
Muistot palaavat.
Öisin kaikuu käytävillä Eevertin huhuilut Vyötin perään. Sinertävänä
hohtava yövalo on selkeä kutsu nousta ufoon, jossa kenties koirakin odottaa.
Laitojen sisältä Eevert kiipeää vapaalle jalalle ja ehtii ovelle,
mutta lyyhistyy siihen.
Mies lähti matkalle, josta ei palata.
♥
Krapu 40/2024, sanat; turisti, planeetta, lemmikki. Lisää Krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.
Ensin meni koira ja sitten isäntä, surullista.
VastaaPoistaSurullistahan se on, mutta kukin vuorollaan.
PoistaOi, levollisen elämänmakuinen kertomus Eevertin elämästä ja lähdöstä täältä ikuisuuteen. Kaunista kerrontaa.
VastaaPoistaKiitos. Eevertin värikäs elämä päättyi. Hän oli kutenkin saanut elää pitkän elämän.
PoistaTaisi Eevertti rakastaa Havukka-ahoa!
VastaaPoistaKenties niin saattoi olla.
PoistaIlman koiraa on ikävä. Onneksi lopulta mies ja lemmikki kohtaavat.
VastaaPoistaKaunis tarina.
Kiitos. Rakkaalla lemmikillä on pieni tila omistajansa sydämessä aina. Kohtaavat tavallaan kyllä.
PoistaNo olihan tarina. Mietin, että mies meni koiransa luo lopullisesti
VastaaPoistaEikös? Kraputarinat ovat kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Niinkin voidaan uskoa, eihän sitä varmuudella voi tietää.
PoistaAinut tapa tavata koira, onpa edes pieni mahdollisuus siihen... Hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos. Eevert kaipasi ainankin kovin ainoaa ystäväänsä. Koska hän näki koiransa kaapatun ufoon, hän muistisairaana enää muisti vain sen mieltään järkyttäneen näyn.
PoistaNo nyt oli koskettava tarina. Surullinen olo tuli, kun mietin muistisairaan kokemusta maailmasta... ja terveydenhuoltomme nykytilaa, josta onkin ollut puhetta. Kiitos kommentistasi tänään. Meillä jo soteuudistuksen uhka vei osan hoitohenkilökunnasta ja uudistus melkeinpä loputkin. Sitten palveluja "uudistetaan" poistamalla ne.
VastaaPoistaJaksamista, terveyttä ja kaunista lokakuuta sinulle!
Kiitos paljon. Paljon on muuttanut sote täälläkin. Tuntuu olevan joka puolella uudistaminen samaa kuin poistaminen.
PoistaSamoin sanoin lokakuuta myös sinne päin.
Ufoja liikkui paljon Syötteen maisemissa. Jospa Eevertin noutanut lautanen oli sieltä?
VastaaPoistaJust näitä Syötteen ufoja ajattelin krapua kirjoittaessani. Eevertin ja hänen kohtalonsa loin itse.
PoistaIhanat kuvat. Eevertin kohtalo surettaa. Muistisairaana makasi sängyn pohjalla. Ehtikö kukaan käydä ja olla seurana? Ei tainnut olla sukulaisiakaan. Muisto koirasta ainoa lohtu?
VastaaPoistaKiitos. Ei toki Eevert vuodepotilaana ollut. Hän liikkui hyvinkin ketterästi. Tietenkin öisin laitoksessa nostettiin laidat, ettei putoa sängystä. Yksinäinen hän oli, ei sukua, ja lähimmät ihmiset kaukana keskustan laitospaikoista, hekin ikääntyneitä. Sitä vain Eevert jaksoi ihmetellä loppuun asti, ottiko ufo todellakin Vyötin.
PoistaKaunis tarina. Nuorena likkana olin töissä vanhainkodissa ja siellä ne vanhat "Eevertit" oli öisin menossa hoitamaan hevostaan tai riihelle viljaa puimaan, palasivat menneeseen. Menneessä eläminen saattaa joskus olla jopa lohdullisempaa kuin karu nykyisyys.
VastaaPoistaKiitos. Menneiltä työvuosiltani minäkin näitä vanhoja herroja muistelin. Nuoruus ja sen aikaset tapahtumat, niin hyvät kuin ikävätkin, kummasti muistuvat mieleen elämän ehtoopuolella, kun mihinkään uuteen ei ole enää kiinnostusta. Olen samaa mieltä kanssasi, menneisyys tuntuu jopa tutummalta kuin tämä aika, jonka rattailta on pudonnut.
PoistaHieno krapu! Tosiaan vanhukset lisääntyy ja hoitajia vähennetään. Oma kohtalonsa kullakin.
VastaaPoistaKiitos. Tuo yhtälö on karua totta, vaikka se ei hyvin toimikaan. Moni sellainen henkilö, joka ei jaksa enää pitää puoliaan, ei saa tarvitsemaansa apua, mutta ei kunnolla yksinkään pärjää.
PoistaPääsisikin pois kuin Eevert. Nouse, kävele ja poistu...Onko ufoja oikeasti olemassa? :)
VastaaPoistaTarkoitat, että aikanaan kuolee suorilta jaloilta. Sitä minäkin ajattelen, sillä vanhan ihmisen, joka ei enää omin avun tule toimeen kohtalo on ikävänlainen. Moni tällä alueella -60-70- lukuja elänyt on kokenut outoja tapahtumia ja nähnyt erikoisia valoja. Asioista tulee keskusteltua silloin tällöin. Mielenkiintoisia kokemuksia.
PoistaJokainen vuorollaan. Vahva side kumppaniin kestää kunnes jälleen tavataan.
VastaaPoistaJokainen vuorollaan, se on faktaa. Koira oli Eevertille rakas, se oli ystävä, kuuntelija, lohduttaja.
PoistaYstävyksillä oli varmasti ollut ikävä toisiaan ja nyt oli tullut Eevertille mahdollisuus päästä ystävänsä luo.
VastaaPoistaToivottavasti Vyöti tunnistaa rakkaan ystävänsä, onhan Eevertille ehtinyt kuitenkin tulla vuosia lisää. Sitä mietin. Vaan tosi ystävä ei unohda, eihän?
Varmasti näin on ollut. Koiralla on koiran hyvä muisti, Uskon myös, ettei hyvä ystävä unohdu puolin ei toisin.
PoistaNo nyt kyllä tuli oikea Halloween tarina .
VastaaPoistaNiinkö.? Eihän vielä ole Halloween! Tai no, ehkä jotain vähän sinne päin.
PoistaHyvän perusteen on Eevert kehittänyt mielessään sille, että tapaisi koiransa vielä. (Pasanen)
VastaaPoistaNäin taisi olla. Eevert uskoi ufon vieneen koiransa ja tivoi saavansa sen joskus takaisin
PoistaKiitos aimarii koskettavasta kertomuksestasi.
VastaaPoistaIlahduin, kun kerrot tämän. Tarinani hipaisi sinuakin. Minua jo kirjoittaessani.
Poista