Koulussa oli puhuttu, miten märkä lapanen tarttuu pakkasella rautaan, kuten myös kostea käsi.
Ajattelin kotona tarkistaa asian. Otin liiterin oven vierestä
halkaisupölkyltä kirveen. Kuiva lapaskäsi ei tosiaankaan tarttunut terään.
Uteliasuuteni kasvoi.
Riisuin lapaset ja otin kirveen uudelleen käsittelyyn. Paljaisiin
sormiin terä tuntui jäiseltä, jotenkin polttavalta, mutta kuuran nuolaisu hamarapuolesta päätyi täydelliseen katastrofiin.
Naps! Kieli tarttui rautaan.
Hätäännyin. Hengityskin salpaantui hetkeksi.
En pystynyt vetämään kieltäni irti. Avunhuutokin muistutti älämölöä
ja kyyneleet saivat aikaan sumuverhon silmieni eteen.
Äiti oli huomannut tukalan tilanteen ja ennätti hätiin. Hän
kaatoi kirveen terälle lämmintä vettä niin kauan, että se irtosi.
Koulussa en välittänyt kertoa kokeilustani.
Krapu 39/2024, sanat; hengitys, utelias, sumuverho. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.
Ihanan nostalginen tarina. Taitaa olla jokaisen lapsen kokeiltava :)
VastaaPoistaMinä nuolasin kielellä pakkasella rappujen kaiteeseen, kieli oli verillä kun sen pois sain.
Kiitos. Näin taitaa olla, mutta monikohan pistää kielensä uudelleen jäiseen rautaan? Tilanne on kivulias kauan, jos kielestä irtoaa paljon nahkaa.
PoistaVoi apua! Sattuu niin paljon!
VastaaPoistaMuutaman kerran lapsena kieli jäänyt kiinni. Kerrasta en uskonut, aina piti uudelleen kokeilla, että vieläkö muka se kieli tarttuu kiinni.
Aina tarttui.
Ja aina vaan.
Jossain vaiheessa onneksi tajusin antaa periksi ja ymmärtää.
Kamalasti se sattuu. Rohkeuttasiko testasit, kun yhä uudestaan tökkäsit kieltäsi rautaan? Mulle riitti kerta, vaikka nahkaa ei kuoriutunutkaan. Sen sijaan oven ripaan on kämmen jämähtänyt monesti.
PoistaEi ollut rohkeutta. Ajattelin, että se kieli tarttuu vain pienillä lapsilla. Ei enää, kun on vähän vanhempi.
PoistaOlin väärässä!
Voi sinua pientä!
PoistaAuts, en muista että olisin itse nuolaissut rautaa mutta lapset....kokemusta on.
VastaaPoistaOlet vissiin totellut vanhempiasi, etkä kokeillut mokomaa. Lapselle on tosi ikävä juttu jämähtää kielestään kiinni. Pelottava tilanne.
PoistaItse istuin pakkasella tyhjässä pyykkipadassa ja kokeilin miltä rauta maistuu kieleen . Laulun sanoin: ikäni mä muistan sen, joten tunnistan kokemuksesi.
VastaaPoistaIstuit pyykkipadassa? Jopa paikan olit löytänyt. Ei ihme, että pyykkipata ja raudan maku ovat pysyneet mielessäsi.
PoistaTällaista kokemusta en lapsuudestani muista, vain sen miten siitä varoiteltiin. Mutta kuvitella voin miten kipeää raudan nuolaisu tekee!
VastaaPoistaVarmaan minua ja sisaruksianikin oli varoteltu limomasta pakkasella mitään. Silloin pääsee vähällä, jos malttaa olla repäisemättä kieltään irti. Tai on vain lipaissut kielen kärjellä.
PoistaAuts! Minä iskin kielen parvekkeen kaiteeseen. Kerta riitti!
VastaaPoistaKipeää teki tuokin. Pelkkä vahingossa kielestään puraiseminenkin tuntuu pahalta pitkään.
PoistaTarinassasi on vissi opetus, rautaa ei kannata pakkasella nuolaista. No, ei kai sitä kannata helteelläkään nuoleskella, mutta silloin ei kieli tartu siihen kiinni. Muistan kuinka asiasta varoiteltiin talvisin, kun olin lapsi ja sen verran hirvitti kielen kiinni tarttuminen, etten koskaan kokeillut, onnekseni.
VastaaPoistaTuota opetusta ei aina tule muistaneeksi. Ei minultaan kieli ole tarttunut kuin kerran, kostea lapanen sitäkin useammin. Lapsena joskus porukoissa kokeiltiin, kuka uskaltaa kielellään tökätä jotain rautaista. Siihen minusta ei ollut.
Poistakamalaa en ole koskaan uskaltanut, luulen
VastaaPoistaNiin on, saattuu, jos kielestä nahka lähtee.
PoistaUna mala experiencia.Si que en lo frío se pegan las manos. Me gusta la foto final de los abetos.
VastaaPoistaBuen otoño aimarii.
Un abrazo.
La imagen es bastante reciente. Ya se vislumbra la llegada del invierno. Hace mucho frío por la noche y por la mañana.
PoistaTengo que tener cuidado con la lengua para no lamer el hierro.
Gracias y feliz final de septiembre.
Hui miten ahdistavaa. En muista onko itselleni sattunut mutta ystävän lapselle kyllä.Äitinsä piti lähteä päiväkodin pihaan kuuman veden kanssa kun pojan kaverit hakivat hänet paikalle. Kaikkea ne äiditkin joutuvat tekemään.
VastaaPoistaKerrassaan ikävää onkin jäädä kielestään johonkin kiinni. Melko monelle lapselle käy kuitenkin niin, onneksi ei kaikille pahasti. Pienikin palanen pois kielen kärjestä on kipea pitkään.
PoistaÄideillä on tiedossa tuo hyvä lämminvesikonsti näissä tapauksissa.
Omakohtaista muistoa eijoo, oisinko ollu senverran pelkuri : ) Märkä lapanen jäi monesti oven kahvaan.
VastaaPoistaOn kannattanut ollakin sen verran pelkuri. Ei oo mukava kokemus jäädä kielestään kiinni..
PoistaNykyään minulla jää pakkaspäivinä lapasesta nukat oviripaan.
Minä olin kielestäni kiinni metallisissa paloportaissa talon päädyssä.
VastaaPoistaAnteeksi Enkuli, huomasin kommenttisi vasta nyt. Oli mennyt väärään laatikkoon.
PoistaSinulle on käynyt se melko tavallinen ikävä juttu. Kyllä se sattuu, kun kieli tarttuu rautaan.
Kaunis maisema!
VastaaPoistaSellainen pakkaskokemus sinulla... Minä muistaakseni alakouluaikaan kokeilin kielellä koulun jäistä rappukaidetta. En muista, miten pääsin irti tai miten siinä kävi. Tuskin vahtimestari tuli sulattamaan kuumalla vedellä, kuten ihana äitisi sinun kättäsi. Nahka saattoi lähteä kielestäni enkä kokeillut enää uudelleen.
Kiitos. Hiukan ikävänsorttinen kokemus. Siksi kai hyvin mielessä. Luulen, että monet äidit ja isät ovat joutuneet lämpimällä vedellä sulattelemaan lastensa kieliä raudasta irti. Nahaton kilei, vaikka vaan osin. on kipeä pitkään.
PoistaOlipas se tarina! Minä olen kokeillut nuolla vain jääpuikkoa, ja se ei taida olla yhtä vaarallista. :)
VastaaPoistaTuo maisemakuva on ylimaallisen kaunis.
Kiitos ihanista kommenteistasi tänään! Minäkin olen katsellut kuusia "sillä silmällä". Tänä vuonna olen ajatellut pitkästä aikaa oikeaa kuusta, kun tulee harvinaisempia vieraita.
Tunnelmallista loppuviikkoa!
Kiitos. Kokeillut olen minäkin jääpuikkoa lipoa. Eri juttu on pakkasella pistää kielensä rautaiseen. Vitsin on vähissä.
PoistaOikea joulukuusi, itse haettuna on niin jouluinen juttu minulle. Muutaman joulun kokeiltiin ilman oikeaa kuusta, mutta kaivattiin metsäkuusta tupaan ja sittemmin se on haettu.
Kiitos samoin hienoa syysviikoppua itsellesi myös.
Miten nostalginen tarina!
VastaaPoistaOlisin voinut vaikka vannoa, että kaikki ovat tuota ainakin kerran lapsena kokeilleet, mutta monta on täällä kieltänyt kokeilleensa - narraattekos 😉🥰
Minä kuulun kokeilijoihin:
Ulko-oven kahvaan, pölkkypää. Ovihan aukesi tietysti ulospäin ja olin sen verran hölmö, että kun Äiti tai Isä tuli apuun, niin en osannut peruuttaa, että ovesta olisi päässyt ulos ja olisi voinut auttaa vaikka tuon lämpöisen veden kanssa. Ei siis auttanut muu kuin kiskaista kieli irti ja sepä se sattui ja ovenkahvaan jäi pala kielestä.
Pojilla taisi maalla olla vastaavanlainen kokeilu se paimenpoikaan pissaaminen? Ja kun maalaispojat tiesi mitä siitä seuraa, niin kaupunkilaisserkut yllytettiin tietenkin kokeilemaan.
Minulla oli sellainen metallikärkinen sateenvarjo, jota sain käyttää sadekelillä. Sitähän piti tietenkin myös kokeilla, sekä sateella että poudalla... Kyllä silläkin mukavan napsauksen näpeille sai.
Kiitos. Samaa mieltä minäkin olen. Ainakin usea tuttuni on maistanut jäistä rautaa. Minä kokeilen edelleen lapaskädellä ovenripaa, tarttuuko kinnas kiinni vai ei, ennen kuin koko käden ripaan pistän. Minun lapsuusperheessäni muistan ainakin isompien kokeileen kielellään yhden kieli tarttui tukkisaksiin, toisen rautakangen varteen. Itkua ja verta tuli kummaltakin.
PoistaToinen asia paimenpoikalangan kanssa leikkiminen. Minä olen säästynyt siltä, paitsi käteeni olen iskut saanut. Ei kivoja juttuja.