Syyskuun kolme kuvaa, jotka alkavat kirjaimella s, kuten syyskuu. Tämä haaste 3-kuvaa kuukaudessa on Kristiina K:n aloittama. Hänelle iso kiitos.
Kuvat voivat esittää mitä vain, kunhan kuvan aihe
alkaa meneillään olevan kuukauden ensimmäisellä kirjaimella.
Syyssade
Syyskuu kului liki puoleen väliin, ennen kuin alkoi kunnon sade. Parhaillaan sataa niin, ettei sekaan tahdo sopia, mutta mukavaa katsella ikkunasta ja kuunnella pisaroiden rummutusta ikkunaruutuun.
Piha on hetken järven näköinen, mutta kuiva maa imee hetkessä lätäköt.
Syksyn tuntua on muutenkin. Pihakoivut ovat paljaat ja lähissuo tuoksuu maalle.
Seinäkuivaliha
Seinäkuivalihaa ei toki ripusteta tähän vuodenaikaan valmistumaan, se on kevättalven askareita. Kaivoin vain s-kuvaksi edelliskerralta otetun kuvan, jossa sopivan paksuisiksi viipaleiksi paloiteltu ja suolattu liha on kiinnitetty koukusta roikkumaan. Ahavassa kypsyvään/kuivuvaan ripustettuun lihaan eivät pääse linnut, eikä muutkaan eläimet jaolle, sillä lihoja ympäröi verkko.
Soittaja
Olisi mukavaa, jos osaisi soittaa, mutta kun en osaa. Kuuntelen kyllä mielelläni musisointia. Aikanani kansakoulussa yritin kovasti opetella soittamaan urkuharmoonia. Sekin pakosta. En oppinut, enkä sen jälkeen ole yrittänyt kokeilla mitään soittopeliä.
Toivon taas syksyn edetessä ja iltojen pimetessä, että mies innostuisi ottamaan kitaransa esille.
♥
Kiva mukava Kristiina K:n haaste on edennyt jo niin pitkälle, että jäljellä vain kolmet kuvat kirjaimista L, M ja J.
Hyvät kuvat syyskuulle! Kuivalihasta en aikanaan edes tiennyt ennen kuin pohjoisesta kotoisin ollut työkaverini antoi sitä maistiaisiksi. Siitäkin on jo aikaa ja sen koommin en ole kuivalihaa saanut syödä. Soittotaito olisi mukava, samoin laulutaito. Molemmat minulta puuttuu.
VastaaPoistaKiitos. Minä en ole kova kuivalihan ystävä, En varsinkaan osaa sitä vuolla ohuita siivuja ja syödä esim. retkeillessä. Nauriskeitto kuivalihan kanssa sosekeittona maistui paremmin.
PoistaPurulaari, minäkään en osaa soittaa, en laulaa, vaikka niin toivoisin.
Seinäkuivaliha sai hymyn huulille, niin harvinainen sana se oli minulle. Olenkin usein ihmetellyt eivätkö linnut tai muut eläimet syö näitä ulkona roikkuvia lihoja. Tuo verkko on varmastikin tarpeellinen.
VastaaPoistaSamaa minä pohdin aikoinani, miksi linnut eivät noki lihapaloja, kun ne roikkuvat talojen seinillä / katoilla. Täällä ovat lihat kuitenkin yleisesti suojattuna linnuilta ja pienpedoilta häkissä, mutta pohjoisempana kyllä ilman häkkiäkin. Herkkuksi seinäkuivalihaa mainitaan, ain akin se on sitä hinnaltaan, jos menee ostamaan.
PoistaKivat s-sanat. Sade oli itselläkin mielessä mutta ei vain saanut kuvaa kun ei pahemmin satanut.
VastaaPoistaOlisi kiva myös osata soittaa. En tiedä onko mulla lahjakkuutta mutta ehkä jonkun soittimen olisi voinut aikoinaan opetella. Ei toki olisi myöhäistä vieläkään. En vain osaa sanoa mihin soittimeen olisi intohimo.
Sade tuli kuvattua juuri, kun aloitin väsäämään s-kuva postaustani. Kiitos vain.
PoistaSoittotaito on lahjakkuutta, kuten laulutaitokin. Osin periytyväkin. Sinulla on lahjakkuutta. Oletan, että osaat laulaa ja tykkäät esim. joululaulujen yhteislaulutilaisuuksista.
Seinäkuivaliha oli ihan uusi sana minulle - kuivaliha sen sijaan tuttu.
VastaaPoistaMeillä Mursu on tehnyt sitä itsekin useamman kerran. Pakastaa ensin lihan ja hieman kohmeisena viipaloi, sitten marinoi ja sen jälkeen kuivuri kuivaa - ja minä kuolaan siinä kuivurin vieressä.
Soitto- ja laulutaitoja minä kahdehdin, ne(kin) kun minulta puuttuu, mutta urheasti käyn joululaulut kerran vuodessa laulamassa - luotan siihen, ettei kukaan kuule. Siitä huolimatta tänne muutettuamme ensimmäisen joulun alla pyydettiin oman kylän kirkon kuoroon. Lupasin miettiä, olen nyt viisi vuotta miettinyt 😊
Kuivalihan ja seinäkuivalihan valmistuksessa on eroja. Siitä kai nimi. Seinäkuivalihan annetaan suolautua karkeasa suolassa yön yli. Sitten lihoja liotetaan vedessä ja nostetaan kuivamaan ripustuskoukuissa seinälle, johon sopii tuuli. Kuivausaika kevättalvella kestää noin 2-4 viikkoa. Yökylmät ja päivien liki 0- asteinen sää kuivaa lihapalat.
PoistamInä en viihdy yhteislaulutilaisuuksissa, sillä mielelläni laulaisin, mutta en halua kiduttaa viereällä olijoita säveltämällä laulut uusiksi.
Ehkä sinä vielä suostut kirkon kuoroon!
Komppaan Pöllöä - kuivaliha on tuttua (ex rakasti/rakastaa sitä), mutta seinäversio nimitys on itselle tuntematon. Mitä lihaa noihin yleensä käytetään vai mitä (hyvää) tahansa?
VastaaPoistaTapailen koskettimia auttavasti. Kitaraa olisin halunnut oppia soittamaan, mutta nuottikorvasta huolimatta sormet eivät "yletä". Laulaa kai osaan jotenkin, koska pääsin ainoana ala-asteelta yläasteen musiikkiluokalle ja vedettyäni karaokea useita vuosia. Niin asiakkaat ainakin väittivät. ;)
"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan! ♫♪. Viikonloppua!
Kerroin tuossa juuri Pöllölle kommentissani seinäkuivalihan ja kuivalihan valmistusprosessin erosta. Please, kurkkaatko sieltä. Porotilalliset tekevät kai seinäkuivalihan porosta, mutta moni kylläkin naudanlihasta.
PoistaOmaat upean lahjan, jota voisin kadehtia, mutta en kuitenkaan.
Juu, sadetta kuuntelen edelleen. Se jatkui ilmeisesti pikku tauoin läpi yön pihalätökön suurenemisesta päätellen.
Kiitos ja mukavaa viikonloppua myös itsellesi.
Kiitos! Helposti kurkkasin ja sitten tajusin. ;)
PoistaIhana tuo syyssadekuva!
VastaaPoistaKiitos. Täällä satoi eilen, sataa jälleen. Lienee se tavallinen syksy alkamassa.
PoistaHyvin olet saanut sateen tallennettua kuvaan. Voin kuulla ropinan ja sen litsläts äänen, kun tuossa kävelisi.
VastaaPoistaKiitos. Yritin kovasti saada pisarat näkymään, mutta en saanut ikkunan läpi. Tuuletusikkunasta kuulin hyvin kuitenkin ropinan. Se oli lämmin sade.
PoistaMielenkiintoinen tuo lihan kuivauskuva. Sade kuuluu syksyyn, hauskasti tallensit sen.
VastaaPoistaKiitos. Minä en ole tehnyt seinäkuivalihaa, mutta mieheni kylläkin ja olen vierestä katsellut ja ihmetellytkin vähän.
PoistaSyksyn eka kunnon sade todellakin tuli, mutta ei vielä vienyt lämpö pois. Tuuli repi tosin llehdettömiksi pihapuut.
Tunnen seinäkuivalihan valmistustavan, mies on joskus kokeillut sen valmistamistakin. Ihmeellinen säilytystapa toivottavasti tuo taito ei unohdu nuoremmilta.
VastaaPoistaKiitos. Samoin meillä, mies tekee seinäkuivalihaa ja syökin sen lähes yksin, mitä tarjoilee maistiaisia toisille. Kyllä reilu verkko ja katos lihapalojen ympärillä suojaa ne pikku pedoilta ja linnuilta, eikä kevättalvella ole vielä hyönteisiäkään munimassa lihoihin.
PoistaSyksyisten sävelten soitto <3. Onko syksy surullinen vai iloinen? Varmasti molempia vaikka usein se mielletään enemmän haikeaksi. Riippuu varmasti niin ihmisestä. Täytyy itsekin alkaa miettimään näitä s-kuvia. Sade kuuluu myös syksyyn. Ja kyllähän nuo kuivalihahommatkin, sen syöminen ainakin.
VastaaPoistaTotta, syksy soittelee omia sävelmiään, tuulen huminoita, navakoitakin ja vesisateen lotinaa ja piiskausta ikkunoihin. Minulle syksy on tervetullut. Se on kuvauksellista värikkyytensä ja usva-aamujen takia.
PoistaJoopa joo, seinäkuivalihaa pistetään reppuun, mikäli hikireissun aikoo tehdä.
Sadekuvasi on ihana.
VastaaPoistaPalasin juuri Joensuun kirjallisuustapahtumasta, jossa Laura Gustafsson käsitteli alustuksessaan muunlajisia eläimiä ja ihmisen elämää niiden kanssa. Jotenkin liha-aihe nyt tökkii.
Olen maistanut poroa kuivalihana, aika suolaista. Pidän poronkäristyksestä kyllä.
Kiitos. Arvaapa vaan, miten monta yritystä sateesta otin. Ikkunan läpi, kun en välittänyt kastua.
PoistaSinulle on sattunut tarjottu liian suolaista kuivalihaa. Sopivan suolainen on parempaa. Kyllä minullekin hyvä poronkäristys maistuu. Sitä haarukoidessani en saa vain ajatella, että lautasella on nyt se pieni söpö poronvasa, jota kesällä ihaillen katselin.
Υπέροχη ιδέα, που οδήγησε σε ένα φανταστικό συνδυασμό κειμένου και φωτογραφιών.
VastaaPoistaΜου αρέσει πολύ αυτό το συγκεκριμένο σημείο :
Syyskuu kului liki puoleen väliin, ennen kuin alkoi kunnon sade. Parhaillaan sataa niin, ettei sekaan tahdo sopia, mutta mukavaa katsella ikkunasta ja kuunnella pisaroiden rummutusta ikkunaruutuun.
Piha on hetken järven näköinen, mutta kuiva maa imee hetkessä lätäköt.
Syksyn tuntua on muutenkin. Pihakoivut ovat paljaat ja lähissuo tuoksuu maalle.
Λατρεύω τη χρήση του μεταφορικού λόγου, τον οποίο δημιουργεί η σκέψη σου. Είναι σαν να νιώθω τις λέξεις να ακροβατούν στην άκρη των χειλιών σου.
PoistaPaljon kiitoksia. Koska olen kiinnostunut kielistä, yritän käyttää kieliohjelmia niiden kääntämiseen ja oppimiseen. Joskus joudun kääntämään tekstin useille kielille ja vertailemaan käännöksiä. Käännös ei ole aina selkeä, mutta tällä kertaa käännös vastaa hyvin alkuperäistä tekstiäni.
Σας ευχαριστώ πολύ για το σχόλιό σας. Ήταν πολύ ενθαρρυντικό.
Με ενδιέφερε να μεταφράσω μέρος του κειμένου μου στα ελληνικά και μετά στα φινλανδικά, και εξεπλάγην πόσο καλά μεταφράστηκαν οι σκέψεις μου στη γλώσσα σας.
Kylläpä on kaunis kuva sateesta - muistui mieleen, että minä videoin kesäsadetta... missähän se video on pitäisi tallentaa johonkin.... sade osaa olla rauhoittava ja kaunis!!
VastaaPoistaMutta mikä on AHAVA? Ahavassa kuivattu???... olen käyttänyt ihosta ahavoitinutta sanaa, kun on kuivunut pakkasessa tai tuulessakin...
Suomessapa en ole missään nähnyt seinäkuivattua lihaa, mutta muilla mailla kuivuu lihoja ties missä... ilman seinääkin avoimessa akkunassa ja kärpästen kera. Fiksua suojata verkoilla.
Oih - minullakin oli Landola ja ehkä osaisin yhä soitta ne pari biisiä, joilla opiskellessa pääsin musiikinkurssista läpi: "Possut ja siilit, sekä 3 cowboyta ratsastaa" Vävylle lahjoitin kitaran - hän osaa lukuisia biisejä, joten lapsenlapsille huomattavasti enemmän mummon kitarasta hyötyä heilä kotona kuin mummolassa.
Kiitos, sitähän sade on ja sateessa on rentouttavaa liikkua, kun on pukeutunut, ettei kastu. Kesäsateella saa kastuakin.
PoistaAhava? Kyllä ihokin voi olla ahavoitunut, itselläni aina kevättalvella. Ahava kuivattaa muutakin, kuin ihoa ja sen saa aikaan kevättalven aurikonko, tuuli. Seinäkuivaliha siis kuivaa ahavan vaikutuksesta. Tehoa lisää pieni yöpakkanen.
Ehdotonta on suojata verkolla liha, muuten sillä on ottajia, vaikka suolattua onkin.
Sinun kitarallasi on tulevaisuus.
Kivat s-kuvat! Olimme viikon siellä "teillä päin" eli pohjoisessa. Siihen viikkoon sattui onneksi vain yksi sadepäivä. Nyt palasimme juuri Keski-Suomesta ja siellä satoi oikein runsaasti. Aika normaali syksy siis.
VastaaPoistaSoittotaito on kiva juttu. Minä osaan soittaa pianoa - en mitenkään hyvin, mutta osaa soittaa nuoteista. Lupaan aina itselleni elvyttää tämän harrastuksen, mutta aina se vähän jää. Taas lupaan: soitan joka päivä vähän.
Kiitos.Meillä oli todella edellisviikko lämmin ja muutenkin kesäinen. Laittelin silloin jo pihaa hiljalleen syyskuntoon.
PoistaOn kyllä hienoa, että osaat soittaa. Sen taidon olisin halulunnut itsellenikin. Älä lipsu, vaan soita päivittäin, taito karttuu.
Omaperäiset kuvavalinnat. 👍🏻
VastaaPoistaKiitos ja anteeksi, että löysin kommenttisi vasta näin myöhään. Mennyt vika laatikkoon.
PoistaMielenkiintoiset s-kuvat. Sadekuva on minunkin suosikkini.
VastaaPoistaTunnelmallisia syyskuun viimeisiä päiviä sinulle!
Kiitos paljon. Sadetta kuvaan melko usein. Vaikea kuvattava mielestäni.
Poista