Korpin raakunta havahduttaa minut ajatuksistani.
Lintua ei näy. Se sulautuu taivasta hipovien,
pilvenpainamien naavakuusten suojaan. Vilkuilen ympärilleni, mutta ronkkuja ei
paljasta itseään.
Jään kummastelemaan, miksi seison yksin tunnistamattomassa ikimetsässä. Vielä oudompaa, miksi suussani on kahvinmaku ja kädessä puolikas eväsleipää.
-Haloo! Onko täällä ketään? Hetken hiljaisuus, sitten korppi rääkäisee.
Minulle on tapahtunut jotain. Nipistän itseäni käsivarresta
ja tunnen kipua. Olen ainakin elossa. Kuitenkaan ei tule mieleen, missä olen ja miksi.
Minua vaivaa tunne, kuin aivot olisivat jähmettyneet ja
muisti tyhjentynyt, kunnes ikään kuin peitto olisi repäistäisty silmiltäni ja kaikki
on entisellään. Marjasanko ja eväsreppukin
vieressäni.
Olinko joutunut metsänpeittoon? Tiesikö korppi?
Mahtavasti unohdit ympäristösi, metsässä ajantajukin voi kadota. Hienosti kuvattu, aimarii. Onpa naavaisia puita, olet/olit siis hyvässä vanhassa metsässä.
VastaaPoistaKiitos. Minulle on tavallista, että yksin metsässä liikkuessani kadotan ajan tajun. vähänkin vieraassa maastossa pyrin havainnoimaan maaston merkkejä, etten eksyisi.
PoistaAsun aivan kansallispuiston läheisyydessä ja nautin liikkuessani vanhoissa ja vuosikymmenet koskemattomissa metsissä
Mystinen ja unenomainen kokemus mutta taas kysyisin mitä tarkoittaa metsänpeitto? Ei varmaankaan kaunista sammalmattoa? Metsässä voi kokea äärimmäistä onnea ja turvaa. Hieno kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi. Esim. näin on metsänpeitosta kirjoitettu "Entisaikoina uskottiin, että metsässä kulkija saattoi joutua metsänpeittoon, outoon tilaan, jossa maailma on nurinpäin eikä metsästä löydä pois" En minä mitään taikoja tehnyt, enkä ollut kauhuissani. Minulla on tapahtunut näin pari kertaa aikaisemminkin.
PoistaKiitos tiedosta. Jotain tuollaista uumoilinkin, olit ihan lumoutunut ja tuo ylin metsäkuva kyllä kertoo sen.
Poista...tuli vielä mieleeni ihankuin hypnoottinen tila? -)
PoistaTotta, että tuollainen vanha metsä lumoaa ja antaa lumovoimaansa sille, joka ottaa vastaan ja jolla on aikaa "keskustella" luonnon kanssa.
PoistaKiitos, sinä oikein paneuduit tähän metsänpeittoasiaan.
Googlasin tuon uskomustarinaperinteeseen kuuluvan "metsänpeiton". Upea tarina <3. Olit niin lähellä luontoa, sen syvintä "olemusta", että kylmät väreet kulkivat ihoani pitkin tätä lukiessani vaikka en vielä silloin varmuudella tiennyt tuon sanan merkitystä. Kiitos taas sivistämisestäni <3
VastaaPoistaKiitos paljon kiinnostuksesatsi metsänpeittoon. Vasta minäkin kesällä tajusin näille hiukan kummallisille kokemuksilleni nimen - metsänpeitto. Viihdyn metsässä, myös yksin, enkä pelkää. Helposti myös unohdun ajatuksiini siellä, esim. marjastaessa.
PoistaApua, miten koskettava tarina! Minulle kävi just noin, mutta olin kotona. Ehkä metsänpeitto kattoi meidän talonkin, vaikka ei metsän reunassa asutakaan. Kävin oikein päivystyksessä ja pään kuvauksessa. Oli kuulemma TGA -niminen "kohtaus", jonka jouduin kuukeloimaan. Ei siis vaarallista, mutta TODELLA hämmentävää.
VastaaPoistaKiitos, kun tykkäsit. Oliko sinulla joku poissaolokohtaus? Sellainen ainakin on pelottava. Minulla ei ollut mitään sellaista. Kai vain keskityn johonkin niin intensiivisesti, että unohdan ympäristön täysin.
PoistaKuukkelista Löysin, että tga on selittämätön, ei aivoperäinen muistikatkos,.joka ei yleensä toistu. Katkojen aikana tapahtuneet asiat eivät usein koskaan Palaudu. Oli tosiaan aika pelottava. Luulin, että oli TIA -kohtaus, joiden sanotaan usein edeltävän isompia aivotapahtumia. Minä olin yksin kotona. Havahduin siihen, että puolet leivistäni oli kadonnut, vaikka en muistanut niitä syöneeni. En heti muistanut edes aamun tapahtumista mitään. Tuo sinun kirjoituksesi palautti tuon tunteen heti mieleen.
PoistaOlen pahoillani Sartsa, ikävät muistot eivät ole mukavia pulpahtaessaan mieleen. Pelottava tilanne ei kuitenkaan ole uusiutunut kohdallasi, eikä uusiudukaan. Kiitos kertomastasi.
PoistaMinä puolestaan uskon joku kerta taas kokevani metsässä jotain vastavaa, mitä krapujutussani kerroin.
Lienee Metsänhaltija ollut liikkeellä. Se on saanut sinut rinnakkaistodellisuuteen, metsän helmassa.
VastaaPoistaHieno kertomus kuitenkin, hetkeksi siinä menee muistikin, kun ei tajua missä on.
Kiitos paljon. Ehkä vain metsän taika, joka johdatti minut rinnakkaistodellisuuteen (keksit osuvan nimen ) Minulle on tapahtunut näin aiemminkin, Kerran jopa talvella, kun olin hiihtämässä yksin umpista kaamoshämärässä.
PoistaMetsänpeitto - Cara sen sanoi, lienee tosiaan Metsänhaltija ollut liikkeellä.
VastaaPoistaItse olen aina ollut arka liikkumaan yksin metsässä; kodin on aina pitänyt näkyä puiden välistä. Talvella kyllä hiihtäen, kun on latu alla, joka varmasti vei ennen pitkää jonnekin.
Opetitpa taas jotain uutta aimarii, kiitos!
Kertomuksesi ja kokemuksesi vei minut hetkeksi vanhaan nuorten kirjaan, jonka viime talvena kuuntelin Yle Areenasta: A.E. Ingmanin Rimpisuon usvapatsas.
Metsänpeiton kerrotaan olevan vanhaa uskomusta. Nimitys on hetkestä irti olevalle tilalle varsin osuva. Kuin olisi ohun peiton alla kokonaan, kuulee metsän ääniä, näkee eri tavalla ympäristönsä, kuin olisi hukannut palasia siitä.
PoistaKiitos kiinnostuksestasi metsänpeittoon. Etsin käsiini tuon mainitsemasi kirjan.
Minäkin menen metsään ihan tietoisesti "unohtamaan" ja jättämäänkin sinne epämiellyttäviä asioita - uskon myös Kaarnamuoriin ja Baobab puiden sata/tuhat vuotiseen viisauteen, siksi halailen ja kerron puille huoleni, tai asiat joihin en meinaa keksiä ratkaisua.
VastaaPoista"Metsänpeitosta" tulee ikäviä-surullisia muistoja... anoppi käytti tuota sanaa... poissaolokohtauksistaan, joita ensin epileptisinä hoidettiin ja sittemmin diagnisoitiin lewynkappaletauti, joka vei hänet todella nopeasti. Enemmän kuin ihanan anoppini...
Minullakin on useampia ns. halipuita, joita käyn tervehtimässä ja joille kerron asioitani. Vanhojen metsien tunnelma on jotain erityistä. Se ottaa mukaansa.
PoistaKiitos kertomasta omia ajatuksiasi metsästä. Olen pahoillani, miten krapuni nosti sinulle murheelliset ajatukset pintaan.
Metsänpeitto on minulle uusi sana . Hienot kuvat olet valinnut tukee tarinaasi .
VastaaPoistaKiitos. Metsänpeittoa on myös tutkittu, siitä on kirjoitettu kirjakin, tosin en ole näihin tutustunut. Kuvani ovat vanhaa metsää, jota on vielä sentään jäljellä.
PoistaHetkellisesti vois säikähtääkkin tuollasta tunnetta. Kaitpa siihenki tottuu, unohtuu omiin ajatuksiinsa : )
VastaaPoistaVarmasti pelottaakin, kun säikähtää, onko esim. joku kohtaus päällä. Tunne on niin outo. Keskittyminen johonkin täydellisesti, jättää sivun kaiken muun. Esim. kuten juuri marjastaessa voi käydä.
PoistaMetsänpeitto, kaunista. Päästä hetkeksi ajatuksistaan, mutta palata sitten jälleen takaisin.
VastaaPoistaToivottavasti se marjasanko oli täynnä!
Sana on ainakin kaunis suomalainen sana. Tai sitten ajatukset ovat muuttuneet niin intensiivisiksi, että paikka ja aika kaikkoavat tai muuttuvat. Kiitos kysymästä, marjasankoni ei ollut täysi, silloin olisin lähtenyt kotia kohti, olin vasta evästauolla.
PoistaOi että miten satumaisen kaunista. Ihana tarina on suorastaan taikaa.
VastaaPoistaKiitos. Ainakin vanhassa ikikuusimetsässä näkymä tuntuu satumaiselta. Metsä on monille koti ja siellä on paljon nähtävää, myös myös kokea jotain uutta.
PoistaAika mystinen tilanne. On jossakin poissa ja kuitenkin läsnä. En ole kokenut koskaan.
VastaaPoistaMetsänpeittotilanteita on pyritty selvittämään tutkijatahollakin. Ne eivät tule kenellekään kuin tilaamalla, vaan yllättäen.
PoistaMinä koen arjessanikin joskus, että jumitun tai keskityn niin ajatuksiini, että kaikki ympärillä unohtuu.
Joskus pidin metsänpeittojuttuja hölynpölynä, mutta koettuani itse pari sellaista, olen ymmärtänyt, mitä siinä koetaan.
VastaaPoistaMinä en nuorempana tietänyt, mistä näissä on kyse. Nimi metsänpeitto löytyi vasta kesällä. Kun luin asiasta, tiesin, että itse olen kokenut samanlaisia juttuja.
PoistaEhkä joskus löydän jostain runostasi viitteitä näistä kokemuksista.
Vaikuttava mystinen tarina! Ja hienoa, että olit valinnut juuri korpin jonkinlaiseksi "välittäjäksi". Korpin äänet ja olemus vanhassa metsässä helposti vievät minut jollekin toiselle tasolle. Muita hyviä "johdattajia" metsän salaisuuksien ytimeen ovat esim. palokärki, töyhtötiainen ja kaikki pöllöt. Olen kirjoittanut samantapaisista tuntemuksista tietämättä, että tälle on oma sanansakin. Kiitos kun toit tietoisuuteeni metsänpeitto-sanan ja kuvasit siihen liittyvää tuntemustasi!
VastaaPoistaKiitos. Pidän korpeista ja omassa pihapiirissä käy korppipariskunta säännöllisesti tarkastamassa, onko tullut tutulle paikalle kalanperkeitä. Olen päässyt seuraamaan korppeja. Upeita lintuja.
PoistaOletko kenties julkaissut kirjoituksiasi jossakin? Minusta tuntui todella mahtavalta, kun kerroit kirjoittaneesi samantapaisista tuntemuksista, mitä olen kraputarinassani kertonut.
Täältä löytyy tietoa noin vuosi sitten julkaisemastani kirjasta, joka sisältää samantapaisia tuntemuksia kuin mistä sinä kirjoitit:
Poistahttps://mysteerimuste.blogspot.com/p/taivaalla-kiertavat-linnut.html
Onnittelut kirjan julkaisemisesta. Luin kaikki kommentit, mitä kirjasi lukeneet olivat kirjoittaneet. Ymmärsin, että omakohtaiset kokemasi ovat antaneet vahvan pohjan kirjasi kirjoittamiseen. Kirjan esittelyssä oleva runo tai runon pätke teki vaikutuksen minuun.
PoistaKiitos, BoD-kustantamon sivuilta voi käydä lukemassa myös lukunäytteen kirjan alusta. Kirja alkaa korpin huudoilla :o)
PoistaKiitos, luin tekstiäsi 20 sivua, mihin antamasi linkki johti. Hyvin mielenkiintoista tekstiä. Se herätti kiinnostukseni. Etsin kirjasi luettavakseni kokonaan.
PoistaKorppi varmaan tiesi, mutta piti salaisuuden itsellään. Voi olla, ettet saa koskaan tietää, mitä tapahtui. Metsä on salaperäinen paikka.
VastaaPoistaKorpit ovat viisaita, myös ovelia lintuja. Mistä tuon tietää, vaikka oli sen syytä/ansiota koko minulle tapahtunut kokemus. Metsällä on salaisuutensa, eikä se kaikkea kerro.
PoistaOlipa aavemainen tarina.
VastaaPoistaNiinkö? Metsänpeitto näytti vain taitoaan
PoistaInteresting and creative story. It would be terrible if we suddenly lost our memory.
VastaaPoistaBeautiful images ❤️
Thank you. In this case, nothing happened.
PoistaMetsä on ihmeellinen maaginen paikka. 🌲
VastaaPoistaMetsänpeitto oli minulle uutta 🙂
Kyllä ja varsinkin vanha metsä, joka tuntuu olevan niin salaperäinen, suojaava ja yllätyksellinenkin.
PoistaMetsänpeitto on vanhaa kansanuskomusta, joka on yhtä totta nykyäänkin.
Mainiosti kirjoitettu tarina, ja myös kommentit ja vastauksesi niihin ovat erityisen mielenkiintoisia. On varmasti ihanaa asua kansallispuiston lähellä.
VastaaPoistaMinun lähimetsäni ovat niin pieniä ja läpikotaisin tuttuja, että en ole koskaan kokenut mitään erikoisia tuntemuksia. On mukavaa, että metsä on monelle suomalaiselle turvallinen paikka, kun taas esim. etelämpänä Euroopassa asuville se voi kuulemma olla jotenkin vieras ja pelottava.
Kiitos hienoista kuvista ja ajatuksia ja tunteita herättävästä tekstistä!
Kiitos, kiitos. Kyllä minä tykkään kovasti asuinpaikastani, vaikka se onkin syrjäinen. Erämaa alkaa kotinurkalta ja sitä riittää kymmeniä kilometriä. Tuntuu oikeastaan juhlalliselta liikkua kansallispuiston poluilla. En osaa pelätä metsässä, vaan nautin siellä. Luulen minäkin, että kaupunkilaiselle, jolla ei ole kosketusta metsään, se tuntuu pelottavalta.
PoistaKiitos kovasti, olen aivan otettu kauniista sanoistasi.