Karsikkopuu
Seison ikivanhalla polulla, joka paikoin tuskin erottuu
maastosta, mutta tuntuu jalan alla.
Polun vieressä on karsikkopuu. Kuusi, jonka alimmat oksat
hipovat neulasettomina maata ja joilta roikkuva naava vain lisää puun arvokkuutta.
Kuusi tunnetaan Antinkuusena.
Mies on saanut nimikkopuunsa kuoltuaan sen juurelle. Kuka on kaivertanut Antin löytäessään puukolla puun kylkeen ristin ja sen
yläpuolelle nimikirjaimet AT, sekä alle 1927.
Risti näkyy rosoisena arpena kuusen kyljessä. Näkee, että kuusi on ”itkenyt” paljon. Antin muistona risti säilyy niin kauan kuin kuusikin.
Hiljennyn hetkeksi.
Ennen ei maalattu spraymaalilla nimmareita ja logoja tyyliin – Kilroy kävi täällä. Puukko toimi silloin paremmin, kuin kynät ja tussit.
*
Krapu 36/2024, vihjeenä sadansanan tarinointiin allaoleva kuva, Lisää Krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa, jonne voi linkittää oman kirjoituksensa.
Karsikkopuun juurella on hyvä pysähtyä. Antti sai kuusensa, jonka näkevät vielä jälkipolvetkin.
VastaaPoistaKiitos. Toki tiesin Antin kohtalon ja karsikkopuun olemassaolon, mutta vasta kesällä se tuli etsittyä ja käytyä sen luona. Surullinen kohtalo Antilla, kuolla yksin myöhäissyksyllä korvessa.
PoistaJos myrsky ei kuusta kaada, niin se saa olla rauhassa. Metsähallitus on kiinnittänyt suojelukyltin näkyvästi puun runkoon.
Kaunis tarina, rauhallinen paikka pysähtyä ja hiljentyä.
VastaaPoistaKiitos. Paikka ollut hyvin syrjäinen vuosikymmenet, mutta ehkä noin -70-luvun paikkeilla kylkeskuksia yhdistämään rakennettiin maantie ja polku jäi siltä osin vähälle käytölle. Moni Antin kohtalosta tietoinen haluaa käydä paikan päällä.
PoistaErilaiset nimikirjaimet puussa kuin graffiti betonissa. Ja taatusti pysyvämpiä.
VastaaPoistaKIitos. Kaiverrukset näyttävät pysyvät elävässä puussa hyvin, kun tarpeeksi syvälle kaivertaa. Onhan niitä sydämiä koivujen kyljissä nimikirjaimineen. Yleisövessojen seinäkirjoittelua samoin kuin autiotupien hirsiin kirjoituksia kynällä tai puukolla.
PoistaHieno tunnelma. Mitä kaikkea tuokin puu on nähnyt ja kuullut.
VastaaPoistaKiitos. Kyllä, pitkään kun elää, niin paljon näkee, kuulee, kokee. Niin kai puillakin? Mitä kertoisivatkaan, jos olisi mahdollista?
PoistaHienoa, että Antinkuusi on suojeltu. Hirvittää nämä kiihtyvät avohakkuut, joita nykyhallitus ajaa! Mutta ehkä Stora Enson tuhotyöt Suomussalmella ja jokihelmisimpukoiden järjetön tuhoaminen saa nyt ihmiset heräämään ja puolustamaan myös Suomen metsiä. Kaunis tarina <3
VastaaPoistaKyllä kuusen kyljessä selalinen lappu on , mutta taitaa kuusen sijainti olla muutenkin hyvä. Se on kansallispuiston alueella.
PoistaJokihelmisimpukoiden tuho oli todella ikävä asia. Hakkuut jatkuvat, täällä niitä on runsaasti. Kiitos, että tykkäsit kraputarinastani.
Hieno tarina, kiitos aimarii, että kerroit Antista ja karsikkopuusta.
VastaaPoistaTänäänkin opin jotain uutta, kiitos sinun.
Kiitos. Ilahduin, mutta jäin miettimään, mitä opit?
PoistaEn ollut koskaan kuullut tästä Antinpuusta ja Antista, enkä karsikkopuusta.
PoistaNyt tiedän mikä on karsikkopuu.
Totta puhuakseni olen aina miettinyt, mitä tarkoitta blogisi nimessä tuo "Karsikonperältä", mutta.. onko sillä jokin yhteys noihin karsikkopuihin?
Tutustuin osatakseni vastata kysymykseesi, mitä kerrotaan karsikoista ja karsikkopuista. Niminä ja sanoina ne ovat Koillismaallakin tuttuja.
PoistaKarsikko on ollut Karsikonperän vanhin talo ja sen mukaan tiekin on saanut nimensä. Siitä olen valinnut blogilleni nimen, kuin myös, miten minua ovat viehättäneet ja kiinnostaneet monet, monet tarinat Karsikkoperän maisemista.
Tosin kärrytien aikaan, vielä -60 luvulla täällä vainajat paksun lumen aikaan vietiin aittaan tai riiheen odottamaan kirkkomaahan pääsyä.
Kiitos aimarii 🤗😊
PoistaTunteikas krapu! Ei voi ihminen tietää missä loppuu taival.
VastaaPoistaKiitos. Niin, vain se on varmaa, että kerran elämä kunkin kohdalla loppuu.
PoistaV. 1927 köyhä kulkija "sai" kuolla rauhassa vaikka kuusen juurelle. Hyvä muistutus näinä sotesodan vuosina.
VastaaPoistaHyvä pointti. Kiitos.
PoistaTässä kohden voi itse kukin miettiä, missä ihminen kokee suurinta yksinäisyyttä kuoleman lähestyessä, yksin metsässä puun suojassa, vai yksin asunnossaan.
Jollain tavalla pysyvämpi jälki joskus jätetään. Täällä lounaassa on hakattu nimikirjaimia vuosilukuineen rantakallioon. Antti sai kuusesta vähintäänkin pitkäaikaisen muistomerkin, täällä meidän perällä pieni luoto on nimetty päivänsä siellä päättäneen mukaan.
VastaaPoistaMoninaisia ovat tavat, millä edesmennyt jää elää muistoissamme, mielessämme. Vanhat tavat jäävät pois, uusia tulee tilalle.
PoistaTeillä päin pikku luodon nimessä säilyy muisto luodon asujasta, vaikka häntä ei enää ole.
Olipa koskettava tarina. Risti kuusessa on kauniimpi kuin sutut seinissä. Nykyajan spreijaat tuskin osaavat edes kaarnavenettä veistellä :) Muuhun kyllä osaavat teräaseita käyttää!
VastaaPoistaKiitos. Sinä tiivistit asiantolan napakasti. Saattaa olla niinkin, etteivät kaikki nuoret tiedä edes, mikä on kaarnavene. Puukkojen ja pyssyjen käyttö on lisääntynyt hurjasti. Huono suunta.
PoistaJuuri noin monet mennenajan paikkojen nimet on saaneet alkunsa. Ajattelin kysyä miksi puuta kutsutaan Karsikkopuuksi mutta luin ed.viestisi niin selvisi.Kaunis mutta surullinenkin tarina...mutta KUKA OLI TÄMÄ ANTTI? ;o)
VastaaPoistaMinä etsin netistä jo illalla tuon Antinkuusen ja löysin tämmöisen linkin siihen, kertomus Antista löytyy aika lailla kirjoituksen alusta - nyt ilman aimariin lupaa sen tänne laitan, kun sini kysyit:
Poistahttps://artohagg.fi/2015/09/12/antinkuusi-ja-luokanvaaranhalkein/
sinille - niin sanotaan, että nimi on enne, mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta entisinä aikoina paikat, talot on nimetty kekseliäästi. Henkilöistäkin monet persoonat saivat lisänimiä, osuvia, eikä kaikki aina mairitteleviakaan. Nykyään ei passaisi.
PoistaTämän Antinkuusen tarinan olen kuullut jo paljon aikaa sitten mieheni äidiltä. Hänen mukaansa Antti oli savottamies, menossa tai tulossa savotaltaan. Nyt kesällä vasta kävin paikan päällä ristuikuusta katsomassa.
Kiitos, krapuni on tällä kertaa totta.
ks.alempaa. Pöllö kertoo Antista.
Pöllö - sinä kiinnostuit kovasti Antista ja Antinkuusesta. Ihan mukavaa. Kävin lukemassa. mitä tietoa linkin takana oli. Kyllä Antin tapaus on surullinen, mutta ei ollenkaan ainoa, mitä olen kuullut vanhan väen kertovan.
PoistaBien lo recuerda esa cruz en el abeto. Me hubiese gustado leer el enlace de Búho y no se abre.
VastaaPoistaBuen septiembre Aimarii..
Un abrazo.
PoistaUna cruz en un árbol es una antigua costumbre en Finlandia.
Lo siento, no pudiste abrir el enlace. Simplemente explica con más detalle lo que escribió Pöllö en su último comentario.
Lo intenté, el enlace es correcto. Gracias. Feliz septiembre y otoño para ti también.