sunnuntai 31. elokuuta 2025

Ulkona nukuttu yö

Nukuin viime yön ulkona osallistuen Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haasteeseen. Telttapaikaksi valitsin lopulta oman "Puolen hehtaarin metsäni", joka kuiskutteli alitajuntaani - yövy täällä mustikanvarpumaastossa!

-Miksipä en yöpyisi! Tuumin.

Hyväksyin ajatuksen ja muistissani vilahtelivat useat kyseisessä metsässä koetut hetket. Viimeksi, kun sytytin muuan jouluaatto siellä jäälyhtyjä. 

Ensin poimin kuitenkin mustikat tulevan teltan alta pois. Parempia ne ovat suussa ja mustikkapiirakassa, kuin olisivat olleet litistyneinä housun polvissa.  Ihme ja kumma, etteivät muuten olleet paleltuneet edellisviikon pakkasöinä.

Olin valmistautunut huolella viettämään elokuun viimeisen lauantain yön ulkona. Teltassa oli ilmapatja, sen päällä porontalja. Myös tyyny. Makuupussi oli siinä vaiheessa vielä sisätiloissa.

Tarkastin kuun ja auringon nousut ja laskut. Kuu on parhaillaan vähenevä sirppi, joka nousee niin matalalle, ettei ole täällä näkyvissä.  Aurinko laskee klo 20.33 ja  nousee klo 5.40 toivottamaan minulle hyvää huomenta. Harmittaa, etten näe kuuta. Tähtitaivaskin taitaa jäädä näkemättä, vaikka tähdet mitä ilmeisemmin syttyvät.

Kun kävelen illalla yhdeksän maissa teltalle, piha on hiljainen, Metsäpolulla vain kuivat oksat ja varvut rapisevat ja kahisevat jalan alla.

Kömmin telttaan villasukat jaloissa, pipo päässä ja suljettuani vetoketjut pujottaudun makuupussiin. Aurinko on laskenut puoli tuntia sitten, mutta ei ole pimeää. Mukana kuitenkin otsalamppu varalle, jos tarvitsisi lähteä yöllä pissalle.


 Yö viilenee nopeasti. Kiedon makuupussissa olevan kroppani lämpöpeittoon (avaruushuopaan). Vain kasvot jäävät paljaiksi.

Pian on pilkkopimeää ja täydellinen hiljaisuus. Oloni tuntuu turvalliselta ja lämpimältä, olen kuin kapalossa. Epäilen, ettei uni kuitenkaan suvaitse tulla heti, joten tyydyn olemaan läsnä juuri tässä hetkessä. Mitään velvoitteita minulla ei ole, joten  pyrin tietoisesti rentouttamaan itseni.

Näen mustaa, pidän silmäni kiinni tai auki, siispä odottelen unta avoimin silmin. Kasvoilla tunnen miellyttävänä yön viileyden, metsän yöilman, jossa hitunen suopursua, havupuita ja syksyä. 

Silmät painuvat kiinni, se on merkki unen tulla. Käännyn vain kyljelleni ja sitten kai nukahdin ja heräsin vasta aamukahvikutsulle.

Kylmyys ei hätyytellyt minua koko yönä, vaikka pakkasta oli ollut jossain vaiheessa liki -2 astetta.
Ulkona nukkumisen innostuksesta siirsin teltan metsästä parvekkeelle. Otan uusiksi.

18 kommenttia:

  1. Varmaan ihana herätä aamukahvikutsuun. Hieno kokemus kokonaisuudessaan kivasti kerrottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta kai, aina on ihanaa päästä valmiiseen pöytään.

      Poista
  2. Ulkona raittiissa ilmassa nukkuu varmaan sikeästi. Minulle ulkona yöpymiskokemukseksi riittää kun pidän ikkunaa öisin auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukun tavallisesti katkonaisesti. Nyt nukuin yhden pitkän pätkän. Tuntui hyvältä ja tykkäsin myös siitä viileydestä, jonka tunsin kasvoillani.
      Pidän myös ikkunaa auki öisin silloin kun patterit ei ole päällä.

      Poista
  3. Sinulla oli hieno yö ulkona! Varmasti nukkuu raittiissa ilmassa paremmin kuin sisällä, kun vaan on tarpeeksi peittoa ja sinullahan oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä. On tosi, jos ulkona nukkuessa on kylmä, kannattaa asialle tehdä jotain. Minulla oli hyvä nukkua.

      Poista
  4. Hieno seikkailu, tervehenkinen 🍎
    Mukaansatempaavasti kerroit.

    VastaaPoista
  5. Ulkona nukkuu kyllä ihanan sikeästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin todellakin, mikäli ei kylmyys, eikä huono alusta ole haitaksi.

      Poista
  6. Parvekkeella voitkin jatkaa ulkona nukkumista pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hyvin saatan tehdä niin, olisi mukavaa kuunnella sateen ropinoitakin tietäen, ettei kastu kuitenkaan.

      Poista
  7. Kiitos, kun aimarii kerroit telttayöstäsi. Se oli hyvä kokemus, ja aamulla olo virkeä. Teillä on siis ollut jo pakkasta; syksy hiipii siis pienin askelin, vaikka vielä on lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo pari kertaa aikaisemminkin osallistunut Nuku yö ulkona-haasteeseen. Tällä kertaa oli mukavin yö, vaikka olikin hallayö. Kaiken kaikkiaan pilkkopimeässä oli mukavaa vain kuunnella hiljaisuutta. Kylmä minulle ei tullut.
      Totta, täällä oli jo toista viikkoa sitten kolme hallayötä ja minun pihakukkaseni kuolivat, samoin amppelitomaatit. Taas päätin, etten ensi keväänälaita mitään.
      Syksyn tuntua on. Maaruska värjää mustikkavarvikot, koivulla keltaisia lehtiä saman verran kuin vihreitäkin, mutta viikko eteenpäin on luvassa kaunista ja suht lämmintä säätä.
      Hyvää syksyn alkamista sinulle.

      Poista
  8. Waude! taatusti upea nukkua raikkaassa metsässä.
    Ajatuksissa oli sama homma, mutta täällä se jäi ajatus tasolle, koska
    täälläpäin liikkuu karhu ja ilves...niin taatusti metsän yksi risahdus olisi
    saanut sydärin. Ja viimisenä pelotuksena susi liikkui pari päivää sitten keskellä kylää ja harmi saalisti erään perheen lemmikki ponin. Kettu liikkuu melki joka päivä siitä ei ole pelkoa, mutta nuo
    pari muuta kaverusta hiukan jännittää.
    Syysiloja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se tosiaan waude! Kiva kokemus taas muutaman välivuoden jälkeen. Varustelin yön huolella ja pehmeässä maastossa oli hyvä nukkua.
      Täällä päin on myös liikkunut petoja. Susi tai pari sutta ovat tappaneet lehtitietojen mukaan ainakin 50 poroa ja syöty vaatimilta utareet. Ehkä vasoja imettäväporo on kiinnostanut maidontuoksulla susia.
      En osaa näitä pelätä, uskon, että kiertävät ihmisen, sillä luonnossa on paljon ruokaa niille. Totta, mitä kerrot, jos on arka, niin silloin ei nauti olostaan yksin metsässä telttailemassa.
      Kiitos, hyvää ja reipasta syksyä sinulle myös.

      Poista
  9. Varmasti hieno kokemus ja telttasi näyttääkin ihankuin pesältä! Jos ajattelen itseäni niin minulla olisi vaikea pitää mielikuvitus aisoissa....-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ja tavallaan paikkasin pettymyståni lumilinnahaaveilun suhteen. Jos muistat, minun piti nukkua yö lumilinnassani, mutta sääolosuhteiden takia en saanut linnaa siihen kuntoon.
      Minélikuvitus on ihan paraita ominaisuuksia, mitä ihmisellä on., mutta ymmärrän kyllä, että lähtiessään omille teille, se on pitelemätön.

      Poista