Nukuin viime yön ulkona osallistuen Suomen Ladun Nuku yö ulkona-haasteeseen. Telttapaikaksi valitsin lopulta oman "Puolen hehtaarin metsäni", joka kuiskutteli alitajuntaani - yövy täällä mustikanvarpumaastossa!
-Miksipä en yöpyisi! Tuumin.
Hyväksyin ajatuksen ja muistissani vilahtelivat useat kyseisessä metsässä koetut hetket. Viimeksi, kun sytytin muuan jouluaatto siellä jäälyhtyjä.
Ensin poimin kuitenkin mustikat tulevan teltan alta pois. Parempia ne ovat suussa ja mustikkapiirakassa, kuin olisivat olleet litistyneinä housun polvissa. Ihme ja kumma, etteivät muuten olleet paleltuneet edellisviikon pakkasöinä.
Olin valmistautunut huolella viettämään elokuun viimeisen lauantain yön ulkona. Teltassa oli ilmapatja, sen päällä porontalja. Myös tyyny. Makuupussi oli siinä vaiheessa vielä sisätiloissa.
Tarkastin kuun ja auringon nousut ja laskut. Kuu on parhaillaan vähenevä sirppi, joka nousee niin matalalle, ettei ole täällä näkyvissä. Aurinko laskee klo 20.33 ja nousee klo 5.40 toivottamaan minulle hyvää huomenta. Harmittaa, etten näe kuuta. Tähtitaivaskin taitaa jäädä näkemättä, vaikka tähdet mitä ilmeisemmin syttyvät.
Kun kävelen illalla yhdeksän maissa teltalle, piha on hiljainen, Metsäpolulla vain kuivat oksat ja varvut rapisevat ja kahisevat jalan alla.
Kömmin telttaan villasukat jaloissa, pipo päässä ja suljettuani vetoketjut pujottaudun makuupussiin. Aurinko on laskenut puoli tuntia sitten, mutta ei ole pimeää. Mukana kuitenkin otsalamppu varalle, jos tarvitsisi lähteä yöllä pissalle.
Yö viilenee nopeasti. Kiedon makuupussissa olevan kroppani lämpöpeittoon (avaruushuopaan). Vain kasvot jäävät paljaiksi.
Varmaan ihana herätä aamukahvikutsuun. Hieno kokemus kokonaisuudessaan kivasti kerrottuna.
VastaaPoistaKiitos! Totta kai, aina on ihanaa päästä valmiiseen pöytään.
PoistaUlkona raittiissa ilmassa nukkuu varmaan sikeästi. Minulle ulkona yöpymiskokemukseksi riittää kun pidän ikkunaa öisin auki.
VastaaPoistaNukun tavallisesti katkonaisesti. Nyt nukuin yhden pitkän pätkän. Tuntui hyvältä ja tykkäsin myös siitä viileydestä, jonka tunsin kasvoillani.
PoistaPidän myös ikkunaa auki öisin silloin kun patterit ei ole päällä.
Sinulla oli hieno yö ulkona! Varmasti nukkuu raittiissa ilmassa paremmin kuin sisällä, kun vaan on tarpeeksi peittoa ja sinullahan oli.
VastaaPoistaKiitos, oli kyllä. On tosi, jos ulkona nukkuessa on kylmä, kannattaa asialle tehdä jotain. Minulla oli hyvä nukkua.
PoistaHieno seikkailu, tervehenkinen 🍎
VastaaPoistaMukaansatempaavasti kerroit.
Kiitos. Seikkailuksi tämän haasteen otinkin.
PoistaUlkona nukkuu kyllä ihanan sikeästi :)
VastaaPoistaJuu, niin todellakin, mikäli ei kylmyys, eikä huono alusta ole haitaksi.
PoistaParvekkeella voitkin jatkaa ulkona nukkumista pitkään!
VastaaPoistaAivan hyvin saatan tehdä niin, olisi mukavaa kuunnella sateen ropinoitakin tietäen, ettei kastu kuitenkaan.
PoistaKiitos, kun aimarii kerroit telttayöstäsi. Se oli hyvä kokemus, ja aamulla olo virkeä. Teillä on siis ollut jo pakkasta; syksy hiipii siis pienin askelin, vaikka vielä on lämmintä.
VastaaPoistaOlen jo pari kertaa aikaisemminkin osallistunut Nuku yö ulkona-haasteeseen. Tällä kertaa oli mukavin yö, vaikka olikin hallayö. Kaiken kaikkiaan pilkkopimeässä oli mukavaa vain kuunnella hiljaisuutta. Kylmä minulle ei tullut.
PoistaTotta, täällä oli jo toista viikkoa sitten kolme hallayötä ja minun pihakukkaseni kuolivat, samoin amppelitomaatit. Taas päätin, etten ensi keväänälaita mitään.
Syksyn tuntua on. Maaruska värjää mustikkavarvikot, koivulla keltaisia lehtiä saman verran kuin vihreitäkin, mutta viikko eteenpäin on luvassa kaunista ja suht lämmintä säätä.
Hyvää syksyn alkamista sinulle.
Waude! taatusti upea nukkua raikkaassa metsässä.
VastaaPoistaAjatuksissa oli sama homma, mutta täällä se jäi ajatus tasolle, koska
täälläpäin liikkuu karhu ja ilves...niin taatusti metsän yksi risahdus olisi
saanut sydärin. Ja viimisenä pelotuksena susi liikkui pari päivää sitten keskellä kylää ja harmi saalisti erään perheen lemmikki ponin. Kettu liikkuu melki joka päivä siitä ei ole pelkoa, mutta nuo
pari muuta kaverusta hiukan jännittää.
Syysiloja sinne!
Oli se tosiaan waude! Kiva kokemus taas muutaman välivuoden jälkeen. Varustelin yön huolella ja pehmeässä maastossa oli hyvä nukkua.
PoistaTäällä päin on myös liikkunut petoja. Susi tai pari sutta ovat tappaneet lehtitietojen mukaan ainakin 50 poroa ja syöty vaatimilta utareet. Ehkä vasoja imettäväporo on kiinnostanut maidontuoksulla susia.
En osaa näitä pelätä, uskon, että kiertävät ihmisen, sillä luonnossa on paljon ruokaa niille. Totta, mitä kerrot, jos on arka, niin silloin ei nauti olostaan yksin metsässä telttailemassa.
Kiitos, hyvää ja reipasta syksyä sinulle myös.
Varmasti hieno kokemus ja telttasi näyttääkin ihankuin pesältä! Jos ajattelen itseäni niin minulla olisi vaikea pitää mielikuvitus aisoissa....-)
VastaaPoistaOli kyllä ja tavallaan paikkasin pettymyståni lumilinnahaaveilun suhteen. Jos muistat, minun piti nukkua yö lumilinnassani, mutta sääolosuhteiden takia en saanut linnaa siihen kuntoon.
PoistaMinélikuvitus on ihan paraita ominaisuuksia, mitä ihmisellä on., mutta ymmärrän kyllä, että lähtiessään omille teille, se on pitelemätön.
Upean paikan olen löytänyt "Nuku yösi ulkona" -yöhön. Mustikoiden keruu ensin iltapalaksi ja sitten teltta pystyy. Ulkona nukkuminen on kyllä todella rauhoittavaa. Muistan elävästi lapsuudesta kun perheen kanssa telttailimme ympäri Suomea ja myös pohjoisessakin. Luonto oli läsnä koko ajan ja aamulla sai herätä upeaan auringonnousuun lintujen laulaessa. Toki muistan yhden sellaisen yöpymiskokemuksen kun jostain ulkoa kuului räsähdyksiä ja olimme veljeni kanssa varmoja, että susi oli liikkeellä. Mutta isäni lohdutti ettei se ole varmaan mikään petoeläin vaan ehkä vain rusakko tai isompi lintu. Telttailu on ihanaa!
VastaaPoistaKiitos. Niin löysin, oli alusta sopivasti sammaleen pehmeä, mutta kuiva. Huomaan, että sinulla on paljon muistoja telttaretkeilystä. Mukavaa muistella.
PoistaMinä olen retkeillytoikeastaan vasta aikuisena, mutta sitten sitäkin enemmän ja myöhemmin lapsenlapsen kanssa useamman yön retkiä. En osaa pelätä metsässä. Vähemmän siellä on pelättävää, mitä kaupungissa liikuen yksin iltaisin.
Olisipa ollut mukava pystyttää oma telttani sinne samaan varvikkoon, sopivan matkaan päähän - telttasi näyttää samanlaiselta kuin minun telttani. Se, jonka ostin itselleni, kun Mursu nauroi sille minun teltan pystytykselle.
VastaaPoistaTuo on hyvä malli: järven rannalla semmoinen "3 h + terassi järvinäköalalla" 😜🤭 - niin sitä taisin aikanaan somessa esitellä.
Yösi kuulostaa ihanalta, rohkenisinkohan minäkin ensi vuonna? Jos saisin sen telttani takaisin. Naapurin Kapu pitää varmasti vahtia.
Olisi ollut oikein mukavaa rupatella pimenevässä yössä langattomasti vain kahden telttakankaan läpi.
PoistaNäin lyhykäisessä "retkeilyssä", kuin ainoastaan yön yli, tämä telttamalli on ok kahdenkin nukkua, mutta jos lähtee viikon reissulle, niin pieneksi käy. Rinkoille ei ole tarpeeksi tilaa. Itse tuskin enää retkeilen niin pitkiä aikoja
Ilman muuta pistä jo ensi syksylle merkintä kalenteriin - Nuku yö ulkona-tempaukseen osallistuiminen!!
Muistan, että ehdin muutaman kerran teltassani yöpyä, juurikin järvinäköalalla; pari kertaa saaressa ja kerran "soutustadionilla".
PoistaValitettavasti tarkemmat muistot retkistä vei Riesa mennessään - ja teltan vei Poika 😆
Suomen Latu laittaa sähköpostiin muistutuksen Nuku yö ulkona -tempauksesta - vaikka meidän latuyhdistys onkin lopetettu, meitä ei ole kokonaan unohdettu 😊
En minäkään ole viime vuosina enää telttaillut. Retkillä nukun mieluummin autiotuvissa.
PoistaJoskus olin Suomen Ladun jäsen.En enää, lopetin, kun luulin, etten enää voisi retkeillä. Vaan mitä turhia luulemaan, aina voi retkeillä.
Me perustettiin v. 2009 Äidin ja Tunturinruipelon sekä muutaman heidän kotikyläläisen kanssa latuyhdistys, joka viime vuonna lopetettiin, kun ei enää ollut jatkajia hallitukseen eikä tekijöitä/toimijoita. Jäseniä kyllä oli, ja osallistujia tapahtumiin, mutta tapahtumien järjestämisessä oli aina me samat ja naapuriyhdistyksestä lainatut ystävät 😄
PoistaSitä ennen olin ollut toisen latuyhdistyksen jäsen, Tunturuipelon ansiosta, hän kun oli sen puheenjohtaja "omaan" yhdistykseen asti.
Yhdestä sattumasta olen kuullut nämä kaikki vuodet: yhdistyksemme oli ollut toiminnassa vuoden verran, kun toisen yhdistyksen, jonka hallitukseen kuuluin, toiminnanjohtaja, rupesi harmittelemaan, että kun "sen tapahtuman järjestäjäksi ei ole ilmottautunut kukaan, ettekö te Pöllö voisi järjestää" Yritin pistää vastaan, mutta kun lähdin kotiin, huomasin, että hups, olin luvannut, ihan vain sihteerinä, että meidän latuyhdistys järjestää aika ison tapahtuman ja aikaa suunnittelulle on n. 4 kuukautta!
No, yksin sitä ei tarvinnut tehdä, saatiin paljon apua, saatiin hienot kelit tapahtumaviikonlopulle - ja tietenkin paljon sattumia 😄. Ja kiitokseksi viestejä, että oli paras tapahtuma sen siihen siihen astisessa historiassa.
Huh, kyllä sen hien kuivaamisessa vähän aikaa kesti, minä nimittäin "hukkasin" kaikkien osallistujien autonavaimet tunnin ajaksi 🫣😆😆
A-haa, teillä oli oma Latuyhdistys. Taitaa olla melko yleistä ajan henki, ettei yhteisprojkteihin löydy "vetäjiä", niitä hankkaeen voimatyyppejä, jotka jaksaa omalla esimerkillään innostaa muitakin.
PoistaMinusta ei ole mihinkään johtorooliin, mutta porukan työmyyränä voisin itseäni kehua.
Se, että joku kiittää, antaa lisäbuustia, Se kiitos voi olla sellainenkin, että näkee porukan tykkään hommasta.Kaikki hyvätkin ideat lopahtavat pikku hiljaa, jos koko ajan pitää jäseniä vetää, kuin kivirekeä mukanaan.
Miksi sinun huostaasi oli annettu kaikki autonavaimet? Ethän sinä aja autoa!
Mukavaa syyspäivää Pöllö! Ajatella, kolmannes jo tätäkin kuuta mennyt.
Kyllä vain. Aikansa oli kiva tehdä kaikenlaista, meidän "juttu" oli melonta: keskiviikkoiltojen melonnat, erilaiset melontaretket sekä vuosittainen melontatapahtumat 20 vuoden ajan.
PoistaTunturiruipelo = isäpuoleni, on oikea työmyyrä, ihmisten liikuttaja, luontoihminen ja ennen kaikkea retkimeloja, joka minutkin sen lajin pariin sai.
Ajoin autoa, ennen kuin sairastuin Riesaan, sen jälkeen ajanut vain kerran, ihan vain kokeillakseni miltä ajaminen tuntuu.
Ko. tapahtuma joka järjestettiin, oli kilpailu ja osallistujilta kerättiin autonavaimet pois ja ne uskottiin minun haltuuni. Ne olivat ihan siellä mihin olin ne käsistäni laskenut, mutta kävi tämä perinteinen "et näe metsää puilta" 😄 eli etsit etsit ja etsit, ihan kaikki paikat, mutta et vain löydä. Kilpailijat olivat jo tulossa maaliin ja tarvitsevat avaimensa ja minä en vain löydä pussia missä avaimet ovat. Hiki kihoaa otsalle... Kunnes melkein istun niiden päälle...
Paras kiitos tuosta 15 vuodesta oli varmaankin se, kun oli joka kesäinen melontatapahtuma, joella, ja siinä on pieni koski. Siinä oli aina opastajat neuvomassa mitä reittiä pitää mennä.
Oli melomassa äiti + tytär ja isä + tytär ja kun kosken jälkeen oli tyven kohta jonka rannalla minä, seurustelu upseeriksi ylennetty 😜, olin kuljettajani kanssa katselemassa, kuulin toisen tytön huutavan isälleen "Tää oli parempaa kun Linnanmäellä ikinä!" ❤️❤️ Tyttö oli n. 7-8 -vuotias.
Ihanaa syyspäivää sinullekin - meillä on jännää, kun asfalttimiehet ajelee edestakaisin ja välillä poikkeavat meidänkin pihatiellä. Äsken tärisi koko mökki!
Tunturiruipelo on jo 87-vuotias, niin siksi piti lopettaa - äiti ei enää laskenut häntä yksin joen raivaukseen, eikä kaveria löytynyt.
PoistaMonessa olet mukana ollut ja energisyytesi ja intosi takia sinulle usein sattuu ja tapahtuu. Nyt myöhemmin niitä sattumuksia on himskatin mukava muistella.
PoistaMinä kokeilin melomista vasta kuudenkympin tietämillä. Innostuinkin, mutta heti tuli takapakkina aivotukos, huimaukset sun muut, joten melominen jäi alkuunsa. Kuitenkin olen täällä alkuvuosina vielä muutaman kerran ollut kanootilla vesilllä.
Minun nuoruuden eittämätön harrastukseni oli yleisurheilu, pikajuoksu ja pituushyppy. Vieläkin haluaisn juosta, mutta kummallista kyllä, en osaa. Lonkkavaivojen vuoksi en tykkää köpötellä, siis tyydyn kävelyyn.
Onko tuosta pikkutytöstä tullut innokas meloja, kun hän niin innostui, vertasi jopa Lintsiin?
Meillä oli eilen potunnostopäivä. Se kyykkiminen kävi kropalle. Kolean ja sateisen alkukesän sekä heinäkuun helleviikojen takia sato jäi heikoksi.
KUn ikää on 87 vuotta, on iso onni, että vierellä on joku, jolle on rakas ja joka pitä pitää huolta,
Toivon itselleni samanlaista onnea elämän iltapuoleen.
Kiitos paljon jutustelustasi muisteluineen.♥
Kiitos sinulle aimarii, kun jaksat lukea minun höpötyksiäni. Siinä olet oikeassa; ennen Riesaa energiaa ja intoa riitti ja siksi myös sattui ja tapahtui. Ja Äidin kanssa onkin sanonta, että "mistäs sitten puhuttais ja mitäs sitten muisteltais, jos ei koskaan mitään sattuis" .
PoistaKiva kuulla, että sinäkin olet kokeillut melomista ja innostunutkin siitä - se on harmi, että melominen on jäänyt sinullakin.
Pikkutytön melontaharrastuksesta en tiedä, toivottavasti vanhemmat ovat vieneet lapsia vesille vielä tuonkin melontaretken jälkeen.
Mukavaa loppuviikkoa teille sinne - ilmeisesti jo ruskan keskelle, meilläkin alkaa pikkuhiljaa koivut kellastua ja vaahterat punertua. Hitaasti mutta varmasti.