Kuu oli lähes täysi, kun ajelen ensimmäistä kertaa katsomaan yllätysperintöäni. En aikonut ottaa sitä vastaan, mutta muutin mieleni.
Olen menossa
haistelemaan kartanon tunnelmaa. Uskon, että ensivaikutelma tukisi ratkaisevasti
päätöstäni.
Saavun perille.
Sammutan auton moottorin, mutta jään istumaan pimeään. Tärisen jännityksestä tai ehkä sittenkin pelosta. Taivasta vasten näkyy taitekattoisen
vanhan rakennuksen silhuetti. Verhottomaan
ikkunaan peilautuva kuu on
kuin kauhuleffasta.
Autosta noustuani
virnistän kuulle. Samalla hätkähdän pihaan langenneita varjoja, jotka tuntuvat liian eläviltä. Kuutamo loihtii ympäröivän metsänkin epätodelliseksi.
Kaivan avainnipun
taskustani ja avaan narahtavan oven. Pakko tarttua henkistä minääni
niskasta, että rohkenen pidemmälle.
Onneksi rohkenin,
sillä talo tuntui ensishokin jälkeen ystävälliseltä, kuin koti ikään.
♣
Krapu 10/26, krapu tulee aloittaa lauseella - Kuu oli lähes täysi. Muuten normi krapusäännöt, jotka löytyvät vetäjä SusiuPetalin blogista.
Minua jännitti, että mitä siellä talossa on. Onneksi ei mitään kummituksia :)
VastaaPoistaItseänikin jännitti, miten sen lopulta kirjoitan.
PoistaMinä olisin ehkä mennyt katsomaan perintöäni päivänvalossa! Turha rääkätä hermojaan!
VastaaPoistaOnneksi talo oli ystävällinen koti.
Päivävalo voi antaa liian siloisen kuvan, mutta ehkä työpäivän jälkeen kaamosaikana saa oven sisäpuolelle astuessaan herkkä ihminen vaistoaa helposti tilan tunnelman. Tässä jutussa kävi hyvin,
PoistaLapsenlapsen kans istuin kalliolla ja katselin kun kuun pimennys.
VastaaPoistaNiinkö? Siitähän on kauan, oli viimeksi joskus syksyllä 2025.
PoistaKuvittelin mielessäni,kuinka pelottava vieras paikka voi olla pimeän aikaan. Ja vielä yksin....mutta kun uskaltaa astua sisään,eikä mitään pahaa tapahdu,tunnelma muuttuu. Tarinasi oli kuvattu niin, että tilanteeseen on helppo samaistua.
VastaaPoistaTarinan minä halusi tutustua perintöönsä, joka ei häntä ensin kiinnostanut. Hän oli kait hieman rohkelikko myös. Tässä tapauksessa kannatti. Lopputulema on kuitenkin avoin, sitätyarina ei kerro.
PoistaKiitos, kovin uskottavaksi koetin juttua kirjoittaakin.
Olet ollut rohkea mennessäsi katsomaan yllätysperintöä täysikuun aikaan. Pimeässä illassa ja vielä kuunvalossa kaikki näyttää jotenkin epätodellisen oudolta. Pienikin risahdus tai varjo saa mielikuvituksen laukkaamaan. Entä jos en sittenkään ole täällä yksin...
VastaaPoistaMuinaiset esi-isämme uskoivat Kuulla olevan maagisia voimia, tiedemaailma näkee asian kuitenkin toisin. Sinä voitit pelkosi ja astuit rohkeasti sisälle talooni. Täysikuu oli edelleen taivaalla mutta enää ei pelottanut. Pelko oli väistynyt - tulit kotiin!
En tiedä, olisinko itse ollut yhtä reipas, kun tämän tarinan kertoja- minä. Hän on ilmeisesti tunneihminen, jolle ensivaikutelma asiasta kuin asiasta on merkityksellinen. Hän otti kaikenlaiset riskit huomioon, kun illalla pimeän aikaan tarkastelemaan perintöään. Kuun kanssa hän oli paremmin sinut, kuin minä.
PoistaKirjoittajana uskon kyllä intuitioon ja ensivaikutelmaan, jos ne antavat myönteisen singnaalin, silloin on helpompi tehdä ratkaisuja.
Kertomus olisi vienyt mukanaan ilman kuviakin, mutta kuvien kanssa pääsi aavemaisen kihelmöivään jännitykseen. ✏️ 🌛
VastaaPoistaKiitos. Juuri tuohon aavemaisuuteen yritin päästä, muttaa toisaalta mitäpä koirakaan karvoilleen voi. Melkein pakkomielteisesti tungen kuvia joka juttuuni mukaan.
PoistaPelko tai toive sanelee usein ensivaikutelman, joihin havainnot asettuvat. Kuvassa omenapuut luovat lupausta kodikkuudesta.
VastaaPoistaNäin kävi juuri tarinan minälle ja päätti antaa ison vastuun intuitiolleen. Kyllä, vanhat puut, mitä ovatkaan, luovat viihtyisyyden tuntua.
PoistaOlipa mukava lukea tarinaa, jossa oman mielen tuottamat pelot ja kauhut rauhoittuvat talon kodikkuuden ympäröimänä. Tuollainen yllätysperintö olisi enemmän kuin lottovoitto: talo, joka kutsuu sinua kotiin!
VastaaPoistaSelvästi tähän tarinaan lainasin vähän henkilökohtaisia tuntemuksiani. Oli kivaa siirtää niitä tarinan yllätysperinnön saajan mieleen.
PoistaYllätysperintö voi olla joskus liian ylivoimainen ottaa vastaan verotuksen takia. Olisi jännä tietää, miten tässä kävi lopulta.
Monta kekseliästä mielikuvaa tarinassasi..."Pakko tarttua henkistä minääni...."
VastaaPoistaMukavaa minusta, että tykkäät noin. Itseään voi mielestäni patistaa just noin, varsinkin jos tilanne niin vaatii.
PoistaAika kiva yllätysperintö. Onneksi oli sentään kuunvalo, ettei ollut täysin pimeää. Tuossahan täytyy sitten tietysti heti ensiksi keittää pullakahvit, kunhan jännitys asettuu.
VastaaPoistaNoin iso asia voi tuottaa paljon päänvaivaa. Kuutamo loi puitteet, jotka saivat taloa katsastamaan tulleen varuilleen. Pullakahvien paikka olisi ollut, mutta ei tyhjässä talossa tietenkään ole tykötarpeita.
Poista