Kapusin rinnettä ylös maistellen siis välin muutaman marjan. Olin iloinen mahdollisuudesta vuosien jälkeen poimia mustikkani tutulta vaaran rinteeltä. Monta vuotta ulkomaalaiset marjanpoimijat ehtivät sinne ennen minua. Ensin yritin olla samoilla rinteillä heidän kanssaan, mutta väistin sitten. En sietänyt heidän meteliään paikassa, jossa minua aina oli puhutellut hiljaisuus. Korkeintaan kuulin yksin ollessani tuulen huminan ja kuivien oksien rapinan jaloistani.
Nautin marjastamisesta ja nimenomaan mustikoiden käsin poimimisesta. Puolukat poimin koneella. Koskaan en ota kiirettä, enkä tinkiä marjamäärästä mukaan. Viivyn niin kauan, kuin on mukava poimia. Kuvaan maisemat ja marjasaaliini, vitkalaukaisimella saa itsensäkin kuvaan. Tämän kuvan nappasi kuitenkin mieheni, joka oli myös poimimassa.
Tänään on ollut yksi niistä harvoista heinäkuun kauneimmista ja lämpimimmistä päivistä. Puseron sai jättää kotiin, mutta vesipulloa ja lippistä ei passannut unohtaa. Auringon paiste ja leppoisa lounatuuli pitivät kaikki öttiäiset pelipaikalta jossain muualla. Muurahaiset jaksaa helteellä, niillä on joka pesällä rakennuspuuhat kesken. Edellispäivän kohtaaminen kyykäärmeen kanssa piti minut tavanomaista tarkempana, mihin kättäni työnsin.
Ei käärme eilen kuitenkaan hillanpoimintaani onnistunut keskeyttämään. Käärme oli yhtä paljon säikähtänyt, mitä minäkin. Se luikerteli jaloistani vikkelään kanervikkoon.
Hilla-aika alkaa olla lopuillaan. Vanhaa hillaa on jo soilla paljon. Onneksi mustikat kestävät kypsinä paljon pitempään. Itse kerään ne mieluummin kauden alussa, jolloin marja kestää hyvin poiminnan, ei mene sormissani rikki.
Tämä pikku öttiäinen tuli marjasangon mukana kotiin. Huomasin vasta peratessani, kun oikeasti noin sentin pituinen tyyppi mittaili sangon reunan ympärysmittaa. Kun se sai kierroksen valmiiksi, hellyin ja otin sen sormieni väliin kiikuttaen pihametsikköön mustikan lehdelle.
Joku perhosen toukka kaveri kai on? Mittarimato ainakin.
Mustikka maistuu minulle parhaiten hieman lusikalla muusattuna ja nokare vaniljajäätelöä kyytipoikana.
Miten se teille maistuu? Entä poimitteko käsin vai koneella? Älkää kukaan marjastaessanne eksykö suolle tai metsään.
Mukavaa, kun olet saanut poimittua mustikkaa.
VastaaPoistaMinä ostan marjani kauppiaalta, selkä ei kestä kumartamista.
Kivempi tuo mato kuin kyykäärme!
Kiitos! Olenpa itsekin asiasta iloinnut. Nauttinut suorastaan.
PoistaMuutama vuosi taaksepäin minun mustikkani eivät myöskään olleet omia poimimiani. Tiedän myös oikein hyvin, ettei kipeän selän kanssa koukita marjoja.
Karmeaa olisi ollut, jos marjasangossa olisin tuonut keittiöön kyyn poikasen kyyn poikasen!! Riitti sen näkeminen.
Mustikoita olen poiminut pihasta, mutta nyt on ollut liian kuivaa, huono sato. Kantarellejakaan ei ole ilmestynyt kotipolulle. Kauemmas en jaksa enkä uskalla mennäkään enää. Huono tasapaino pitää kotosalla. - Tuollainen mönkiäinen, mittaritoukka tai mikä lie, löytyi kerran elävänä rusinapurkista jonka olin juuri ostanut marketista. Otin yhteyttä maahantuojaan mutta ne olivat sitä mieltä että se ötökkähän on vaan todiste siitä kuinka tuore heidän tuotteensa on. Toisen kerran löytyi rusinoista haulikon kuula (ta mikä sen nyt nimi lienee, sellainen pieni pyöreä lyijyjuttu) ja silloin saimme korvausta. - Nyt voit sitten nauttia vitamiineja pitkin talvea, hienoa!
VastaaPoistaMinullakin kasvaa ihan liki portaita mustikkaa, mutta kun ei niin hyviä kuin ylempänä vaaran rinteellä, jossa muuten kin viihdyn poimimassa. Kantarelleista saan vain haaveilla. Satumoisin olen hieman retkilläni niitä löytänyt, mutta niin etäältä, etten varta vasten lähde uudelleen etsimään. Ikävää, ettei vointisi salli sinulle metsään marjastamaan.
PoistaEi innosta syömään, että löytää mittaritoukan rusinapaketista. Tosin pahempi oli hauli rusinoiden seassa.
Jospa sateet saisivat sinun pihamustikkasi paksunemaan!
Seguro que están buenísimos amiga. Me encantan. Yo los compro., los hay naturales y congelados. Mira bien y mucho cuidado con las víboras. El gusanito quería ir contigo a casa.
VastaaPoistaBuen fin de semana.
Un abrazo.
PoistaLos arándanos —al igual que las moras de los pantanos— son una auténtica delicia en esta época del año. Congelo algunos, pero siempre como unos cuantos mientras estoy recolectándolos. Al llegar a casa, selecciono la cosecha para retirar cualquier impureza y congelo una parte.
Gracias por tu preocupación; estoy atenta a las víboras, aunque nunca las mato cuando estoy en plena naturaleza. Si alguna se acerca al jardín o a los escalones, simplemente la ahuyento.
El destino de esa pequeña oruga quedó sellado en cuanto acabó en mi cubo de bayas. Aun así, le di una oportunidad de sobrevivir llevándola de nuevo al exterior.
¿Cómo has llevado el calor del verano? Últimamente hemos tenido algunos días en los que la temperatura superó claramente los 20 grados.
¡Te deseo un magnífico comienzo de agosto!
Kiva tulla tänne kun heti eka kuva on nautinnollisen kutsuva 🫐
VastaaPoistaEn pidä marjojen poimimisesta, syön suoraan meidän mustaherukkaa ja karviaisia pensaasta, muuten haemme marjat kaupasta ja pakastimesta. Mikä onni teille että tykkäätte poimia suoraan luonnosta 💙 Kiva kun päästit el gusaniton takaisin luontoon. ( Luin edeltävän kommentin 😊 ) Buen fin de semana!
Niin, ne mustikat varvuissa vielä. Herkullisia, todella. Minulla ei ole marjapensaita ainuttakaan, joten jos meinaan marjoja syödä, ne pitää hakea metsistä. En ole ostanut muita marjoja kaupasta, kuin mansikoita. Minulle on rentoutumista marjastaminen ja yksin, joskus kaksin olo metsässä.
PoistaToukka sai mahdollisuuden jatkaa elämäänsä. Kenties joku kerta kohtaamme, kun se on mittariperhonen?
Olen innostunut espanjan kielestä, opettelen sitä itsekseni.
Minäkin oleilen rauhassa metsässä pikkusangon kanssa. Kerään mustikat käsin valmiiksi mahdollisimman puhtaina. En halua vahingoittaa varpukasvustoja, enkä kantaa kotiin roskia.
VastaaPoistaOn iso ilo ja rauha oleilla metsässä, joko tervehtimässä tuttuja paikkoja, puita tai marjastaen, sienestäen. Tussa metsässä ei eksy, voi rauhassa antaa ajatusten liidellä.
PoistaTuo on taitolaji osata poimia marjat ilman roskia. Minulta ei aivan onnistu.
Komeita mustikoita. Sama täällä kuin Susulla, selkä ei kestä poimimista. Onneksi on tuttuja nuoria, jotka poimivat, kun eivät saaneet kesätöitä.
VastaaPoistaTänä kesänä täällä, ainakin paikka paikoin saadaan nauttia komeista ja terveistä mustikoista. Monet viime kesät mustikkaa on vaivannut savipuoli virustauti. Osin sitä on kuulemma tänäkin kesänä.
PoistaMarjanpoiminta on metsässä viihtyvälle hyvää tienestiä ja sinä saat pakasteeseesi kesän terveysherkkuja.
Onpa muhkeita mustikoita! Ihanalta näyttää ja melkein haluaisin itsekin olla keräämässä. Se ei ole nyt mahdollista, mutta mielelläni maksan mustikoista - on nekin joku poiminut.
VastaaPoistaNiin on, nyt on suotuisa marjakesä. Hienoa kuitenkin, että saat ostettua torilta mustikat halutessasi.
PoistaKiitti taas pistäytymisestä. No ne Laurin kyyneleet taivaalla, en minäkään tiennyt että kyseessä on sama mies, Lauri Hallahousu, joka heittää toisen kylmän kiven veteen Jaakon jälkeen elokuussa! Hui!
VastaaPoistaOlet niin ahkera kirjoittaja, etten millään ehdi pistää kommenttia niihin kaikkiin. Lukea ahdin, mutta olen hidas saamaan ajatuksia kokoon kommentin muotoon.
PoistaJuupa juu, kyllä Laurin kylmät tiesin ja täälläkin ne ovat usein vieneet kesäkukkaseni, mutta naureskelin Late Hallahousua.. Sama tyyppi, vaan onpa nimellä viskattu.
Jaakko ei aina saa kiviä viskattua veteen, ei viime kesänäkään. Toivon, ettei se onnistuisi Jaskalta nytkään.
Minä kerään mökin pihalla. Voisin ostaakin, mutta en ilkeä, kun näen niitä siinä pihassakin. Selkä kipeytyy herkästi. Kerään nykyään pieneen mukiin ja kippaan litran mittaan. Siihen mahtuu 4 mukillista. Kerään siististi, enkä enää tarvi putsata erikseen. 1-2 litraa kerrallaan. Nyt on pakkasessa yhteensä 11 litraa. Puolukat aion kerätä poimurilla.
VastaaPoistaSinulla on lyhyt matka poimimaan, ei mene turhaa aikaa matkan tekoon. Minä voisin tehdä samoin, mutkun ajavat liki menevällä soratiellä tukkeja ja sankka pöly peittä ison osan pihaa, niin en viitsi pölymarjoa poimia. Usein kippaan kuivumassa olevan pyykinkin sisätiloihin kesken kuivumisen.
PoistaSama minulla, kerään pikku astiaan ja isompi on kannon päässä, jonne käyn tyhjentämään.
Meillä on hyvät konstit olla kiusaamatta väsyvää selkää.
Kiitti nimpparionnitteluista, tottakai vastaanotettiin ilolla. - Kuuleppas ei sinun tarvitse rakentaa stressiä kommentoinnista, minä en edes jaksa vastata omassa blogissani kenellekään vaan käyn mieluimmin vastavierailulla. Enkä odota että kaikki edes jaksavat lukea kertomuksiani koska julkaisen niitä niin tiheään tahtiin. Sinun kirjoituksesi luen aina kun kuvailet niin ihanasti ympäristöäsi ja todellisuutta siellä. Koillismaa on kaunis sana. Meidän alueemme ympärillä on Bohuskusten (Bohusrannikko) mutta ei se kuullosta yhtä kiinnostavalta ja salamyhkäiseltä. Kivaa elokuuta, älä rehdi liikaa!
VastaaPoistaOle hyvä. Minua hieman vaivaa se, etten saa kesäisin kirjoitettua niin paljon, kuin oikeasti haluttaa. Moni muu asia/seikka tulee osingoille ja vie ajan kirjoittamiselta.
PoistaSinä olet tosi tuottelias uuden tekstin suhteen, etten pysy ollenkaan siinä tahdissa. Olen ihan otettu, kun kerrot pitäväsi minun kirjoitustyylistäni. Voin sanoa sinun teksteistäsi aivan saamaa, ne kiehtovat minua omaperäisyydellään. Olet tarinankertoja
Minun piti tarkistaa kartasta missä Bohuskusten on. Selvisihän se, että kaukana. Suotta hieman vähättelit aluetta.
Kiitos vielä varoittelusta, mutta se saattaa unohtua helposti, sillä nyt on marjastus- ja kalastusajat kuumimmillaan, jossain välissä haluan retkeilläkin.
Minä olen tosi laiska marjastaja, sen vähän mitä kerään, kerään suoraan käsin pakasterasioihin;)
VastaaPoistaHuomaan, että meitä on marjastajien suhteen hyvin erilaisia. Sama juttuhan se on monen muunkin harrastamisen kanssa. Minä otan marjastuksen liikunnan kannalta ja toki minun pitää, vaikka käsin poiminkin, perata marjat kotona kattilaan tai pakasteeseen
PoistaMustikoita olen lähinnä koiralenkeillä popsinut suuhuni eli keräämään en ole vielä ehtinyt. Meidän lähimetsissä ei mustikoita juuri ole eli pitää tässä järjestää reissu lähikuntiin vaikka Vihtiin tai Nurmijärvelle. Edellisen koirani kanssa kävimme myös paljon Nuuksion metsissä sekä mustikassa että poimimassa sieniä. Mimmin kanssa en uskalla metsään mennä koska sitä ei voi päästää vapaaksi kun lähtee karkuun ihan heti. Ja olen tullut myös vähän säikyksi kun ystävän koiraa puri kyy viime kesänä juuri marjareissulla ja vointi oli todella heikko mutta onneksi selvisi.
VastaaPoistaHyvää alkanutta elokuuta Karsikonperälle!
Jonkun verran pidemmältä joudut menemään mustikoiden takia, mitä minä. Kyitä on tietenkin syytä varoa, mutta kyllä käärme pakoon pyrkii, mikäli ei ole ahdistettuna, että puolustautuu. Koira on usein kiinnostunut kiemurtelevasta matelijasta, joskus se saa puraisun. Kivulias koirallekin varmaan, ihmiselle ainakin.
PoistaTänä kesänä olen nähnyt monta kyykäärmettä. Varon niitä, mutta en tapa.
I would also like to go pick blueberries, they are certainly much tastier than the ones I buy. I love blueberries.
VastaaPoistaThe encounter with the viper could have been dangerous, but luckily it was just a common scare, yours and the viper's 😊
The caterpillar that came along with the blueberries is lovely.
Picking blueberries is relaxing—at least for me—because it is entirely voluntary.
PoistaI stepped aside to avoid a snake; I’m not afraid of it, I just move out of the way.
I let the caterpillar live. However, I moved it outside and wished it a safe life