Siitä on aikaa, kun sain valtavan innostuksen savitöihin. Hurmosta
kesti keskikesän ajan, jolloin valimossani syntyi kaikenlaisia kippoja,
maljakoita, ruukkuja.
Ihmettelen yhä, mikä hätä oli saada aina uutta kuivumaan.
Seuraavana kesänä puuha ei enää huvittanut. Se oli liian
hidasta ja sotkuista.
Sen sijaan kiinnostuin itsekovettuvasta savesta. Sellaisesta
voi tehdä pienesineitä, korujakin, jos olisi riittävää taiteellisuutta.
Totta puhuakseni sen laita on niin ja näin, mutta muovailuvahan
ja sementin kanssa askarteluna sain joskus aikaan tarpeellista käyttötavaraa.
Keittiön pöydällä savilaatan kauliminen piparkakkutaikinan tapaan
tuntuisi jokseenkin nostalgiselta. Miten se onnistuisi, sillä piparitaikinankaan
kanssa ei mennyt aina nappiin.
Ehkä sanomista saattaa tulla keittiöpöydän valtaamisesta.
♡
Krapu 9/26, sanat; taikina, nostalgia, hätä. SusuPetal on Krapu kirjoitushaasteen sompaimissa.
