Repolaisen värihaasteena tällä kertaa on harmaa. Se onkin mielenkiintoinen väri, jossa riittää sävyvalikoimaa. On tuhkanharmaata, teräksenharmaata, hopeanharmaata, Vanhenemisen myötä hiuksetkin harmaantuvat. Arki voi näyttää harmaalta, ainakin pilvinen taivas.
Minä tykkään harmaasta, se ei riitele muiden värien kanssa. Vaikka kodissani ja asuissani ei ole paljon harmaata, niin onhan tukkani vaaleanharmaa ja ulkoa löysin kuvattavaa,
Naavaa vai luppoa? Sitä en erota, en ainakaan kuvasta, mutta harmaata on, myös kaunista. Kuvaan vanhan metsän kuusia mielelläni.
Poronjäkälä on rapeaa ja vaaleanharmaata. Pehmeä alusta kävellä, vaikkei tietenkään paljain jaloin.
Sen sijaan kosteat varpaani jättivät jäljen terassilaudoille, jotka kaipaisivat kipeästi pintahuoltoa pärjätäkseen taas lumen alla yli puoli vuotta.
Rukkasiani ajattelin jo oranssikuvaksi, mutta päätyvätkin harmaaseen joukkoon. Virvelöimästä tultuani invertaarioin viehelaatikkoni. Ne syrjään, jotka eivät kaloja kiinnosta.
Sohvalle en useinkaan ehdi, kun se on jo varattu. Kodin mieluisin paikka lukemiseen, käsitöiden tekoon ja myös päivätirsoihin.
Nappasin viikolla viimeiset ruiskaunokit ja työnsin ne autossa vänkärin puolelle roikkumaan. Siihen ovat kuivaneet. Juu, auton harmaan sisätilan takia kuva päätyi tähän.
Tasaisen harmaa kauttaaltaan. Pieni tihkusade ei estänyt lintuparven ateriointia koivujen latvustossa. Vaikka suurentelin otostani, en varmuudella päässyt selvyyteen linnuista. Eivät lähteneet lentoon, vaikka kävelin autosta puiden läheisyyteen. Silti en kunnon kuvaa saanut. Ehkä tilhiä?
Repolaiselle iso kiitos värihaasteen emännöimisestä.