Näytetään tekstit, joissa on tunniste värihaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste värihaaste. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. tammikuuta 2025

Väriä maailmassani

 Minulta jäi väliin Repolaisen kivan värihaasteen viimeisimpinä neon- sekä joulunvärit.   

Neonväreissä löysin kotoa vain miehen työtakin, jota olin kuvannut syyskesällä. Takki oli saanut uusioväritystä, joten silloin neonväreihin en sitä postannut. Takin hihansuusta jotakin "namia" etsinyt ja löytänyt suruvaikka herätti ihastusta ja tuli kuvatuksi.


Sittemmin pähkäilin joulunvärejä aikani. Vasta värihaaste The ENDin kohdalla syttyi lamppu. Kudoinhan minä marraskuussa koirienhoitajana ollessani 24 erilaista villasukkaa! 


Sukissa löytyy värejä. Parittomia ovat kaikki, eikä niiden värimaailma kerro totuutta omista mieltymyksistäni.

Oli aikomus rakentaa sukista joulukalenteri. Jäi kesken. En ehtinyt ostoksille, että sukasta olisi löytynyt pikku yllätys joulukuun jokaisena aamuna jouluaattoon asti. Olin suunnitellut, että mieheni viimeistelisi työn numeroimalla tietämättäni lahjan kuhunkin sukkaan ja sitten itse "yllättyisin"  kaivaessani sitä sukasta.

-Oi, mitäköhän mahtaa tästä kalenterisukasta löytyä!  Ehkä ensi vuonna innostun uudestaan.

Syntymäpäiväni mukaan voimavärini on violetti ja horoskooppimerkkini kauriin voimavärit taas ruskea, vihreä, harmaa. Omaksi tunnen näistä vahvasti vihreän, lähinnä seuraava on harmaa.

Kuitenkin viimeisin talvitoppikseni, yllätys itsellenikin, on violetti. Päässäni samanvärinen neulemyssy ja käsiä lämmittämässä dominolapaset. Lilat nekin.


Näillä näkymin on mieltymykseni myös lilaan / violettiin vahva. Pitäisikö uskoa voimaväreihin?

Valitsin alkuviikolla itselleni kukkia. Valinnan varaa oli aikaan nähden kelvollisesti pikku kaupassa. Oli ruusuja, gerberoita, terttuneilikoita, harsokukkia, krysanteemia ja tulppaaneja. 

Valitsin lilat tulppaanit, enkä tosiaankaan silloin ajatellut kauriin horoskooppikukkaa, enkä liiemmin  voimaväriä syntymäpäiväni mukaan.


Jos palaan alun perhoseen, niin suruvaipan samettinen tumma ruskea on kaunis. Kelpaisi minulle mokkanahkatakin väriksi, mikäli sellaista mielisin.

 Summa summarum, luonnossa värit eivät riitele. Ne sopivat siihen, missä ovat. Vilukko näyttää esimerkkiä, kosteikoilla kasvava kaunotar.


Repolaiselle iso kiitos tästä värihaasteesta.

tiistai 10. joulukuuta 2024

Löytyi vähän mustavalkoista

Mitä  mietteitä mustavalkoisuus herättää?

- riitää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! Toivoo Reissaa ja räpeltää- blogin Repolainen.


Mustavalkoinen ajattelu on joko tai, vaihtoehtoja ei ole. 

Minä olen kauan, kauan sitten ollut taipuvainen tuohon, varsinkin itseni suhteen. Olen onnekseni, siis ainakin omasta mielestäni, oppinut näkemään muitakin vaihtoehtoja.

Kun kaamosaikaan katsoo ulos, se näyttää melko täydellisen mustavalkoiselta. Havupuutkaan eivät iltahämyssä poikkeusta tee.

OIkeastaan musta ja valkoinen ovat raikas yhdistelmä. 

 Huomaan käsityökoria katsoessani, että siellä on monta kerää mustaa ja valkoista. Myös työn alla parhaillaan  mustavalkoiset dominolapaset. Kiva välipala kutoa isompien neuleiden odotellessa vuoroaan.


En ole askarteluosaaja, mutta joskus syntyy jotain. 

Kerran pääsiäispöydän koristeeksi tein mustasta pahvista noita-akan. Silloin ei sattunut olemaan valmiita "silmiä", joten piirsin ne. Noidalla on nimikin - hän on Marmeladi ja hän on melkoinen touhun akka. 

Nyt hän patistaa minua kirjoittamaan tulevasta uudenvuodenyöstä. Minä puolestani ehdotin noitaa fiksaamaan luutaansa paremmksi ja harjoittelemaan edelleen laskeutumista. Nähtäväksi jää, miten Marmeladi jaksaa painostaa minua. 

"Silmät"  olen kuitenkin hankkinut.


Lumi ei ole sulaneet sään vaihteluista huolimatta.  Ei sitä paljon ole, mutta vähäkin on jotain. Pakkasia on ollut sen verran, että sain aikaiseksi kaksi jäälyhtyä.  
Itsenäisyyspäiväiltana niissä paloi ensimmäiset kynttilät. Jää oli kirkasta kuin lasi.
 
Kelpuutan jäälyhdyn kuvan mustavalkokuvien joukkoon, jos ei muuten, niin ympäristön vuoksi.


Helppo olisi löytää kuvattavaksi mustaa ja valkoista erikseen, mutta yhdessä tuotti päänvaivaa.  
Edellinen neonväri oli minulta niin hukassa, etten saanut kuvan kuvaa. Jätin sen lopulta väliin.
Repolaiselle iso kiitos värihaasteesta.

Eihän kenelläkään paina joulustressi päälle?

perjantai 18. lokakuuta 2024

Harmaan sävyvalikoimaa

 Repolaisen värihaasteena tällä kertaa on harmaa. Se onkin mielenkiintoinen väri, jossa riittää sävyvalikoimaa. On tuhkanharmaata, teräksenharmaata, hopeanharmaata, Vanhenemisen myötä hiuksetkin harmaantuvat. Arki voi näyttää harmaalta, ainakin pilvinen taivas.

Minä tykkään harmaasta, se ei riitele muiden värien kanssa. Vaikka kodissani ja asuissani ei ole paljon harmaata, niin onhan tukkani vaaleanharmaa ja ulkoa löysin  kuvattavaa,


Naavaa vai luppoa? Sitä en erota, en ainakaan kuvasta, mutta harmaata on, myös kaunista. Kuvaan  vanhan metsän kuusia mielelläni.


Poronjäkälä on rapeaa ja vaaleanharmaata. Pehmeä alusta kävellä, vaikkei tietenkään paljain jaloin.
Sen sijaan kosteat varpaani jättivät jäljen terassilaudoille, jotka kaipaisivat kipeästi pintahuoltoa pärjätäkseen taas lumen alla yli puoli vuotta.


Rukkasiani ajattelin jo oranssikuvaksi, mutta päätyvätkin harmaaseen joukkoon.  Virvelöimästä tultuani invertaarioin viehelaatikkoni. Ne syrjään, jotka eivät kaloja kiinnosta.


Käsitöinä  valmistuu silloin tällöin harmaita neuleita ja sukkia. Harmaa neulepuseroni on erittäin lämmin.  Suosikkipuseroni.



Sohvalle en useinkaan ehdi, kun se on jo varattu. Kodin mieluisin paikka lukemiseen, käsitöiden tekoon ja myös päivätirsoihin.


Nappasin viikolla viimeiset ruiskaunokit ja työnsin ne autossa vänkärin puolelle roikkumaan. Siihen ovat kuivaneet. Juu, auton harmaan sisätilan takia kuva päätyi tähän.



Katselin kaupan parkkipaikalla autosta maisemaa. 
Tasaisen harmaa kauttaaltaan. Pieni tihkusade ei estänyt lintuparven ateriointia koivujen latvustossa. Vaikka suurentelin otostani, en varmuudella päässyt selvyyteen linnuista. Eivät lähteneet lentoon, vaikka kävelin autosta puiden läheisyyteen. Silti en kunnon kuvaa saanut. Ehkä tilhiä?



Repolaiselle iso kiitos värihaasteen emännöimisestä.

perjantai 5. heinäkuuta 2024

Valkoinen jääsydän

 Värihaaste  on tällä kertaa valkoinen + jää. Tähän Repolaisen aloittamaan haasteeseen on väljät säännöt. Riittää yksikin asia, mutta voihan niitä olla useampia! 

Heinäkuun helteillä on ihan huippua esitellä jääkuvia. Valkoistakin niistä löytyy.

Joku ihme mielenliike sai minut kerran keskellä kesää jäädyttämään sydämen kakkuvuokassa (en omaa sydäntäni) Tämä vuoden 2009 heinäkuussa jäätynyt sydän on ja pysyy yhä kuvatiedostoissani, vaikka pyrin kuvia kovasti karsimaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin kokeilin kukkien jäädyttämistä. Ongelma vain, etten saanut niitä pysymään jäädytysastiassa niin, etteivät olisi nousseet vedessä liiaksi pintaan.


Ruusu on juuri ja juuri kokonaan jään sisällä. Iso mutteri pitää sitä pikku ämpärin pohjassa jäädytysvaiheessa. Varmasti on parempikin konsti, en vain tiedä sitä.


Kirjoitin vuonna 2021 blogiini joulukalenteria, jolloin joulukuun 24 päiväksi olin jäädyttänyt 24 jäälyhtyä, jotka ripottelin etupihan metsikköön. Oli hikistä liikkua jäälyhty sylissä etsimässä sille sopivaa paikkaa. Lunta oli yli puoli metriä.

Nyt ei ole helle, eikä sada, on pilvipoutaa ja koleaa. Nämä kuvani olisivat hellepäivälle sopivasti viilentäviä. Nyt ne saavat aikaan vilunväristyksiä.
Keväällä vuosia sitten olin lounaalla ja katselin ikkunasta, miten ulkona jääpuikkojen päistä tippui vesipisaroita. Varoituskylttejä oli, missä luki- varo putoavia jääpuikkoja. 
Kevät eteni ja sulatteli ne.

Kevät sulatti myös lammen jään, mikä oli puikkoontunut jo hassusti. Kun tönäisin, puikot alkoivat kaatua dominotyyliin. Lampi oli rannassa pohjaan asti jäätynyt.


Raparperi uhkui keväällä kasvuvoimaa. 
Tarkkailin sitä päivittäin, miten se sinnillä työntyi jääkerroksen läpi.  Myöhemmin olen parannellut raparperin elinoloja, ettei vesi keväisin seisoisi kasvupaikalla niin kauan.


Valkoinen + jää kuvistani seuraava jatkaa, mitä edellispostauksessa jo kerroin soista. 
Jäätynyt suo on kaunis ja varmasti yhtä arvaamaton, kuin suot yleensä. Ei ollut varaa astua jäälle, mutta tuppaita löytyi matkan etenemiseksi riittävästi


 Nyt on kuitenkin kesä. 
Aurinkoisen ja lämpimän, huom! ei kuuman päivän tullessa, työnnän veneen vesille. Istun tuhdolle ja soudan verkkaisesti. Veden liplatus veneen kylkeen saa aikaan äänen, joka mielensopukoihin työntyessään tuntuu rentouttavalta, juuri oikealta kesältä.


Repolaiselle suurkiitos haasteesta ja mainiota heinäkuuta kaikille !

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Ruskea, ruskeaa

 Repolaisen aloittamassa värihaasteessa on vuorossa RUSKEA  Mitä ruskeaa on elämässäsi - riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin! 

Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Kevät on ottanut Karsikonperälläkin jättiharppauksen ja ulkona näkyy valkoisen jälkeen paljon ruskeaa. Heinä on kulottuneen ruskeaa. Suot tumman ruskeita.  Ruskeaa kaikkialla, mutta enää vain hetken, kun uusi kasvu ottaa vallan.

Kalavedet ovat osin sulana ja ensimmäiset ahvenet uineet katiskaan. Luomuruokaa pienellä vaivalla pöytään.


Monien herkku, korvasienet, nekin alkaavat kasvunsa näihin aikoihin. Minä en ymmärrä sen herkun päälle mitään, mutta kuvaan mielelläni korvasienet, kuin muutkin sienet.

Polut alkavat houkutella minua heti, kun lumi on sulanut niin paljon, ettei tarvitse kahlata. Autiotuvilla piipahtaminen on tavallaan kevääni aktiiviavaus. Makkarat ja pannujauhatus mukaan.  

Minulle maistuu kahvi, niin retkellä, kuin myös kotipöydän ääressä. Puolitoista vuotta sitten jätin kahvimaidon pois. Totuttelua vaati jonkun aikaa, mutta enää ei tule mieleen lorauttaa kahviin maitoa.


Retkellä voin  innostua leikkimään. Lapsuus tuli mieleen, kun rakentelin tikkulehmiä. Töin tuskin sain lehmäni jaloilleen. En ollut harjoitellut vuosikymmeniin.
Kuvan käpylehmät ovat Suomi 100 leikkimielinen sadan lehmän karja vanhan kaivonkannen päälle.
Kuvan säilytän muistona tapahtumasta

 
 
Ei mene pitkään, kun hyttyset ilmestyvät. Vielä niitä ei sanottavasti ole, mutta jos lämmin jatkuu, niin kohta on. Minua itikat, eivätkä mäkärät kiusaa, eikä minun tarvitse öljytä nahkaani Offilla, ei muillakaan mönjillä. Veren imijät eivät tykkää minusta. 


Kesä on koht`sillään. 
Sitten vaan kesäheinät kenkiin ja menoks. Kuvasta ei heinä juuri erotu, mutta onpa seinä kuitenkin lämpimän ruskea.


 Korkokenkäkukkamekkosuohiihtosukseni ovat yhä kunnossa ja ruskeat. Turvetta piti repiä kenkiin kannan taakse, muuten hölskyvät. Ensi kesänä heinäkuussa on kisat Kapustasuolla jälleen. 
 

Jos pahat unet tuppaavat vaivaamaan, pitää keksiä jotain niiden torjumiseksi. Itse rakensin unisiepparin, joka roikkuu poronsarvessa ensin ikkunan edessä, sittemmin tehokkaamin toimivana sängyn päädyssä. Se pystyy estämään pahat unet, etteivät ehdi tajuntaani edes tullakaan. Ruskea väri rauhoittaa, siksi siepparissani on kehällä vaalean ruskeaa villalankaa, kotona värjättyä, ruskeita riekon höyheniä, sekä puisia helmiä, sekä kultarengas keskellä
 

Ihanaa kesää blogiystävät!

torstai 2. toukokuuta 2024

Ei värillä väliä, kunhan on punaista

Reissaa ja räpeltää blogin Repolaisen värihaasteessa on nyt vuoro punaisella.  Kysymys kuuluu, mitä punaista on elämässäsi? Riittää jopa yksi asia, mutta montakin saa olla.

Ensimmäinen punainen asia tällä hetkellä on punainen ruusu pöydällä. Pelastin sen edelliskeväänä puutarhan ulkomyymälästä. Se oli jätetty jo kuihtumaan. Maksoin 50 sentiä ja elvytin. 

Neulekorissani on punaista lankaa, useaampia sävyjä.  Oli myös neljäkymmentä vuotta sitten, kun kudoin pojalleni punaisen villapuseron, mikä ei kuitenkaan häntä miellyttänyt, koska oli punainen. 

Otin puseron omaan käyttööni ja joka talvi se on minua lämmittänyt. Nykyään vanhasta neuleesta menee sormi helposti läpi, mutta rakasta neuletta, jolla on historiansa, en voi hävittää. Pesin sen taas.


Punaisia marjoja löytyy pakasteesta 
Metsiköstä poimitut vatut niistä niistä herkullisimpia. Edelle menisivät vain metsämansikat, jos niitä kasvaisi täällä.
Hilla  on joskus hyvin lämpimän punainen, ei suinkaan aina kullankeltainen, vaikka kypsä onkin.


Pikkulinnut eivät ole vielä tutustunet pihan pönttötarjontaan Ehkä kannattaisi, sillä ennen vappua puhdistettiin pöntöt, sekä tehtiin korjauksia muutamiin. Lentoaukon ympärillä on kaikissa pöntöissä  metallilevy käpytikkojen sekä oravien kiusaksi.  Katot ja lattiat uusittu.
Kuvassa oleva pesimispönttö on vajan punaisella seinällä ja kovasti kirjosiepon ja sinitiaisen mieleen. Varauksesta käydään joka kevät kiivasta riitaa. Kun tarkemmin ajattelen, olisin voinut maalata pöntön punaiseksi.

Vapun ilmapallot. Yksi niistä oli punainen. Itsekin meni melkein punaiseksi, kun palloihin puhalsin ilmaa.

Vappu on ohi, talvi ei kuitenkaan. Onnekseni olen niin talvi-ihminen, ettei hanget vieläkään tunnu ahdistavan. Paljon on yhä lunta, vaikka tiet, sorateitä myöten ovat sulaneet. Monot kuitenkin joutavat kesävarastoon ja saappaat tilalle.


Minä tykkään punaisesta. Harvoin kuitenkaan pukeudun kovin punaiseen. Pipo ja sukat kyllä punaiset
Seuraavaksi hankin punaiset saappaat.

Repolaiselle iso kiitos tästä värihaasteesta.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Sinisiä kuvia

 Repolaisen värihaaste jatkuu sinisellä.  Kysymys kuuluu, mitä sinistä on elämässäsi? Riittää jopa yksi asia, mutta montakin saa olla.

                                                                      *

Sininen ei kuulu aivan lempiväreihini. Ehkä siksi kodin seinien sisäpuolelta ei sinistä löydykään. Vain fileointiveitsen suojakotelo, vanha kerätyskello, askartelupakkini, puolivalmiit villasukat ja arvokkainpana lapsenlapseni maalaama joutsentaulu.

Paljon kuitenkin olen kuvannut sinistä - taivasta, vettä, kaamosta, kukkia, marjoja. Kauneinta ja tunnelmallisinta on kaamoksen sininenhetki.  myös kuvauksellista..

 
 


Kantohanget ovat tulleet. Vielä eilen vettä löröttäneiä räystäitä koristaa nyt jääpuikot. Peippo on tullut ja pääskysiä ootellessa vartoillaan seuraavaa Repolaisen haasteväriä.


Repolaiselle suurkiitos mukaansa tempaavasta haasteesta. 

torstai 28. maaliskuuta 2024

Hyvää pääsiäistä

 Nyt Repolaisen värihaasteessa on keltaisen vuoro. Sopivasti.

Minun pääsiäiseni on keltainen. Narsissit, tulppaanit, pääsiäistiput, kaitaliinakin, keltaisia ne ovat, sävy vain vaihtelee. 

Suklaamunat on kääräisty kullankeltaiseen ohueen folioon. Tällä kertaa ehdin kuvata osan.


Saapi ottaa - olkaa hyvät.

Alkuviikolla sain käsinkirjoitetun ja postin tuoman kirjeen. Ilahduin isosti! Aloitin kohta vastaamaan tekemällä ensin pääsiäisen näköisen kirjekuoren,  Jos en vastaa kohta kirjeen saatuani, se unohtuu helposti. Kirjeskuoressani matkaa ystävälle pääsiäistervehdys tulppaanien kera.


 Mieluisimmat pääsiäisen kukkani ovat kuitenkin narsissit.  Kaikenlaiset narsissit.


Joskus niitä oli pihassa enemmänkin.


Koillismaalla ei hangen alta pilkota vielä mitään. Lumen aikaa on ehkä toukokuun puoliväliin, ehkä kesäkuun alkuun asti.

Iltahämärä on siirtynyt jo hurjasti. Ehkä kuitenkin pääsiäisen iltoina sytytetään öljylyhty. Siitä loistaa lämmin valo ja palaa varsinkin pakkasella paremmin, mitä kynttilät.


Repolaisen värihaasteen -keltainen- innoittamana saa laittaa postaukseensa yksi tai miten monta kuvaa haluaa. 

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ