Linnut pitivät muuan päivä mekkalaa, kun ruoka oli loppu. Ilmeisesti siemeniä oli tarvis vielä saada.
Pakko sen porukan edessä oli heltyä ja kipaista kauppaan siemenostoksille. Vaikka ruokaa oli tarjolla, niin yhteenottoja oli tiheään.
Tänään itseltäni vierähti pari tuntia ikkunan takaa lintuja katsellessa ja kuvatessa. Sää vaihteli lumisateesta aurinkoiseen ja tarkkuus kuvissa samaan tahtiin.
Siivekkäillä tuntui olevan selkeä meininki - Kaikki Mulle Heti. Osaa ne linnutkin, ei pelkästään ihmiset.
Kun lintulaudalle tuli tilaa riitapukareiden selvitellessä välejään ilmassa, paikalle lensi oitis uusi porukka ja torailu jatkui.
Ei käy linnunaivoon, että olisi parasta vain syödä, eikä rähinöidä, sillä orava tulee kohta yksin tai kavereineen. Joka kerta Ahtaajan ilmestyessä pelipaikalle linnut lehahtavät tiehensä kuin varpusparvi tullakseen takaisin heti, kun orava keskittyy ahmimaan.
Ahtaaja pitää puolensa. Se ei ole lintujen toilailuista millänsäkään. Minulle se vispaa häntäänsä ja naksuttaa ja säkättää kiukkuisena. Ymmärrän kyllä, ruokarauha.
Se on vielä hyvässä talvikarvassa, toisin kuin useimmat muut oravat. Ehkä rasva ja auringonkukansiemenet ovat hyväksi turkille. Saattapa olla raskaanakin, syö ainakin monen edestä.
Loppuun pakollinen porokuva. Tykkään niistä niin paljon, että edelleenkin kuvia tulee otettua liian kanssa. Tällä kertaa kuvasin poron sarventyntien takia.
Ihmetellä saa, miksi poron pitää pudottaa sarvensa joka syystalvi ja kasvattaa uudet niin nopeasti, että jo kesällä ovat pudonneita komeammat. Sarvi on kasvaessaan niin pehmoisen näköisen nukan peittämä.
