Karsikkopuu
Seison ikivanhalla polulla, joka paikoin tuskin erottuu
maastosta, mutta tuntuu jalan alla.
Polun vieressä on karsikkopuu. Kuusi, jonka alimmat oksat
hipovat neulasettomina maata ja joilta roikkuva naava vain lisää puun arvokkuutta.
Kuusi tunnetaan Antinkuusena.
Mies on saanut nimikkopuunsa kuoltuaan sen juurelle. Joku on Antin löytäessään kaivertanut puukolla puun kylkeen ristin ja sen
yläpuolelle nimikirjaimet AT, sekä alle 1927.
Risti näkyy rosoisena arpena kuusen kyljessä. Näkee, että kuusi on ”itkenyt” paljon. Antin muistona risti säilyy niin kauan kuin kuusikin.
Hiljennyn hetkeksi.
Ennen ei maalattu spraymaalilla nimmareita ja logoja tyyliin – Kilroy kävi täällä. Puukko toimi silloin paremmin, kuin kynät ja tussit.
*
Krapu 36/2024, vihjeenä sadansanan tarinointiin allaoleva kuva, Lisää Krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa, jonne voi linkittää oman kirjoituksensa.
