Kesä, juhannus ja kesäpäivänseisaus

Juhannus on pian takana. Toivottavasti vietitte ja vietätte edelleen sitä leppoisissa merkeissä kaikin puolin.  Oikeastaan juhannuksen aika olisi vasta tulevalla viikolla, kuten se oli ennen kiinteänä 24. kesäkuuta. Jussin nimipäivä on sentään pysynyt 24. kesäkuuta. Minulla on oma Jussi ja seuraavankin polven Jussi, kun on Jussin poika Juha.

Meillä juhannus on sujunut mukavasti, kuten monet kymmenet juhannukset aikaisemmatkin. Sää ollut joltinen, väliin aurinkoista, väliin sadetta, ukkostakin. 

Aattona keräsin vanhalta pellolta, missä kullerot alkoivat jo lopetella kukoistustaan, niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvia, suolaheinää, puna-ailakkeja, koiranputkia, joukkoon löysin vielä muutaman kulleron ja ojan toiselta puolen suopursun kukkivia oksia. Seitsemän kukkaa, mutta en minä tyynyn alle niitä sujauttanut, vaan kahteen isoon maljakkoon. Semmoisiin betonisiin, joita valimossani väsäsin pari kesää sitten.

 Sammakonkin näin, mutta ei haluttanut suukotella sitä. Kuitenkin hymyilytti, sillä muistin vanhan jutun, jossa pussasin rupisammakkoa ja heti kaverit heittämään huulta - Miten olisi käynyt, jos sammakosta olisi putkahtanut prinssi!!

Olisi kai siinä ollut selittelemistä juhannusyön taiaksi.

Koillismaan sää näillä minun alueillani on ollut hyvin vaihteleva. On ollut aurinkoista, mutta pilvipäiviä enemmän ja sateita ropsahtanut tiuhaan tahtiin. 

Minun pienet viljelmäni ovat pulassa, ovat hukkumaisillaan. Olisi ollut parempi istuttaa maissin sijasta riisiä. Koleus ja märkyys ovat huono yhdistelmä.

Perunasankoni, kaikki seitsemän olen pitänyt liiterin pitkälle ulottuvan räystään alla. Pettymyksekseni potun varret kasvavat vauhdilla. Ilmeisesti mustamulta on liiaksi kasvua kiihdyttävää.  Onpa minulla kuitenkin räystään alla kaunista vihreää!

Juhannusjuttuihin palatakseni, niin perinteiset tuli tehtyä. Kävin tekemässä saunavastan, mutta laiskuuttani kelpuutin vitsaspannan tilalle nippusiteen. Toimiva ja pitävä niinkin, mutta ei yhtä kaunis.

Kuitenkin vastaa valmistellessa sanomiskuntoon levisi saunaan kesäinen koivuntuoksu. Kai juuri tuoksun vuoksi viitsin alkaa vastan tekoon.

Uiminen kuuluu myös minun juhannukseeni. Nytkin piti käymäni jo aattoyönä, mutta mitä turhia, en jaksanut. Yö oli kuitenkin kaunis ja kylmä. Vain +1.5 asetta.

Korjasin uintitilanteeni käymässä aamusella polskimassa. Melko viileä oli kylpy.

Ajatella, tänään on jo kesäpäivänseisaus ja alkaa päivien vuoro lyhetä. Ns. vanhan kansan pikkukesä vaihtuu juhannuksen jälkeen isoksi kesäksi. Jos enteet paikkaansa pitävät, niin Koillismaalla isokesä tulisi olemaan lämmin, jopa helteinen, olihan tämä pikkukesä päinvastainen. Kannattanee uskoa tuo vanha viisaus.

Porot ovat päässeet hieman helpommalla kolean alkukesän takia. Karva on osin vaihtunut uuteen. Pikku vasat ovat kauniita, ei väliä onko karva punaruskea, tumman ruskea, vaiko valkoinen. Kuvan pikku vasan emoineen näin eilen uimareissulla. Aivan vitivalkoinen pikkuporo.

Kiihkeänä käy tällä hetkellä keskustelut kesän marjasadosta, nimenomaan hillan kypsymisestä. Puhuttaa myös mustikan ja puolukan marjastus, kun ulkomaalaiset marjanpoimijat eivät tulekaan.

Hilla on tupella ja paikoin yhä kukassa. 

Hillaa en ole koskaan poiminut myyntiin. Mustikkaa ja puolukkaa sen sijaan olen joskus nuorempana innoissani myynytkin. Nyt on hyvä, jos jaksan omaan pakasteeseen edes sen verran, mitä tarvitsee talven mittaan.

 

Jatketaanpa juhannuksen viettoa!

Mustaa monella pinnalla

Nyt on vuorossa musta.
- riittää yksikin asia, mutta saa niitä olla paljonkin!
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!  Tämä haaste on lähtenyt Repolainen reissaa ja räpeltää- blogista.

Kiitos paljon haasteesta. Nyt taisin innostua liikaa, mutta olihan lupa revitellä? 

Tänä kesänä se onnistui taas. Innostuin kevällä istuttamaan muutamaan ämpäriin perunaa. Kaksi peruuna per ämpäri. Mustassa mullassa kasvoivat hyvin.

Sain kolme viikkoa sitten nostaa ensimmäiset perunat. Kyllä olivat namia.

Mustia ovat variksenmarjat. Joskus olen kerännyt niitä mehustukseen. Tulee hyvä mehu, kun lisää sitruunahappoa, muuten maku on hieman plassu.

Jos metsässä liikkuessa tulee jano, niin variksenmarjoista saa hieman helpotusta, kun imeskelee niitä.

Uljain mustista kuvistani on mustan kiiltävä sisareni hevonen. Sisarellani oli joskus kaksi heppaa ja ratsastettiin yhdessä, hän Mustalla ja minä Ilonalla, vaalealla kaunokaisella.

Haarapääskysen poikaset olivat uteliaita. Kurkkivat pesän laidalta, kun istuin vajassa ruohonleikkurin istuimella, milloin kirjoittamassa tarinoitani tai kuvaamassa poikasia. Olivat tottuneet minuun, myös emolinnut kävivät ruokkimassa, välittämättä minusta rahtuakaan.

Ei näissä pörröpäissä ole vielä paljon mustaa, mutta isompana vähän enemmänn. Kiikun kaakun kelpuutin kuvan mukaan.

Kun on kaivanut potut, poiminut marjat, ratsastanut hiukan, kuvannut lintuja ja tehnyt muutakin vähemmän tärkeää, voi lähteä retkeilemään.

 Tällä kertaa retkikohteeksi valikoitui paikka, joka on musta, vaikkei ehkä kuvassa näytäkään aivan mustalta.

Sevittyäni jyrkästä ja pehmeästä alustasta puolittain konttaamalla, oli löydettävä miellyttävämpi maisema taukopaikaksi.

Odottamaan joutui, sillä kaksi frakkipukuista tyyppiä oli tarkastamassa autoa. Aivan kuin toinen potkisi renkaita ja toinen kirjaisi tiedot tabletille!

Kaikki hyvin. 

Nyt vain rentoutumaan hyvän musiikin pariin. Vuosia sitten tuli hulluuksissaan hävitettyä iso osa LP:tä ja levysoitin siinä mukana. Eikös vaan  huulluus iskenyt takaisin, ja piti hankki levysoitin uudemman kerran

Hienoa alkanutta syksyä. Tunnelmoidaan.