Oppimisen tuska

 Harpon ylöspäin lounasravintolan jyrkkiä ja lumisia kierreportaita.

Repussa on geometrian oppikirja, sillä syötyäni haluan silmäillä vielä jotain tärppejä. Iltapäivällä on kokeet.

 Tilaan salaatin ja paistetut lenkkimakkaraviipaleet perunamuusin kera. Syön vitkastelematta, että aikaa jäisi geometrialle.

Ainakin Pythagoraan lauseen soveltamisesta Talikainen laittaisi tehtävän tai kaksi. Toivon, ettei mitään trigonometriasta, sillä sinit ja kosinit ovat sekametelisoppaa minulle.

 -Voi taivas, mikä idiootti olinkaan valitessani matematiikkalinjan. Huokaan sujauttaessani kirjan reppuun, sitten lähden.

Liukastun portaalla.

Teen vauhdikkaan lennon persuksilleni ja luisun monta askelmaa. Suistun lopulta päistikkaa rautakaiteeseen oikea reisi edellä.

Geometrian kokeessa vein Talikaiselle tyhjän paperin.

 Aamulla pakara ja reisi ovat yhtä laajaa mustelmaa.

 ♥

Krapu 10/23, sanat; idiootti, mustelma, ravintola

 Krapu = sadansanan tarina, jossa mukana annetut avainsanat. Lisää krapukirjoittamisesta löytyy SusuPetalin blogista.

                                         

Kesäyö

Kesäyö ja polku.
Ja se tunne, kun jalan alla on pitkokset ja se, kun seuraavan mutkan takaa vastaan tulee monta sataa rappusta.
Sykähdyttävää.
Kuten myös kesäyössä tuoksuva suopursu ja itikkaöljy.
Sinällään tuo kaikki jo loihtii retkeilijälle mukavia mielikuvia.

Luonto ei nuku, kun valoa riittää. On yötöntä aikaa.
Keskiyö tarjoaa lintujen konsertin.  Minä en solisteja tunnista, mutta arvelen, että sinirinta ja laulurastas reissulaista viihdyttävät.
Liian keskittyneesti minun ei passaa uppoutua musiikkiin, eikä ihailemaan puun juurten muodostamia kuvioita. Saattaisin kokea yllätyksen.

Portaita kivutessa oma puuskutukseni sekoittuu yön ääniin ja hikinen iho houkuttaa lisää verta janoavia inisijöitä. Tuppaavat suuhunkin.

Ehkä Murpfyn laki, kun huomaa toivoneensa, että isoimman osan portaista saisi kulkea alaspäin. Useimmiten käy toisin.

Etäältä kuulee vierellä virtaavan joen muuttuvan koskeksi. Vesi on vapaa ja villisti kohisten se syöksyy koskipaikoissa. Uimalla eikä kahlaamalla tarvitse jokea ylittää. Riippusiltaa pitkin on helppoa.

Suot tasapainottavat maiseman jylhyyttä. Itsekin saa ikään kuin hengähdystauon jyrkkien nousujen ja laskujen jälkeen. Kauniitakin ovat täynnä valkoisia hillan ja tupasvillan kukkia.
Eri asia on, mitä tekee nämä kovat sateet hillatoiveille?

Ensi viikon lopulla on juhannus. Täällä ei kuki juhannusruusut, mutta metsäkurjenpolvet, niittyleinikit, koiranputket kylläkin.  Aurinkoinen juhannusyö olisi vallan hienoa.

Hyvää juhannusta ☺