Vuoden viimeinen päivä

On vuoden viimeinen päivä.
Kun aamun pimeys haihtuu, tilalle tulee päivän hämärä.

Muutamien viime päivien värilliset aamukajastukset ovat poissa. Eilinen tuuli on puhdistanut puista irtolumet ja pakkasista vain rippeet jäljillä. Aamuisella kauppareissulla saa muistella, miten kaunista oli alkuviikolla.

Tänään on kuitenkin hyvä päivä lähteä hiihtämään.
Latua en tarvitse, sillä metsässä on lähes kantohanki. Pitkää suksea ei upota. Minun tekee mieli kierrellä tuttuja paikkoja, tuntuu kuin kävisin tervehtimässä ja toivottamassa niille hyvää uutta vuotta. Viimeistään kesällä kökötän taas tuossa rannalla virveli kourassa.
Niin ainakin toivon.

Aina jää yksi viimeiseksi.
Niin kuin tämäkin päivä tästä armon vuodesta 2015.
Viikon takaisesta joulusta on vain muistot ja minä putosin kirjoittamattomuuden tyhjiöön. Olin ollut joulukuun jouluaattoon asti niin tekstien kuin sanojenkin lumoissa. Melkein toivoin, että joulukuun adventtikalenteripäivät olisivat jatkuneet.
Muutamia yrityksiä on ollut aloittaa uutta, mutta sormet ovat kieltäytyneet näpyttelemästä, Väkisin ei synny mitään, vaikka olisi miten kova halu kirjoittaa. Tulee vain levoton olo.

Aamupäivän hiihtoreissulla etsin poispääsyä levottomasta olostani. Sitä ennen eilisillan saunomisella koetin samaa. Ensimmäisen kerran tuli kokeiltua pakasteessa kesästä lähtien ollutta vastaa. Jo saunan ovea avatessa sieltä tulvahti kesä! Koivun tuoksu oli hurmaavan kesäinen, niin täyteläinen.
Vastan värikin on kuin itse kesä.

Eilisen myöhäisillan aikana kävin vilkuilemassa taivaalle usein. Odotin revontulia, vaan pilvisyyttä oli liikaa. Reposet olisivat niin paljon komeampia räiskeitä, kuin uudenvuoden tulitteet.
En meinaa valaa tinoja, enkä tee lupauksiakaan. Ihan vaan matalaa profiilia.

Himmelioljet odottavat toimeen ryhtymistä. Se homma siirtyy tältä vuodelta tulevalle. Ei ole kiirettä, sillä ensi jouluun on liki vuosi aikaa.
Kirjastosta hain kylläkin jo kirjan, josta löytyy mieleiseni malli.

Kalenterisukat sain valmiiksi jouluaattona. Se oli sangen mukava ja mielenkiintoinen joulukalenteri. En ole sukkiani vielä missään esitellyt, joten jospa nyt.

Joulupukki - raapale

Aattoilta jännittää. Kuten aina.

Tuleeko joulupukki tupaan asti vai jättääkö kiireissään lahjat porstuan puolelle? Mikä olisi hirveä pettymys.

Ennen joulupukilla oli harmaa nuttu, karvareuhka päässä, nahkarukkaset käsissä ja huopikkaat jaloissa. Nyt se kulkee punaisissaan.
Lahjapaketteja sai tavallisesti vain yhden jokainen lapsi. Pukilla kontissaan vitsojakin.

Kauan sitten minä löysin joululahjapaketistani sinikantisen pienen ruutuvihon ja lyijykynän. Silloin kuulema töhertelin kirjaimia joka paikkaan.

Joulupukki!
Melkoinen huijaus aikuisten puolelta.

Taannoin olin piinapenkissä, kun lapsenlapseni tivasi, onko joulupukki olemassa vai ei.
Mietin tarkkaan ja vastasin rehellisesti, ettei oikeasti ole.
Seurasi hiljaisuus.

Tultiin lopulta tulokseen, että meistä kumpikin uskoo joulupukkiin ihan pikkuisen ..... jouluaattona.
Tänä iltana.

Joulukirkko - raapale

Joulu herkistää syvällisesti.
Muutenkin, kun kuuntelemalla - Varpunen jouluaamuna.

Sytytän muistokynttilöitä. Tunnen, miten kurkussa rupeaa karhenemaan, miten silmänurkka alkaa kostua.
Se haikeus, mikä sillä hetkellä valtaa mielen, on niin voimallinen.

Lapsena olin vain kerran joulukirkossa. Se oli rekiretki. Sain tehdä matkaa reessä vällyjen alla. Siitä joulukirkosta on jäänyt pysyvästi mieleen vain hevoset ja vällyt. Ehkä olen nukkunut isomman osan aikaa.

Kuusi vuotta siitä, kun veli Vilkastus sairasti. Lähdin yksin aattoillan joulukirkoon. Kotiin kävellessä katselin tähtitaivasta.

Äkkiä näkyi kirkas tähdenlento. Ehdin toivoa ja mieli keventyi.
Mutkan takaa ihanaa huomata, että minua odotettiin kotiin. Jäälyhdyt oli sytytetty ja aaton jouluateria katettu pöytään.

Teen himmeliä - raapale

Himmeli on kaunis joulun koriste.
Se on katseenvangitsija, joka lumoaa. Nimenomaan olkihimmeli.

Olin jo vakuuttunut, etten saa mistään olkia. Tilaamalla kylläkin, mutta minkä laatuisia.
Silti paperiset mehupillit eivät innostaneet askartelemaan, joten jatkoin kyselyjä ja olin onnekas.

Nyt minulla on puoli kupoa metrisiä ruisolkia, tähkineen. Itse himmelin tekemiseen tarvitsen vain aikaa ja innostuksen.
Tähkät päätyivät jouluasetelmaan, sekä maljakkoon joulupöydälle ruistähkiä ja kuusenoksia.

Perinteisiä himmeleitä olen aikaisemminkin tehnyt, mutta nyt haluan kokeilla, osaisinko muunlaisen. Kirjastokäynnin tämä aikomani malli kuitenkin vaatii. Aivan googlen opeilla ei taida syntyä valmista.

Uskon, että himmelille alkaa uusi tuleminen. Lähes unohdettuna se palaa kotien joulukoristeeksi.

Onnistuukohan minulta tämmöinen!

Kolme yötä jouluun - raapale

Vielä kolme yötä jouluun.

Karsikonperällä, täällä vaarojen syleilyssä ollaan jo valmiit ottamaan joulu vastaan.
Kiireet eivät ole osanneet tänne.

Joulukuusi on kököttänyt pihassa joulukuun ensimmäisestä päivästä. Se on saanut useaan kertaan lumikoristeet harteilleen. Välillä ne ovat sulaneet poiskin.

Joulukirjeet ja -kortit on kirjoitettu ja lähetetty lämpimien ajatusten saattelemina matkaan. Niiden postiin vieminen jäi viime tippaan, mutta ehtivät kyllä.

Kirjoittamieni raapaleiden myötä matkasin lapsuuteeni ja muistin sokkeloista löysin monenlaista. Joulu tulee ilman lahjavuoriakin.
Myös tänä vuonna toivon itselleni vain yhtä - mielenrauhaa.

Neljä pehmeää pakettia olen käärinyt ja rakentanut suklaakarkkikuusen valmiiksi.  "Namikuusi" herkutellaan yhteisvoimin.

Aattoiltana tulee joulupukki. Ehkäpä annan suukon partaposkelle.

Koulun joulujuhla- raapale

♪ ♪"Hyvää iltaa, hyvää iltaa pienet tontut te. Oomme tulleet kysymähän, leikittekö kanssamme?"♪ ♪

Oltiin keijuja ja tonttuja. Harjoiteltiin esityksiä ahkerasti pitkin syksyä. 

Harmaa tonttuasu sopi minulle paremmin, mitä keijukansan harsomekko pumpulisiipineen.

Hirmuisen jännittyneenä odottettiin iltaa ja joulujuhlan alkamista. 

Ihanin alakoulun joulujuhlamuistoni on -50 luvulta. Isä vei pikku koululaisiaan hevosreessä illan pimetessä koululle. Hevoselle oli pihassa puomi, johon se sidottiin odottamaan. Heiniä eteen.

Ohjelmaa oli paljon. 

Enkeli taivaan ja evankeljumi aloittivat juhlan. Sitten leikittiin, laulettiin, näyteltiin. Saatiin joulutodistukset. Joulupukkikin tuli jakamaan säkistään jokaiselle oppilaalle ruskeassa paperipussissa omenan ja piparkakun. Piparit maistuivat ihan Bertta-keittäjän leipomilta.

Rekikyyti kotiin oli juhlavaa aisakellon kilkatessa.

Joulua metsän väelle

Lumi peittää maiseman ja toissa päivän napakka pakkanen huurrutti joka puun ja pensaan. Tänään nouseva aurinko ei kajastellut oranssiväriä itäiselle taivaalle, eikä ollut sinistä hetkeäkään. Syvä harmaus levittäytyi kaiken ylle.

Tuiskuttaa. Pakkasta -7.
Lintulautojen siivekkäät ovat höyhenet pörröllään. Ovatko talven tuiskut ja kylmät nyt tulleet jäädäkseen?
Itsellä on hyvä, kun on lämmintä pirtissä ja ruokaa pöydässä.

Auringonkukansiemenet ja talikakut häviävät muutamassa päivässä.
Meidän perheessä on selkeä työnjako. Mies pitää huolen, etteivät lintulaudat ole tyhjinä ja minä napsin kuvia.
Luulen kyllä, että pihapiirissä liikkuu näin joulun alla myös metsän väestä huolehtiva tonttu, joka käy tarkkailemassa lintulautojen ruokatilannetta.

Näin tontun kerran vilaukselta.