Kesä tuli

Kesä tuli tänne Karsikonperällekin.
Yhdessä yössä ja päivässä kolea kevät vaihtui kesän lämpöön ja hentoon viherrykseen. Kerta kaikkiaan huikeaa, miten eilisen päivän hellelukemat ja öinen ukkossade villitsivät luontoa. Koivuun on paikoin puhjenneet pikkuriikkiset hiirenkorvat, jotka ovat kevään kauneinta minulle. Tulee vahva tunne, että kesä on kohtsillään.

Talviturkin heitin eilen ihan virallisesti. Siis kipasin rantaan ja uimaan. Kylymä kylypy se oli, mutta niin virkistävä. Paria päivää aiemmin olin jo käynyt savusaunan löylyistä järvessä. Uimakauden aloitus on toinen varsinainen kesän avaukseni.

Kesäherkkuihin kuuluu myös mato-ongella käyminen. Olen odottanut pitkään ja hartaasti kalavesien sulamista. Vihdoin eilen pääsin nauttimaan kohon ja kimmeltävän veden pinnan tuijottamisesta. Viis siitä, vaikkei kalaa tullut, tärkeintä oli päästä lammelle ja nähdä sen siirtyneen kesäaikaan. Rantakoivuista ei hiirenkorvia hevin erottanut, niin pieniä olivat, mutta jäät olivat veks.

Suurinpaa kalastuksen tuskaa tyydyttämään vietiin kaksi viikkoa sitten jokeen verkot, mutta kävi peräti surkeasti. Yöllä pakkanen pisti suvantokohdat jäihin ja toinen verkko rikkoontui täysin. Työ ja tuska oli saada edes nostettua jäämurikoita täynnä olevaa verkkoa veneeseen, eikä toinenkaan verkko mitään pyytänyt. 

Kala ei vielä liikkunut, kuulema joessa oli liikaa vierasta vettä. Se olis pitänyt ymmärtää ja malttaa vielä verkkojen kanssa.

Parhaillaan kirjosiepot valikoivat röyhkeästi pesäpöntöistä itselleen sopivia.Västäräkkipariskuntaa olen odotellut. Joka kesä ne ruukaavat tulla tämänkin talon pihaan ja vajan katonharjalle tepestelemaan, mutta vielä ei ole näkynyt. Kylillä olen niitä nähnyt, kuten eilen myös ensimmäiset haarapääskyset. Eilen kantautui niin ikään jostain vaaroilta päin käen kukunta.

Osaisipa meidän epäonninen haarapääskypariskunta saapuessaan ymmärtää, mitä olen tehnyt ja miksi. Pudotin nimittäin aamulla niiden toissa- ja edelliskesäisen pesätekeleen parvekkeen kattoharjasta. En suinkaan pahuuttani, vaan siksi, että ymmärtäisivät  rakentaa kotinsa jonkin muun piharakennuksen räystään alle, jossa se pysyisi koossa. Parvekkeen kattonharjan kolmio on niin kapea, että pesästä tulee väkisinkin liian ahdas ja se putoaa. Jo kolmena kesänä niin on tapahtunut ja osittain kohtalokkain seurauksin. Varmaan pääskysille on tullut laskuvirke pesän suunnittelu- ja /tai rakennusvaiheessa. Ehkä ovat valinneet väärät sementtiaineet. 

Karsikonperän tien penkoilla on vielä ankea väritys, muttei kauan. 

Viljelemättömillä pelloilla alkaa "orastaa". Salaattiaineksia löytyy jo hyvin omasta takaa. Tämmöiset asiat ovat täyttä kesää. Siispä- tervetuloa kesä!