Äidin kanssa vietetyt joululahjavalvojaiset muistan. Olin "iso, enkä uskonut enää joulupukkiin, sen sijaan nuoremmat sisarukset uskoivat.
Joululoma oli alkanut ja äiti otti minut aputontukseen.
Osasin kutoa. Sain valvoa ja tehdä joululahjoja, jotka olivat tuohon aikaan juuri sukkaa, lapasta, kaulaliinaa ja slipoveriä. Villapuserokin syntyi. Minä kudoin helpommat osat ja äiti jatkoi kavennukset.
Osasin kutoa. Sain valvoa ja tehdä joululahjoja, jotka olivat tuohon aikaan juuri sukkaa, lapasta, kaulaliinaa ja slipoveriä. Villapuserokin syntyi. Minä kudoin helpommat osat ja äiti jatkoi kavennukset.
Oli mahdottoman mukavaa jakaa salaisuuksia äidin kanssa.
Tonttumuori ja tonttutyttö, äiti ja minä istuttiin tuvan isolla pöydälla jalat penkillä. Tällättiin itsemme liki radiota, Kunneltiin joululahjavalvojaisia, kudottiin ja supateltiin. Ei passannut herättää nukkuvia taikka salaisuus joulupukista olisi paljastunut viimeistään aattoiltana.
Onhan tuosta jo joululahjavalvojaisista ikuisuus, mutta hyvin on muistissa säilynyt..
Suloinen muisto! Ja ihana radio! Lapasista tulee kauniit, talven sävyt.
VastaaPoistaTämä päivä ja huominen, sitten saa myös täällä valvoa ja nukkua ja tonttuilla rauhassa :)
Joululahjavalvojaiset, sitä tosiaan tunsi itsensä isoksi tytöksi, kun sai niihin vanhimpana osallistua...
VastaaPoistaKauniit värit on kutomuksessasi.
Noin jännää ja kivaa on sulla lapsena ollut äidin kanssa ja sitten supateltu ja kuunneltu radiota. Miten kivaa olikaan lapsena. Tosi komeat joulukalenterisukat ja hyvässä mallissa jo.
VastaaPoistaMeillä on yläkerrassa just tuollanen radio, ja ihan samanlaisesta sitä lapsena kuunneltiin joulun ajan ohjelmaa.
VastaaPoistaMukavia muistoja radio mieleen tuokin.
Minullakin on mukavia muistoja joululahjavalvojaisista äitini kanssa ja sitten kun omat lapset olivat pieniä. Rauhoittumista touhuisien päivien jälkeen.
VastaaPoistaHuomaa kyllä kokemuksesi, kun nuo sinun jämälankavillasukkajoulukalenterisukkasi ovat noin tasaista jälkeä :)
Radiosta tulee lapsuus mieleen minullekin.
VastaaPoistaRakkaita muistoja äidistä ja joulusalaisuuksista. Yhdessä tekeminen kahdestaan, ovat hetkiä jotka lähentävät ja säilyvät muistoissa. Esikoisena ole saanut olla äidin aputonttu. Ihana muisto ja upeat neuleet tulossa. Aivan ihanat värit olet niihin valinnut. Mukavaa torstai -päivää.
VastaaPoistaIhanat lämminhenkiset muistot! Radio oli tuolloin tärkeä ja sitä kuunneltiin jouluaskareita tehdessä meilläkin juuri samankaltaisesta kun kuvassasi on.
VastaaPoistaTuleepa kauniit lapaset neulomuksesta!
Tuo oli iki-ihana joulumuisto. Parhaat muistot joulusta ovatkin lapsuudesta, silloin joulu oli sadunhohtoinen, ja joululomakin oli aina ihana!
VastaaPoistaVielä osaa tontun apulainen hommat, kun niin kauniit lapaset ovat tulossa. Ettei vaan paljastuisi, kun täällä nyt näkyy :-))
VastaaPoistaLämpimät muistot säilyvät!
Minäkin muistan nuo joululahjavalvojaiset. Itse en koskaan jaksanut valvoa, vaikka olisin ollut utelias tietämään, mitä silloin syntyy :)Kiva, nostalginen postaus ja ihana, vähän nostalgisen näköinen neulekin ;)
VastaaPoistaIhanaa kuviota tulossa! Juuri nuo taivaalliset hetket, kun YKSIN ja ainoana saa olla äidin (tai isän) kanssa tehden jotain arkisen kivaa tai jutella tai vaan olla vierekkäin, muistaa. Mummotkin voi tarjota noita muistorikkaita hetkiä lastenlapsilleen. Se on missioni...
VastaaPoistaIhana muisto! Mieheni kerännyt noita vanhoja radioita joten meillä niitä on muutama :)
VastaaPoistaKauniit tumput tulossa.
VastaaPoistaLuin nuo edellistenkin päivien joulukalenterit. Hirveän surullinen joulu ollut sinulla, kun jouduit poikivan lehmän kanssa yksin olemaan. Melkein itku tuli silmään sitä ajatellessa.
Raapaleitasi lukiessa on noussut pintaan monta mukavaa joulumuistoa omasta lapsuudestani. Kauniit tumput saa joku onnekas.
VastaaPoistaSamanlaisia lahjoja itsekin käärin nykyään paketteihin!
VastaaPoistaTuollaiset salaisuudet äidin kanssa olivat ihania.
Aivan ihana kudin kuvassa!
Miten jännittävä olikaan tehdä ja paketoida lahjoja suljetun oven takana. Samalla korva radiossa kiinni kuunnella joululahjavalvojaisia.
VastaaPoistaMukava muisto:)
VastaaPoistaKyllä lapsuuden muistot ovat kauniita, sukkaa lapasta tosiaan saatiin ja niistä oltiin onnellisia kun muustakaan ei tiedetty. Maailma on muuttunut niistä ajoista aika tavalla. Hyvää joulun odottelua sinulle
VastaaPoistaEniten varmaan joulussa kaipaa noita menneitä ja muistaa lapsuuden jouluja.
VastaaPoistaLapsuuden joulunvalmisteluun liittyy mukavia muistoja, vaikka hommia piti tehdä jokaisen osansa ja myöhäisen illan tunnelmat olivat parhaita.
VastaaPoistaJeeeeee...kiitos kun vilautit kalenterisukkiasi. Hienosti olet edistynyt ja kaunis käsiala kutomisessasi. Ja yllätys yllätys, Sinullakin harmaa pohjaväri :-D
Kaunis ja ihana muisto sinulla!
VastaaPoistaNiin - kyllä tuo neuleeni on sukankudin. Innostuin kutomaan kalenterisukkia, josta Selma tuossa ylempänä mainitseekin. Pohjaväri on kylläkin vaalea sininen, kuva vääristää pahasti värin.
VastaaPoistaEnempi kalenterisukkien tekemisestä on blogissa - Missä neuloimme kerran.
Minä kiitän ja iloitsen joka kommentista.
Minäkin kuuntelin aina joululahjavalvojaisia radiosta, vaikka olisi väsyttänytkin. se vaan kuului oman nuoruuden traditioihin. Vieläkö radiosta muuten kuuluu kyseinen ohjelma?
VastaaPoistaSuch wonderful memories you are sharing Aimarii!! I love the old radio- brings back fond memories for myself as well!
VastaaPoistahugs my friend