tiistai 15. joulukuuta 2015

Jouluyö - raapale


Ne raskaimmat, kuin rakkaimmatkaan joulumuistot eivät unohdu koskaan.
Joulun lähetessä ja jouluna mielessäni häivähtää erään jouluyön muisto.

"Jouluaatto rupeaa vaihtumaan yöksi, ja samalla lumisade lakkaa. Tähdet tuikkivat pakkasen kiristyessä. Murhemielin lähden taas navetalle, ties monenneko kerran. Ymmärrän liiankin kanssa, että vastuulleni on jäänyt niin Madonna kuin pienemmät sisaruksetkin."

Olin nuori tyttönen ja yritin auttaa poikivaa Madonna-lehmää, saamatta yöllä eläinlääkäriä apuun.  Äiti oli sairaana, eikä isäkään kotona. Viisi nuorempaa sisarusta eivät enää kyselleet, miksei joulupukki tule meille.

Vasikkaa minä en osannut kääntää lehmän sisällä. Se kuoli, niin Madonnakin. Mukavaa olisi ollut nostaa vastasyntynyt puhtaille pahnoille,
Itkin lopun yötä lohduttomasti vasikan karsinassa.


26 kommenttia:

  1. Voi sinua pientä reipasta tyttöstä...

    VastaaPoista
  2. Pienen ihmisen raskas taakka! Voi sinnuu! Muistot ovat joskus kovia. Jaksetaan uuteen jouluun!

    VastaaPoista
  3. Raskas on taakka ollut tyttöselle. Parhaasi olet tehnyt, mutta suru vasikan ja lehmän kuolemasta on ollut suuri. Kokemukset, rankatkin, antavat kasvavalle nuorelle elämänviisautta enemmän, kuin pumpulissa kasvaneelle.
    Vaikka rankkaa se joskus on. Mukavaa tiistai -päivää :-)

    VastaaPoista
  4. Olipa raju kokemus ja vielä joulunaikaan. Elämän koulua kovimmillaan.
    Vaikuttava tuo valokuvasikin.
    Kaikkea hyvää tiistaipäivääsi <3

    VastaaPoista
  5. Nuorille tuo kokemus on kyllä liikaakin,,mielestäni ja vastuuta ollut sinulla paljon. Mutta toinen puoli on ,sitä osaa ja oppii arvostamaan pieniä asioita. Kaikkea hyvää tiistaihin :)

    VastaaPoista
  6. Tuosta onkin lapselle jäänyt ikävä muisto. Nuorille annettiin paljon vastuuta ennenvanhaan, minullakin on sellaisia mielessä. Hyvää päivänjatkoa sinne!

    VastaaPoista
  7. Rankka kokemus nuorelle tytölle juuri jouluyönä.

    Hyvää tiistaipäivää!

    VastaaPoista
  8. Vopin vain kuvitella tuon nuoren tuskaa lehmän menehtyessä. On tainnut olla pahin joulusi tuo. Nyt ihanaa joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista
  9. Itku tuli täälläkin...samaistuin kertomukseesi todella syvästi, vaikka en ole moiseen itse joutunutkaan. Kuva lehmästä ja tuosta autioituneesta liekapilttuusta nostivat vahvat tunteet pintaan.Samanlaista tyhjää navettaa katselen kesäpaikassani, vanhassa mummolassani.Ja muistan lapsuuteni lehmät sinne seisomaan, lypsyhetket ja vasikoimiset.Voin hyvin kuvitella hätäsi ja surusi tuona jouluyönä.

    VastaaPoista
  10. Nuorelle tytölle ei toivoisi noin rankkaa kokemusta.

    VastaaPoista
  11. Ikävä muisto! Olenkohan lukenut tuon kertomuksen jostakin, oletko kirjoittanut?

    VastaaPoista
  12. Itku tuli minullekin. Kipeä, koskettava muisto.

    VastaaPoista
  13. Raskas ja murheellinen jouluyö, säilyy varmaan muistoissasi ikuisesti.
    Yksi elämän riepumaton tummista raidoista.

    VastaaPoista
  14. Voi tyttö pieni, liian suuri vastuu sinulle annettiin, lapselle...
    Joulu herättää muistot, niin surulliset kuin iloisetkin.

    VastaaPoista
  15. Voi, niin raskas muisto! On sinulla ollut melkoinen vastuu. <3

    VastaaPoista
  16. Oi voi, uskon todella että kokemus ei unohdu. Ne on aina harmin pikkoja kun vasikka on väärinpäin. Teit parhaasi, mutta aina se ei riitä. Olit reipas kun yritit.

    VastaaPoista
  17. Oi sinua, miten raskas vastuu oli sinulla Aivan tuntuu kauheelta mikä tuska sinulla oli:)

    VastaaPoista
  18. Suuri vastuu sinulla on ollut. Kyllä siinä itku ois tullut kenellä vaan. Tuo ei ikinä unohdu.

    VastaaPoista
  19. Surullinen ja voimaton muisto.
    Sinä teit voitavasi, enempää ei voi vaatia.
    Onnettomat tilanteet voivat kasaantua kenen päälle tahansa.
    Surutyö yhdessä ajan kanssa parantaa haavan.

    VastaaPoista
  20. Sanotaan, että traumaattisista tapahtumista toipumista edistaa se, että kirjoittaa asiasta. Vaikkapa itselle pelkästään. Sinä olet jo pitkällä, kun olet jakanut asian blogistaniassa. Muistan kokonaisen Madonna-kertomuksen vanhasta blogistasi. Ei lapsen pitäisi joutua vanhemman rooliin. Elämänkokemuksella ymmärtää syy-yhteydet paremmin. On varmasti niin, että tämä tapahtuman muisto aktivoituu aina jouluna. Toivottavasti vähemmän kipeänä. Piri

    VastaaPoista
  21. Kiitos kaikille.
    Kirjoituksellani osallistuin 10 vuotta sitten kirjoituskilpailuun " Ei auta sano nauta" ja voitin sen.
    Aika oli silloin toinen, lapset osallistuivat kodin töihin, mihin kukin pystyi. Tilanne vaan muuttui jouluaattona katastrofaaliseksi.

    VastaaPoista
  22. On se ollut raskas joulu. Vasikan menetys ja vielä lehmänkin on aina kova paikka ja vielä jouluna. Äitisi kipeä ja isä poissa, kaikki pikkusisarusten toiveet vastuullasi ja sitten sattuu iso vahinko. En ihmettele, että sinusta on kasvanut niin aikaansaapa ja reipas.

    VastaaPoista
  23. Such a sad memory for a Christmas eve. Such a huge burden for a young girl- sorry you had to go through this "(
    huge hugs my friend,Jackie

    VastaaPoista