Heräsin liian aikaisin.
Hiivin alakertaan vilkaisemaan kelloa. Varttia vaille viisi, eikä unesta tietoakaan.
Tupa on hämyinen. Pieni led-valo vain hyllyllä. Verhottomista ikkunoista näkyvät pihakuusen kynttilät, jotka tuikkivat tuulen heilutellessa kuusen oksia. Tuvan seinään piirtyy varjoja.
Olen vain. Istun. Kuuntelen hiljaisuutta. Ajatukset vaeltavat lähellä ja kaukana.
Sitten särjen hämärän sytyttämällä valon.
Pöydällä on eilinen lehti, lukematta.
Selailen ja löydän himmelin askarteluohjeet. Juuri edellisviikolla etsin olkia. Ei niitä mistään löytynyt. Tai jos löytyi, niin pahasti halkinaisia. Ohjeessa tehtiin himmeliä paperisista mehupilleistä ja sprayjattiin lopuksi kultavärillä.
Monta himmeliä olen tehnyt oljista. Itsellä ei enää yhtäkään.
Jään pohtimaan himmelin tekemistä ja pistän aamukahvin tippumaan.
Tunnelmallinen aamu kynttilänvalossa :-) Kauniit Iittalat heijastavat ihanasti valon.
VastaaPoistaNäin saman idean ja ajattelin, että ihan käyttökelpoinen. Toki aito olki on kauniimpi, mutta mistäpä niitä. Ja pilleistä tehty on kestävämpikin.
Jos vain jostain aikaa siihen löytäisi. Mukavaa tiistai-päivää :-)
Sulla on täällä niin tunnelmallinen aamu lyhtyineen. Hienoja nuo kynttilänjalat, mulla on tuosta mallista kaksi maljakkoa. Teillä on jo paljon lunta ja niin jouluista, täällä ei ole yhtään.
VastaaPoistaOnpa kaunis tuo luminen maisema öljylamppuineen.
VastaaPoistaLeppoisa, talvinen varhaisaamun tunnelma, ilmassa vielä eilisten pipareiden tuoksua.
VastaaPoistaEi ole minullakaan yhtään himmeliä jäljellä. Eivät ne montaa vuotta kestä, kun oljet alkavat halkeilla. Mutta taidan kyllä mehupillihimmelin jättää tekemättä, vaikka ei sitä kaukaa varmaan erotakaan, mistä on tehty.
VastaaPoistaMinä heräilen myös välillä tosi aikaisin tai sitten valvon yöllä parikin tuntia. Silloin loikkaan tänne koneelle, en ala sängyssä pyöriä.
Teillä on ihanaa, kun ei tarvitse toisten talojen takia laittaa sälekaihtimia illalla eteen. Ja jos pari poroa kurkkii sisään, ei sekään haittaa.
Hieno kuva!
Kaunis maisema lumineen ja öljylyhtyineen avautuu ikkanastasi.
VastaaPoistaHimmelioljet ovat nykypäivinä harvinaisia. Niitä rukiinolkia kun jostain saisi. Vielä minulla on yksi rakentamistani himmeleistä jäljellä, tosin rähjääntynyt alkaa olla.. Täällä oli lehtijuttua eräästä himmelin tekijästä, hän kerää himmelitarpeet järviruoista. Käyhän nekin olkien puutteesssa paremmin kuin mehupillit..
Samaan aikaan minäkin heräsin, nyt jo kotikaupungissani. Lunta ei yhtään, mutta kirkas taivas ja hieman jäinen metsäpolku aamukävelyn aikaan tuntuivat hyviltä.
VastaaPoistaNiin rauhalliselta kuulostaa ja näyttää aamunalku
VastaaPoistaAamuisin on aikaa ajatella kaikenlaista, onneksi kaikkia ajatuksia ei tarvitse toteuttaa, vaan voi kömpiä takaisin sänkyyn aamupäiväunille :D
VastaaPoistaKaunis, rauhaisa tunnelma kuvissasi.
VastaaPoistaIhana tunsin tuon aamun rauhan. Herään itsekin varhain joka aamu.
VastaaPoistaMinä muistan sinua jouluisella haasteella
http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/12/top-ten-tuesday-nolot-kirjat-alyttomat.html
Olkisessa himmelissä on kauneimmin joulun tunnelma, vanhanaikaisuus.
VastaaPoistaKauniita kuvallisia tunnelmia Karsikonperältä.
Ei voi kuin ihastella tuota rauhallista kuvaa.
VastaaPoistaOlkihimmeli liikahtelee tuossa olkkarin katossa, lampun tilalla. Toissa vuonna teimme talon daamien kanssa oikein talkoilla omamme. Daamit ihan elämänsä ensimmäiset. Sain muutama vuosi sitten ison olkipussin tuolta meidän Maalaisvakasta, kun tilasin jo kesällä. Siitä riittikin olkia sitten ihan saapasmaahan asti vietäväksi. Mitä kuule muuten tuo otsikoissa oleva sanasi RAAPALE tarkoittaa?
VastaaPoistaRauhallinen aamuhetki on aina se paras.
VastaaPoistaOlkihimmeleitä olen joskus tehnyt ja sähköputkista oikein isoja joissa on valotkin.
Pilleistä tehty voisi olla mukava, teehän sie ni näen miltä se näyttää :)
Kaikista ihanista kommenteista suurkiitos.
VastaaPoistaLissu kysyy, mikä on raapale.
Se on jämptisti 100 sanan pituinen tarina, siis lyhyt novelli, jossa alku, keskivaihe ja loppu.
Juuri siinä se vaikeus minulla on, että 100 sanalla tulee kokonaisuus. Alunperin ensimmäisen raapaleeni olen lukenut SusuPetalin blogista ja ihmettelin hommaa, mutta se selkis.
Katopa, kun muitakin oli askarruttanut raapale :) Kiitos selvityksestä!
PoistaKauniisti ja tunnelmallisesti kirjoitettu. <3 kylläpä taas tuli hyvälle tuulelle lueskellessa.
VastaaPoistaHimmeleitä tosiaan tehdään mehupilleistä, mutta kyllä se oikea on oljista. Se vie kauas lapsuuteen.
VastaaPoistaHimmeli on kyllä kaunis,mutta ei minulla ole sellaista koskaan ollut. Maalla on mukavaa kun ei kukaan katsele ikkunoista ja saa olla miten päin vaan.
VastaaPoistaTuli mieleeni että tehokas herätys jos kello on alakerrassa! :) Meillä on kaksi himmeliä, miehen tekemät, ei ne muuten säily ehjänä kuin pitää jatkuvasti katossa. Jossain askartelukaupassa olisi varmaan olkiakin!
VastaaPoistaAamuhetki kullan kallis. Minä tein kerran himmelin kaisloista, mutta se kestänyt siirtelyä sisätiloista varastoon ja päinvastoin kovin montaa vuotta ehjänä. Piri
VastaaPoistaVoin kuvitella istuvani tuvan penkillä odottelemassa aamukahvin tippumista. Elävää kerrontaa.
VastaaPoistaTaas viisastuin raapeleen suhteen. Kiitos. Muki kahvia ja jo alkaa ajatuskin liikkumaan paremmin himmelin tekoa silmälläpitäen :)
VastaaPoistaNiin rauhallinen aamutunnelma. Kuulen hipsuttelusi.
VastaaPoistaValitettavasti himmelimme hajosi muutama vuosi sitten lopullisesti -oljet halkeilivat. Ja nyt ei ole himmeliä.
VastaaPoistaTuollaiset samanlaiset kynttilänjalat meilläkin on - taitaa niitä olla aika monessa suomalaisessa kodissaps.
Tänään heräsin neljältä enkä saanut enää unta. Nousin ja luin Eero Huovisesta kertovaa kirjaa.
Hyvin näissä raapaleissa onnistut. Meillä pieni juttu on raapasu jostakin :-)
VastaaPoistaKivat aamutunnelmat ja meillähän sukat jatkuvat jo aika harppauksen, mutta niin kuluvat päivätkin.
beautiful thoughts and photos....
VastaaPoista