Oli ostettu vanha maalaistalo ja halusin sukujoulun. Oli mielettömän jännittävää suunnitella joulunviettoa uudessa kodissa.
Leivoin itse, niitä perinteisiä, mitä lapsuuskodissakin oli aina leivottu. Tein laatikot alusta alkaen. Siivosin ja koristelin.
Koti oli valmis vastaanottamaan jouluvieraat. Eniten jännitti, tykkäävätkö äiti ja isä talosta, jota eivät ollet vielä nähneetkään.
Aatonaatoksi jäi vain kinkunpaisto.
Tupakeittiön valtava leivinuuni oli haasteellinen lämmitettävä. Kun viimein vedettiin hiilet arinalta ja tarkastettiin lämpötilaa. Mittari näytti 400 astetta!
Uunia tuu-le-tet-tiin....
Kinkku joutui sittenkin liian kuumaan uuniin, eikä ehtinyt paistua kypsäksi, sillä uuni jäähtyi nopeasti.
Kinkunpaistoa jatkettiin sähköhellan uunissa.
Sanoivat, jotka söivät, että hyvää oli.
Minä en silloin syönyt kinkkuja.
Kommelluksia ja oppimista. Itsekin teen kaiken itse, vieläkin. Täällä Saksassa ei ole noita perinneruokia mitä meidän jouluun kuuluu joten valmistakaan ei voi ostaa. Kinkkua täällä ei ole kuten siellä, mutta teen erilailla.Kun tulen suomeen, ah nautin kaikesta ruasta :)
VastaaPoistaKinkun onnistumiseen voidaan kohdistaa kaikki joulun raastavat tunteet - jännitys, onnistumisen toive, iloisuuden vaatimus, pettymyksen peittäminen, läheisyyden kaipuu, rauhan laskeutuminen....Taisi mennä liian vakavaksi...Terveisin TosikkoMummi
VastaaPoistaIhana kertomus jouluun valmistautumisesta :-) Minäkin aikoinaan opettelin leivinuunin käytön uudessa talossamme. Tekemällä oppii parhaiten ja jokainen uuni omanlaisensa.
VastaaPoistaMinäkin kauan tein itse kaiken, mutta nyt nautin joulusta enemmän kun otan asian rauhallisemmin :)
VastaaPoistaTuo leivinuuni osaa olla kyllä oikullinen, joskus onnistuu, joskus ei. Monta kinkkua on meidänkin uunissa paistettu, nyt en enään paista, syön tyttöjeni paistamaa.
VastaaPoistaNämä leivinuunit ovat kovin haasteellisia lämmitettäviä. Meilläkin se on aina liian kuuma ja jähtyy nopeasti. Rajalan uuni ei lämpene ulkopuolelta juuri lainkaan, vaikka poltan monta pesällistä puita. En ole kokeillut paistamista.
VastaaPoistaTänäkin jouluna pääsen nauttimaan toisen paistamaa kinkkua. Meille kahdella ostan palan valmista kinkkua :)
VastaaPoistaLeivin uunissa onkin hyvä paistaa mutta lämpötilan seuraaminen onkin tärkeää. Leivin uunin jälkilämpö kestää monta päivää, minullakin on kokemuksia leivinuunista jossa äiti kaikki paistoi ja leipoi, ei ollut lainkaan säköhellaa. Komea on sun kinkku kuvassa.
VastaaPoistaHuh, 400 astetta!
VastaaPoistaHaastavaa tuo kinkunpaisto! Itse en ole koskaan paistanut kinkkua, enemmän menee kalaa jouluna.
Aina sattuu ja tapahtuu:) itse en syö kinkkua, joten en ole sitä paistanut, mutta äidilleni on sattunut vastavaa muutamana jouluna:)
VastaaPoistaTulipa minulle mieleen myös ensimmäisen kinkun paistaminen. Pari joulua olimme ostaneet valmiin kinkun, kunnes päätin paistaa itse. Se onnistui ja tuli syötyä. On matkan varrella ollut epäonnistuneitakin kinkkuja. Muistaakseni kaikki on saatu kuitenkin ruuaksi tehtyä.
VastaaPoistaLuin alemmas joulukertomuksiasi, tunsin monissa tuttuja elämyksiä. Maalaistyttönä minäkin olen joskus ollut.
Ihana, realistinen tarina :)
VastaaPoistaMinultakin kerran hajosi kinkku moneen osaan, kun taisi olla vielä jäässä sisältä, kun laitoin uuniin yöksi.:) Pääasia, että oli hyvää!
Kinkunpaistosta on monta mieleen jäänyttä tarinaa. Minulla on muisto ensimmäisestä kanasta uunissa. Siihen aikaan ei ollut mitään broilereita, vaan vanhoja kuivia kanoja. Olisi pitänyt tehdä vähän toisin, etenkin kun vieraia oli tulossa. Mutta jos kaikki olisi mennyt hyvin, en varmaan muistaisi koko tapausta. Sama se on sinulla.
VastaaPoistaMuistoja, muistoja....aika kultaa ne :-))
Ne leivinuunit olivat kaikki vähän erilaisia, niiden kanssa piti tulla tutuksi. Silloin, kun meillä oli vielä uuni, keitti äitini kinkun isossa kattilassa ja laittoi uuniin kypsänä ruskettumaan pinnasta. Nyt paistan sähköuunissa. Se on helppoa, katsoo vain kellosta tai mittarista ja aina onnistuu. Yhtenä jouluna muutama vuosi sitten menivät sähköt pois moneksi päiväksi. Hellan uunissakin sentään onnistui, vaikka vähän jännitti.
VastaaPoistaHuomenna menen hakemaan tilaamani joulukinkun tuolta luomu-autolta. Täytyy oikein asennoitua illan vaihtuessa yöhön paistamaan se h-i-t-a-a-s-t-i ja miedolla lämmöllä - sähköuunissa. Rakastan sitä tuoksua, mihin aamulla herään. Tulee lapsuus mieleen.
VastaaPoistaEihän se kinkunpaisto joka kerta onnistu. Niin se vain on. Minä en ole ollut koko paistotouhussa tuon kerran jälkeen. Enkä ole kovin kinkun ystäväkään.
VastaaPoistaKiitos jälleen kommenteista ja omista kokemukjsistanne kinkunpaistajina.
Onnistuu ja välillä ylionnistuu, kun mun kinkusta tulee melekein aina pulletporkkia :-)
VastaaPoistaHow funny as young women we all tried our very best to make the most perfect meals for the most perfect holidays and festivities- if only we knew to relax and enjoy it more and put less pressure on ourselves!!
VastaaPoistahugs
Onpa jännä joulumuisto
VastaaPoista